Terassikauden avaus

Puutarhaidylliä aamuvarhaisella.

Kun Suomessa vasta ihmetellään koska koirien jätökset, kadonneet Mini Cooperit ja hankeen juuttuneiden mummojen raadot paljastuvat lumen alta (no, kaikenlaista sieltä kuitenkin paljastuu - nämä nyt vain tavallisimpina esimerkkeinä), pukeudun T-paitaan, suojaan silmäni aurinkolaseilla ja painelen terassille nauttimaan mukavasti viilentävää kuivaa omenasiideriä. Siitä tulee jotenkin voittajafiilikset, kun ei tarvitse värjötellä pakkassäässä väistellen katoilta putoavia jääpuikkoja tai talonmiehiä ja kaduilla ammottavia avantoja. Ei talvessa nyt sinällään mitään vikaa ole, eipähän ainakaan tarvitse hikoilla, mutta kyllä kesän ensimmäisessä terassipäivässä (no joo, valehtelin hiukan, niitä on ollut jo noin 30) on silti hyvät puolensa. Aivan kuten Suomessa, täälläkään moni ei mene töihin (luennoista puhumattakaan) seuraavana päivänä.

Kesäpäivä.

Puihinkin pukkaa lehtiä sellaisella vauhdilla, että kaikki pähkinöillä (ja kebabin jämillä) lihotetut oravat eivät edes ehdi niiden alta pois, vaan vaarana on puusta putoaminen. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kesä on täällä. Sen tosin huomaa karmivalla tavalla siitäkin, että aivan liian tukevat ihmiset esittelevät valkoista pintaa aivan liian kireissä trikoissa.

En kuitenkaan mennyt terassille, koska siellä oli tungosta. En mennyt edes pubiin, koska oli lämmin päivä ja houkutti mennä nauttimaan pussikaljaa puistoon hyvän kirjan kanssa. Joskus on ihan paikallaan antaa ATK-puolen nörttien tehdä päivityksiä järjestelmään ja pitää vapaapäivä. Ehtii sinne terassille huomennakin.