Kirjakauppa

Kukkaloisto.

Taas myyvät taloa, aivan tuossa naapurissa. Siitä saisi kivan paikan, jossa nukkua ja kylpeä ja aivan pilkkahintaan. Louise ja Saunders kivasti välittävät asunnon vaivaisella pikkurahalla £595000. Se tarkoittaa 836 tonnia euroissa, joten taitaa jäädä ostamatta monelta miljonääriltäkin (puolessa vuodessa hinnan nousua noin £40000, ei paha - se on kolme kertaa enemmän kuin maan keskipalkka). Nuo kukkassetit tuossa etupihalla (no joo, piha tai mikä lienee) on luultavasti suunniteltu houkuttelemaan ostajia kun ovat aivan sattumalta puhjenneet väriloistoon juuri silloin kun asunnonvälittäjä päätti lätkäistä kyltin mörskän eteen.

Minulla kun ei taskun pohjalla pyöri tuhatlappusia, satasista puhumattakaan (kaksikymppinen tuntuu olevan suurin raha, jonka olen koskaan tällä saarella nähnyt), niin ostan mielummin jotakin halvempaa: kylmä siideri (£1.19), ja luettavaa (£2.99) pikkuisesta kirjakaupasta, jossa myydään säälittävien ihmisten poisheittämää kirjallisuutta pilkkahintaan. Ja sitten voikin painella hukkaamaan hellepäivän puistonpenkille, pienen puun alle, jossa liikkuva ilmavirta pitää kivasti hien pois otsalta ja opiskelijatkaan eivät pyöri häiritsemässä ympärillä kuin keskikesän paarmat ja muut verenimijät.

Minä pidän kirjoista. Ovat sitten valtavan mukavia. Niitä voi lukea ja niillä voi hätistää hämähäkkejä nurkista juoksemasta. Niitä voi käyttää lasinalusina ja lautasen korvikkeena. Sopivat jopa yöpöydäksi, kun kasaa lukemattomista pienistä palasista kirjallisuutta sellaisen sopivan tornin sängyn viereen jöpöttämään.

Lukemattomia kirjoja.

Vaativin tehtävä oli valita sopiva lukumöhkäle. Historiaa, politiikkaa, luonnontieteitä vai ehkäpä Tony "massamurhaaja" Blairin elämänkerta (ei nyt sentään mutta sekin oli tarjolla)? Päädyin kirjaan Britannian imperiumin sikailuista 1800-luvun Afrikassa - siis poliittista historiaa, ja hyvin ajankohtaista, koska sikailujen hedelmät kypsyvät hiljalleen vuosien ja vuosikymmenten saatossa ja kapsahtavat omaan nilkkaan, kuten Tunisiassa Aurinkoa palvoneet turistipoloiset hiljattain huomasivat.

Mutta nyt on kesä, joten en jaksa jälkiviisastella. Ennakointi tosin voisi onnistua. Herra Cameronilla on nyt sitten vastareagoinnin paikka - reaktiivista politiikkaa lienee tulossa olan takaa - ja oletan (suhteellisen turvallisesti, luulisin), että miehen jatkossa tekemät päätökset 1) lisäävät terrori-iskujen uhkaa Britanniassa ja muualla, 2) kaventavat siviilioikeuksia ja vapauksia Britanniassa, ja 3) saavat jokaisen pragmaatikon kauhun valtaan, kun taas maan punaniskalähiöiden asukkaat saavat itsensä näköistä politiikkaa. Britanniassa on taas vaarallista olla väärän värinen ja uskoa väärään mielikuvitusolentoon.

Hyvinvointi

Hyvinvointikauppa.

Mistä tietää olevansa hyvinvoiva? Ainakin siitä, että voi valita portaiden kiipeämisen hissin sijaan, eikä se saa aikaan huimausta, oksetusta ja muuta pahoinvointia; jaksaa odottaa toivottavasti-kohta-saapuvaa linja-autoa puoli tuntia ilman pakottavaa tarvetta kiroilla firman asiakaspalvelijalle puhelimen välityksellä kuinka kiireisen menestyjän aikaa tärvääntyy tien laidassa jöpöttämiseen; ja ennen kaikkea kykenee jättämään pyörissä juoksemisen niille oraville ja muille pörröisille otuksille. Asiat eivät ole aivan niin hyvin kaikilla - St Albansin kylä on täynnä ihmisiä, jotka eivät läpäise yllämainittua hyvinvointitestiä.

