Kiova

Näkymä hotellista.

Aamupalan nauttiminen neuvostotyyppisessä viiden tähden hotellissa oli melkoinen elämys. Sisäpuolella oli katossa kristallikruunuja ja penkeillä oli samettipäällysteet - kas kun eivät tarjoilleet sammenmätiä kultatarjottimelta. Ikkunasta puolestaan näkyi läheinen betoniviidakko purkuvalmiine taloineen ja ruostuneilla parvekkeiden kaiteilla lepattavine pyykkeineen (ihan tulee Itä-saksa mieleen). En olisi uskaltanut kulkea kadulla liian lähellä kyseisiä kerrostaloja, koska olisin pelännyt jatkuvasti rapistuneiden parvekkeiden putoavan niskaani kuten taivas putoaa Galliassa. Siispä päätin mennä katsomaan keskustaa taksilla - en tosin usko hetkeäkään, että se olisi yhtään turvallisempaa johtuen maan etelä-eurooppalaisesta ajokulttuurista, jossa soitetaan torvea kuin Italiassa ja kolhitaan naapurin Ladaa (aivan oikein, niitä on kuin onkin edelleen liikenteessä) kuin Ranskassa.

Silmiinpistävää Kiovan keskustassa oli kaksi asiaa. Paikassa ei ole merkkiäkään siitä, että Neuvostoliitto on joskus raiskannut Itä-euroopan kulttuurikaupunkeja kommunistikokeiluillaan (ja näännyttänyt niiden asukkaita nälkään lysenkolaisilla maatalousopeilla, jotka olivat, no, lievästi sanottuna jokseenkin ristiriidassa genetiikan ja evoluutiobiologian tuottaman tiedon kanssa) ja meneillään on vimmattu tuleviin jalkapallon EM-kisoihin valmistautuminen. Aivan kuin Lontoossa, jossa aloitettiin megalomaaniset olympialaisiin tähtäävät järjestelyt, joita ei taatusti saada kisoihin mennessä valmiiksi, Kiovan keskustan tietyöt, rakennusten entisöinnit, ja muu kilven kiilloittaminen on aivan liian mahtipontista, jotta mikään olisi valmista kisaturistien virratessa paikalle katsomaan jalkapalloa. Mutta mitäpä pienistä - stadionit ovat valmiina pallojen potkintaan ja ravintolat ovat varmasti tekemässä vuosisadan tulosta tänä kesänä juottaessaan kisaturisteja sekä muita huligaaneja (eli englantilaisia kisaturisteja) rähinäkänniin ylihintaisilla mutta silti hemmetin halvoilla alkoholituotteillaan.

Erikoinen taideteos.

Pidin Kiovan keskustan pienistä ravintoloista ja pubeista, sekä toimivasta metrojärjestelmästä, jossa eksyminen on huomattavasti Lontoota hankalampaa ja matkustus minne hyvänsä maksaa noin 18 eurosenttiä. Sotahullujen amerikkalaisten ydinpommiuhan takia joutuivat vain rakentamaan metrotunnelit jokseenkin syvälle kallioon - en ole koskaa ollut yhtä pitkissä liukuportaissa, vai mitä mieltä pitäisi olla liukuportaista, joiden kapuaminen kestää 7 minuuttia, vaikka eivät todellakaan liikkuneet mitenkään hitaassa tahdissa.

Näin muuten kivan mainoksen. Siinä sanottiin seuraavaa:

Take a chance to visit Chernobyl city and learn more about history of the tragedy, to view the 4th block of Chernobyl Nuclear station and to see the Pripyat' - dead city, where life stopped in one day. We want to invite you to a whole-day trip to "Chernobyl Zone" - the unique reminder of the technical catastrophe of the XX century.

Huvittavaa on erityisesti tuo "technical catastrophe", kun insinöörit tekemällä tekivät voimalasta pommin. No, teki mieleni käydä paikan päällä katsomassa Ukrainan suurinta luonnonpuistoa mutta en valitettavasti ehtinyt tällä kerralla. Sääli.

Oli myös pakko katsoa missä se kuuluisa oranssi vallankumous oikeastaan tapahtui kuusi vuotta sitten. Mielenosoittajat olivat vaihtuneet 30-metriseen kisajalkapalloon mutta muutoin tori oli pysynyt samana kuin lehdessä näytettiin viime vuosikymmenellä. Tähän kaupunkiin tulen mielelläni takaisin joskus tulevaisuudessa.

Keskusaukio.

Niin, ja pahoitteluni Julijalle. Raukkaa on ilmeisesti pahoipidelty venäläisen mallin mukaisesti miliisin toimesta - ei ihme, ettei ruoka maistu.