Kauppareissu

Aion painua ostamaan kirveen, rautakangen ja pienen perämoottorin. Nyt ei ole enää muita vaihtoehtoja. Kirvestä tarvitsen katkaisemaan brittien Eurooppaan asti ulottuvat juuret (ei niitä montaa voi olla ja tuskin ovat niin kovin paksujakaan). Rautakangella kampean saaren irti Euraasian mannerlaatasta ja perämoottorin voikin sitten laittaa kivasti putputtamaan vaikkapa Sunderlandin satamaan, jotta saari saadaan kellutettua kauemmas sivistyksestä. Ajattelin aluksi, että sen voisi raahata vaikkapa Intian valtamerelle mutta en halua olla niin ilkeä intialaisia ja pakistanilaisia kohtaan. Ehdotan siksi, että saari vietäisiin New Jerseyn edustalle houkuttamaan turisteja Ameriikan mantereelta katsomaan rapistuvaa maalaisidylliä ja nauramaan ahdasmielisille natiiveille.

Maalaisidylli.

Kuulemani mukaan "saari on täynnä" (kuten kuvasta näkyy - mikä väenpaljous), joten tänne ei saa enää muuttaa. Britannian on siis erottava EU:sta, Euroopasta, ja mieluiten myös ihmiskunnasta, jottei maahan pääse enää sellaisia epäihmisiä, joita joutuisi sitten sijoittamaan "uudelleenkoulutusleireille" ja muihin tarkoin valittuihin "loppusijoituspaikkoihin". Täällä ei kuulemma ole enää tilaa edes natiiveille (määritellään kuulemani mukaan ihmisiksi, joiden isovanhemmat ovat syntyneet saarella - eli esimerkiksi kuningatar ei kelpaa) ja kohta ei ole jäljellä enää luontoa, jossa voisi tepastella pensaiden ja puiden katveessa kivasti pientä polkua pitkin (jää aina huomaamatta, että alle 1% britannian maapinta-alasta on luonnontilassa ja sekin on ihmisen muokkaamaa luonnontilaa, joka on peräisin pronssikaudelta).

Päätin tarkistaa faktoja. Jos täällä ei ole tilaa (262 asukasta/neliökilometri), niin miksi sitä sitten riittää vaikkapa Alankomaissa (498 as/nkm) tai Japanissa (337 as/nkm)? Kieltämättä tilaa on vähemmän kuin Australiassa (3 as/nkm) tai Kanadassa (4 as/nkm) mutta ne ovatkin pääosassa asuinkelvotonta seutua kuumine tai kylmine autiomaineen.

En ole tietenkään tosissani - en halua, että saari kelluisi kauemmaksi Atlantille, koska lentomatkani Eurooppaan venyisivät kohtuutttoman pitkiksi ja niissä lentävissä sillipurkeissa istuminen ei vain ole kovinkaan hohdokasta näinä katoavan kansanperinteen ja jalkatilan aikoina.

Kriisipiste.

Maa on kuitenkin tullut "kriisipisteeseen", ainakin David "työväenluokka kyykkyyn" Cameronin mukaan. Olen samaa mieltä. Se ei tosin ole maahanmuuttajien vika, että minimipalkka on poljettu alimmalle tasolle kolmeen vuosikymmeneen, vaan ihmisten, jotka äänestävät kahden valtapuolueen kirjaimellisesti kultalusikka suussa syntyneitä edustajia (kysykää vaikka Etonin käyneeltä Cameronilta - ei taatusti edes tiedä mitä käsite "minimipalkka" tarkoittaa käytännössä). Lienevät samoja ihmisiä, jotka lukevat kuvan vihapostipamflettia. Todellisia epäihmisiä.

Moraali kohdillaan

Tein taas sen virheen, että ostin tuoreen sanomalehden. Vaikka sitä voisi kuvitella, että "lukeminen kannattaa aina", niin totuus on, että "tieto lisää tuskaa". Petyin valtavalla tavalla ihmiskuntaan. Jälleen kerran (ilmeisesti olen siis sittenkin optimisti). Mieleeni heräsi lähinnä kysymys siitä, että miksi koetamme etsiä merkkejä älyllisestä elämästä muualla galaksissamme kun siitä ei tunnu näkyvän minkäänlaisia merkkejä edes omalla planeetallamme. Olkoonkin, että anekdootin monikko ei ole todistusaineistoa, vaan vain monta anekdoottia, niin aion silti listata räikeimmät esimerkit, joihin törmäsin lehteä selaillessani.