Ja sitten ihmisille voi myydä kätevästi sitä "hyvinvointia" pienissä purkeissa, paketeissa, pulloissa, ja palveluina kohtuulliseen hintaan, joka enemmän kuin kattaa kalkkitablettien pakkaamisesta koituneet kustannukset. Placeboefekti nyt tuottaa jo jonkinlaista tulosta mutta saman saisi aikaiseksi uskomalla vaikkapa oman egosäteilyn itseparantavaan vaikutukseen. Pitäisikö ryhtyä kouluttamaan ihmisiä parantamaan itseään egosäteilyllä pientä korvausta vastaan? Ainakin aasialaiset "luontaisparannukset" tuottavat mukavaa kassavirtaa, koska ovat eksoottisia, koska mikään niin kallis ei vain voi olla kusetusta, ja koska aasialaisia on ollut olemassa jo tuhansia vuosia kulttuureineen päivineen, joten ovat varmasti osanneet tehdä jotakin oikein.

Suomalaisilta eduskuntavaaliehdokkailta kysyttäessä homeopatiat ja muut "hoidot" ovat ihan hyvä juttu - 24% vastasi homeopatian paikan olevan lääkärien työkalupakissa ja peräti 45% ei tiennyt toimiiko homeopatia vai ei. (Äänestikö joku näitä idiootteja?) Pitäisi varmaankin järjestää edustajille seminaari, jossa oppii erottamaan höpöhöpön faktoista - pidetään huolta, että se kestää vähintään kolme vuotta ja kutsutaan sitä vaikkapa luonnontieteelliseksi perustutkinnoksi.

Asiat eivät ole sen paremmin tällä saarellani, jossa maan muodollinen prinssi höpisee jatkuvasti omiaan lääketieteen vesittämisestä. Tai siis lääkkeiden laimentamisesta, jotta eivät enää tehoa - eli homeopatiasta. Tai mitä ikinä se sitten onkaan, aivan sama.

Kesäpäivä

Puisto.

Mitä tulee mieleen puistosta? Ainakin kesä. Ja puiston penkki. Ja nurmikko. Pussikalja. Grillaus. Polttava Aurinko. Hikinen selkä. Mutta puistossa lojumisessa on se hyvä puoli, että varjopaikassa saa pienen tuulenvireen viilentämään hikistä ihoa samalla kun viilentää koko elimistöä jäätävällä siiderillä. Ja kun vartin kuluttua tunnelma on liian hikinen, voikin siirtyä jonnekin, jossa ei tarvitse hikoilla, hätistellä pörriäisiä tai väistellä nelijalkaisten ystäviemme tuotoksia.

Täytyy kuitenkin todeta, että akateemisessa vapaudessa on parasta se vapaus. Siis se, että kun saarelle sattuu se kesän ainoa hellepäivä (no joinakin poikkeusvuosina niitä saadaan kaksi), niin ei ole pakko painua ahdistavaan toimistoon, jossa ilmastointi ei tietenkään toimi muutoin kuin sadepäivinä (eli noin 340 päivää vuodessa).

"Toimisto."

Se toinen toimistoni, eli Hurrikaani Huoneeksi nimetty biljardiklubi osoittautui yhtä ongelmalliseksi. Kuuma ja kostea, joka aikaansa paidan liimautumista selkään ja kepin liimautumista niin leukaan kuin hikisiin kämmeniin. Ei auttanut edes talkki (pidän enemmän nimityksestä "vauvapulveri"), jota levittelin liberaalisti kaikkiin liikkuviin osiin paitsi biljardipalloihin. Mutta kai siihen lämpöön on nyt sitten vain totuttava, koska kesä. Ja koska ilmankosteus sattuu olemaan aina hiukan kohollaan tällä saarella - sattuneesta syystä. Sademetsäthän täällä kasvaisivat, jos lämpötila olisi aavistuksen tasaisemmin jakautunut (niin, no, taisivat tuossa muihoin kasvaakin, kun fossiilisten polttoaineiden hiili oli ilmakehässä, ei maaperässä - ja sinne tässä taidetaan taas suunnata).

Mutta kai se on vain hyväksyttävä. Jatkossa kuumottaa kesäisin vieläkin pahemmin. Päättelen sen siitä, että arvoisat kansojemme johtajat päättivät kaikessa viisaudessaan, että fossiilisten polttoaineiden käyttö lopetetaan vuosisadan loppuun mennessä. Melkoinen lupaus. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että kyseisten johtajien ei tarvitse tehdä mitään. Oikeastaan, edes seuraavan poliitikkosukupolven ei tarvitse tehdä mitään. Moisesta piittaamattomuudesta saa kylmät väreet hikiseen selkäpiihin. Kiitos vain tyhjistä toiveista ja katteettomista lupauksista.