Dalmatian kroaatit

Parvekenäkymä.

Rooman vanhoista provinsseista Dalmatiassa ei sielläkään asu yhtään roomalaista. Provinssia asuttavat nykyään slaavit, tai tarkemmin, kroaatit.

Kroaateissa on jotakin kovin sympaattista. He eivät huijaa kaikessa kuten naapurinsa italialaiset ja kreikkalaiset, he saavat asiat tapahtumaan toisin kuin välimerellisten naapurimaidensa karvakädet keskimäärin, ja heillä on tapana valita hyvät puolet kaikkien ympäristömaiden keittiöistä ja tehdä ruokaa, joka on oikeasti hyvää, ja jota saa halvalla ilman välistä vetoa. En myöskään tiennyt, että Makedonialaisten viinien joukossa olisi joitakin juomakelpoisia yksilöitä - omituisten marjamehujen ja ällöttävän makeiden marjamehujen sijaan. Kroaatit tiesivät ja tarjoilivat niitä auliisti pientä korvausta vastaan. Ja välimerellinen ruokavalio on kuulemma siitä terveellisimmästä päästä ja saa italialaiset mafiosot elämään aivan liian pitkään.

Diolectian pronssipatsas.

Ilmeisesti Split perustettiin 1700 vuotta sitten kun joku roomalainen sankari (eli yksi niistä keikareista tai keisareista tai mitä ne nyt olikaan) päätti rakentaa itselleen uuden talon. Tai oikeastaan palatsin. Tai oikeastaan Splitissä oli ollut asutusta jo edelliset seitsemänsataa vuotta, mutta vanhan Jugoslavian alueella on ollut etnisiä puhdistuksia niin kauan kuin ihmisiäkin, joten kukaan ei ole jäänyt kertomaan paikalla sijainneista menneistä valtakunnista. Menin joka tapauksessa katsomaan, jälleen kerran, roomalaista paskaa ja vaikka Splitin antiikkiset muurinpätkät ovatkin näyttävämpiä kuin St. Albansin vastaavat, ovat ne kuitenkin vain muurinpätkiä – eivät mitään sen enempää. Ilmeisesti Kroaatit eivät myöskään pidä roomalaisista (ja voiko heitä siitä syyttää – kuka heistä nyt pitäisi, aikansa imperialistisiat ja nykyajan mafiosot), koska ovat rakentaneet palatsin viereen kymmenmetrisen pronssipatsaan, joka näyttää arvon herra Diolectian palatsille keskisormea.

EU - ei kiitos.

Kroaatit ovat kuitenkin liittymässä kovaa vauhtia uuteen maailmanmahtiin, vanhan maailman uuteen imperiumiin, Euroopan kultaiseen unioniin. Ainakin viimeksi näkemäni aikataulun mukaan liittymisen on kaavailtu tapahtuvan noin vuoden kuluttua. Ja mikäpä siinä. Kroaatit otan mielelläni samaan kerhoon – joskin eräitä muita Väli- ja Mustanmeren maita voisi potkia samalla ovenavauksella ulos koko klubista ilman paluulippua. Tosin kaikki kroaatitkaan eivät ole samaa mieltä. Peruskroaatit piirtävät edelleen poliittisia kannanottojaan seiniin, koska politiikan teko on heille, aivan kuten pohjoisille vastineilleen, täysin vieras asia, koska isot pojat pakottavat perustelemaan näkemyksensä. Kuinka turhauttavaa. Kuulemani (tai vessatasoisten seinäkirjoitusten) mukaan EU vie heidän isiensä maksaman leivän heidän suustaan. Aivan kuten se vie kaikki leivät kaikkien suusta, kaikki kalat järvistä ja joista ja perunatkin pelloilta sekä oliivit pihapuusta. Ja lapsilta tikkarit. Tuo iso paha susi... eikun EU. Sitä täytyy siis vastustaa.

Nyt kun EU ei ole vielä tuonut massaturismia, kohonnutta hinta- ja hyvinvointitasoa ja taskuvarkaita Kroatian rantakaupunkeihin, kyseessä on aivan mainio paikka viettää viikko tai kaksi. Tai kuukausi. Mutta en suosittele käymään kesällä, koska pääskyset tulevat tänne aikaisin ja kesäkuun jälkeen niidenkin siivet sulavat kuten Ikaroksella aikoinaan.

Yhteen asiaan kuitenkin petyin. En nähnyt Blancaa, kaupungin sympaattisinta urheilijaa, missään. Harmi.

Split.