Espanja.

Espanjan hallitus rajoittaa aborttioikeutta kieltämällä abortin kaikilta muilta paitsi niiltä, jotka ovat tulleet raskaaksi raiskauksen seurauksena tai joiden henkeä raskaus uhkaa. Raikas tuulahdus menneisyydestä - tai oikeammin oikea tuulenpuhuri idästä. Tuulen mukana vain taisi tulla melkoinen pilvi myrkyllistä ilmaa sen ylitettyä Vatikaanin sekopäisten seinähullujen setämiesten kaupunginosan Roomassa. Tervetuloa takaisin vaateripustinaborttien, käärmeöljykauppiaiden ja uskonnollisen totalitarismin aikakaudelle. Ja minä kun pidin Espanjaa sivistysmaana.

Intia.

Intian vanhoolliset tuomarit puolestaan päättivät, että brittien (kuinkas muuten) aikoinaan lanseeraama laki, joka kieltää "ihmisten välisen luonnottoman kanssakäymisen", pätee homoseksiin ja kieltää siksi moisen toiminnan rangaistuksen uhalla. Vähät siitä, että yli puolet eläinkunnasta homostelee ajoittain ja noin kymmenen prosenttia ihmiskunnasta on seksuaaliselta suuntautumiseltaan jotakin muuta kuin heteroja. Se kuitenkin tarkoittaa, että Intiassa on noin satakaksikymmentämiljoonaa vaarallista rikollista vapaalla jalalla. Kannattaa muistaa varoa, kun seuraavan kerran matkaa Goalle polttamaan pilveä ja makaamaan auringossa.

Uganda.

Ugandassa pantiin (tarkoituksellinen pun) vieläkin paremmaksi kieltämällä ihmisoikeusaktivistien kauhuksi, ei vain homopropaganda uusnatsien kuolemanpartioiden uhalla kuten rakkaassa itänaapurissamme tsaari Putinin maassa, vaan seksuaalinen kanssakäyminen elinkautisrangaistuksen uhalla (ilmeisesti vaikutteita on saatu maahan pesiytyneiltä amerikkalaisilta raamattuvyöhykkeen mieleltään yhtä sairailta sielunveljiltä). Vaikka aktivistit nyt eivät ehdi kovinkaan kauan olla kauhuissaan - ainakaan päätellen siitä tahdista, jolla heitä maassa parhaillaan murhaillaan ("murhaileminen" kuulostaa niin kovin viattomalta verrattuna julmaan "murhaamiseen") - niin sanoisin tuoreen lainsäädännön olevan linjassa lähinnä kolmekymmentäluvun Saksan ihmisoikeuspolitiikan kanssa. Jos en pidä siitä miltä näytät, mitä harrastat tai kenen kanssa liikut kapakoissa, niin minulla on oikeus heittää sinut linnaan mädäntymään lopuksi lyhyttä ikääsi. Loogista ja inhimillistä ja osoitus todellisesta kristillisestä lähimmäisen rakkaudesta.

Englanti.

Englannissa jalkapalloileva Uruguaysta kotoisin oleva maahanmuuttaja, Luis Suárez, vie jatkossakin työpaikkoja paikallisilta ja saa ilmeisesti kahdensadantuhannen punnan viikkopalkkaa aina vuoteen 2018 saakka siitä, että kirmaa nurmella nappulakengissään ja vilauttaa vatsalihaksiaan kameralle potkaistuaan nahkakuulaa sopivaan suuntaan. Ei ole tietenkään Suárezin vika, että runsaalla viidellä prosentilla väestöstä ei ole edes kahtasataa puntaa, jolla maksaa asuntonsa lämmityslasku koko talveksi, mutta tilanne kertoo karua kieltään yhteiskunnan arvomaailmasta. Seuraava askel lienee efektiivisesti kieltää köyhiltä äänestäminen tekemällä siitä maksullista Amerikan malliin, vaikka äänestämisellä nyt ei paljoa saavutakaan kun korporatokratian johtajat kuitenkin päättävät ketkä saavat olla ehdolla. Haastan kuitenkin Suárezin lahjoittamaan yhden viikon palkkansa tuhannen energiaköyhän perheen auttamiseksi. Se olisi miehekästä.

Iso-Britannia.

Britannian oikeus on hylännyt libyalaisen Abdel Hakim Belhajin kanteen maan tiedustelupalveluja vastaan, jotka osallistuivat miehen kiduttamiseen (ei siis sellaiseen lempeään "kiduttelemiseen", jonka jenkkien sotarikollis- ja terroristihallinto lanseerasi Bush "luen-kirjaa-väärin-päin" juniorin kaudella, vaan julmaan "kiduttamiseen") yhdessä amerikkalaisten virkaveljiensä kanssa. Kanteen käsittely, puhumattakaan syyllisten tuomitsemisesta (todistusaineistoa on aivan riittävästi), ilmeisesti vaarantaisi Britannian kansallisia etuja, joten oikeuskäsittelyä ei voida käynnistää. Tässä siis todetaan tuomarin suulla, että ihmisiä saa kiduttaa ja heiltä saa riistää ihmisoikeuksia rangaistuksetta, jos toimii valtion viranomaisena ja tekee yhteistyötä ulkomaalaisten kanssa. Miksi siis tuomitsemme vaikkapa Stalinin vuosikymmenten takaisia seikkailuja Venäjän ihmeellisessä valtakunnassa, kun mies vain kidutti ihmisiä ja "riisti heiltä ihmisoikeuksia" aivan kuten brititkin?

Vastaavia anekdootteja olisi runsaasti lisääkin mutten jaksa kirjoittaa niistä suunnatoman ihmisvihan hiipiessä mieleeni. Voisin kuitenkin todeta, että jos älyllistä elämää löytyy Maan ulkopuolelta, niin se on luultavasti niin älykästä, että ymmärtää olla vastaamatta puheluihimme. Paras todiste sen olemassaolosta onkin siis se, ettemme ole nähneet siitä jälkeäkään.

Heitän ihmiskunnalle moraalisen pelastusrenkaan. Kylläpä joulunaika on hienoa tänä vuonna.

Moraalinen pelastusrengas.

Puut nurin

Kuten Yhdysvaltojen länsiosien pueblo intiaanit tai tyynen meren pääsiäissaarelaiset voisivat kertoa, jos siis olisivat edelleen elossa, puiden kaataminen on jokseenkin typerää pitkässä juoksussa. Tai ainakin niiden kaataminen on todella typerää, jos se tapahtuu nopeammin kuin uusia kasvaa ja tuhoaa elinkeinot ja pitkässä juoksussa luultavasti myös keinoelimet (vaikka nykyään taitavat valmistaa niitä pääasiassa muovista). Britanniassa puita tosin kasvaa nopeammin kuin niitä kaadetaan - joskin syynä on se, että "tyhjästä on paha nyhjästä" (naurettava sanonta muuten, eihän 'nyhjä' ole edes sana), eli kun puita ei enää ole, on niiden väkisinkin pakko kasvaa nopeammin kuin niitä kaadetaan. Tai ainakin yhtä nopeasti.

Puu nurin.

Minua säälittää kovasti se, että kyseinen yksilö ehti saavuttaa jo kultaisen keski-ikänsä, noin 300 vuotta, mutta joutui sitten sahalle kun pudotti pari hassua kuivumaan päässyttä oksaansa maahan. Siihen päätyivät rumasti hautuumaalle kalmiston kauhuksi. Ja sitten tulivat firman miehet sahoineen ja suorittivan teloituksen keskellä kaunista syyspäivää (aivan, syyspäivä, koska talvea täällä ei ole). Joskus tuntuu kuin arvostaisin kasvikunnan yksilöitä enemmän kuin erään kaksijalkaisen apinalajin edustajia. Mutta ainakaan kasviyksilöt eivät kärsi omasta tyhmyydestään toisin kuin lajikumppanini, jotka jakuvasti sahaavat ansiokkaasti ja suunnatoman innon valtaamina omia oksiansa, koska siitä saa sillä hetkellä tuloja, joilla voi ostaa särvintä (mikä hemmetti särvin edes on?) leipänsä päälle ja toisinaan uudemman Bemarin kuin naapurilla. Mutta jaetaan niitä Darwinin palkintoja kokonaisille lajeillekin.

Tälle ilmiölle on oma nimensäkin. Jos Wikiin on uskominen, sitä kutsutaan suomeksi nimellä "yhteismaan ongelma" (tragedy of the commons) ja sen ratkaisuun on vain kaksi vaihtoehtoa. Alhaalta ylös -ratkaisu edellyttää, että kaikki asianosaiset istuvat alas ja keskustelevat yhteisten metsien käytöstä ja sopivat, että kukaan ei mene ja kaada niitä viimeisiä metsiä, jotka tuottavat happea, puhdistavat ilmaa, suodattavat juomavettä, hidastavat eroosiota ja suorittavat lukemattomia muita palveluita aivan ilmaiseksi. On sanomattakin selvää, että se ei toimi, koska naapurin Perttu haluaa välttämättä kalliimman Bemarin ja siinä hypetyksessä yhteinen kyvä kuulostaa niin, no, kommunismilta. Ja kommunismi on tietenkin paha.

Toinen vaihtoehto on ylhäältä alas -ratkaisu, jossa poliittinen eliitti estää luonnonvarojen kestämättömän käytön. Sekään ei tietenkään toimi, koska poliittinen eliitti istuu samaan aikaan suuryritysten hallituksissa (tai hallitusten jäsenten taskuissa, kuvainnollisesti puhuen) ja eihän se käy, että luonto tuottaa ekosysteemipalveluita ilmaiseksi, kun firma voi tehdä niillä rahaa hakkaamalla mokoman kilpailijan ensin maan tasalle. Ja sitten saadaan koko hallitukselle kalliimmat Bemarit kuin naapurilla. Ei taida toimia tämäkään.

Jos joku keksii kolmannen ja toimivan ratkaisun, niin olen valmis kuuntelemaan. Sillä aikaa valmistaudun hyväksymään sen, että nykyinen meno ja kapitalismin ja pääoman päätön palvonta poistaa meidät maapallolta nopeammin kuin norjalaiset Grönlannista. Ja he sentään sinnittelivät itseaiheutetun ekokatastrofinsa keskellä yli neljäsataa vuotta.

Valehtelevat mainosmiehet

Jäätävää kusetusta. Aivan hillitöntä linssiin viilaamista (mistä tulikin mieleeni, että miksi kummassa linssien viilaaminen, tuo optikkoliikkeen ammattilaisten homma, olisi synonyymi valehtelulle?). Mutta ilmeisesti markkinoitsijoiden pakonomainen tarve saada ihmiset hukkaamaan rahansa kaikenlaiseen turhaan on niin voimakas, että sellaisten turhanpäiväisten asioiden kuten totuuden ei anneta haitata. Kyseessä on siis perinteinen obamismiksi kutsuttu toiminta erään amerikkalaisen presidentin mukaan, joka on tullut vuosien saatossa tunnetuksi siitä, että puhuu kauniita mutta tekee täsmälleen päinvastoin.

Montako valhetta bongaat?

Roiskeläppä. Lätty. Möllykkä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä mutta pizzaa, puhumattakaan kiviuunipizzasta, tuossa kuvan paketissa ei ollut, vaan jonkinlainen juuston, BBQ kastikkeen ja kananpalasten täyttämä joskus wrapiksikin (ja kuka muka sanoo, että suomenkielessä ei ole w-kirjainta?) kutsuttu vehnäleipomus. Valehtelivat siis heti kättelyssä. Menköön nyt kuitenkin, kun kyseessä on ilmeisesti firman nimike. Mutta oliko se kuumaa? Ei. Saapuiko se pöytääni nopeasti. No ei. Oliko se tuore? No, jos joku näyttää minulle yhdenkään pikaruoan, jossa olisi jotakin tuoretta, niin minä näytän uuden obamismin. Siis ei. Oliko se edes maukas? En osaa sanoa, koska se jätti kielen ja kitalaen sellaisen rasvakuorrutteen pinnoittamaksi, että makuaisti muuttui varsin turhaksi investoinniksi. Kyseessä on siis tyypillinen ravinnonkaltainen einesosa, tai siis eineksenkaltainen länsimaisen elintasokummun kasvattaja. Siis köyhien ruoka. Söin sen kuitenkin, koska parempaa ei ollut tarjolla ja koska tyhjään vatsaan juominen on vain typerää ja POETS klubimme (ei liity runouteen vaan on lyhenne sanoista Piss Off Early Tomorrow's Saturday) kokoontumispaikka nyt vain ei sattunut olemaan mikään suuria kulinaristisia elämyksiä tarjoava ravitsemusliike.

Moni tähtitieteen opiskelun hiukan vähemmälle jättänyt nähnee kuitenkin pakkauksen räikeimmän valheen. "Kuumempi kuin Aurinko." Ja sellaistako pitäisi uskaltaa laittaa suuhunsa? En nyt yleensä ihmettele ihmiskunnan typeryyttä sen kummemmin, mutta luulisi mainostoimistojen väen käyneen edes kääntymässä peruskoulussa lapsuutensa vuosina. Aivan näin alhaalla ei ole edes Britannian koululaitoksen taso. Tai sitten yliarvioin sitä edelleen.