Kirjakauppa

Kukkaloisto.

Taas myyvät taloa, aivan tuossa naapurissa. Siitä saisi kivan paikan, jossa nukkua ja kylpeä ja aivan pilkkahintaan. Louise ja Saunders kivasti välittävät asunnon vaivaisella pikkurahalla £595000. Se tarkoittaa 836 tonnia euroissa, joten taitaa jäädä ostamatta monelta miljonääriltäkin (puolessa vuodessa hinnan nousua noin £40000, ei paha - se on kolme kertaa enemmän kuin maan keskipalkka). Nuo kukkassetit tuossa etupihalla (no joo, piha tai mikä lienee) on luultavasti suunniteltu houkuttelemaan ostajia kun ovat aivan sattumalta puhjenneet väriloistoon juuri silloin kun asunnonvälittäjä päätti lätkäistä kyltin mörskän eteen.

Minulla kun ei taskun pohjalla pyöri tuhatlappusia, satasista puhumattakaan (kaksikymppinen tuntuu olevan suurin raha, jonka olen koskaan tällä saarella nähnyt), niin ostan mielummin jotakin halvempaa: kylmä siideri (£1.19), ja luettavaa (£2.99) pikkuisesta kirjakaupasta, jossa myydään säälittävien ihmisten poisheittämää kirjallisuutta pilkkahintaan. Ja sitten voikin painella hukkaamaan hellepäivän puistonpenkille, pienen puun alle, jossa liikkuva ilmavirta pitää kivasti hien pois otsalta ja opiskelijatkaan eivät pyöri häiritsemässä ympärillä kuin keskikesän paarmat ja muut verenimijät.

Minä pidän kirjoista. Ovat sitten valtavan mukavia. Niitä voi lukea ja niillä voi hätistää hämähäkkejä nurkista juoksemasta. Niitä voi käyttää lasinalusina ja lautasen korvikkeena. Sopivat jopa yöpöydäksi, kun kasaa lukemattomista pienistä palasista kirjallisuutta sellaisen sopivan tornin sängyn viereen jöpöttämään.

Lukemattomia kirjoja.

Vaativin tehtävä oli valita sopiva lukumöhkäle. Historiaa, politiikkaa, luonnontieteitä vai ehkäpä Tony "massamurhaaja" Blairin elämänkerta (ei nyt sentään mutta sekin oli tarjolla)? Päädyin kirjaan Britannian imperiumin sikailuista 1800-luvun Afrikassa - siis poliittista historiaa, ja hyvin ajankohtaista, koska sikailujen hedelmät kypsyvät hiljalleen vuosien ja vuosikymmenten saatossa ja kapsahtavat omaan nilkkaan, kuten Tunisiassa Aurinkoa palvoneet turistipoloiset hiljattain huomasivat.

Mutta nyt on kesä, joten en jaksa jälkiviisastella. Ennakointi tosin voisi onnistua. Herra Cameronilla on nyt sitten vastareagoinnin paikka - reaktiivista politiikkaa lienee tulossa olan takaa - ja oletan (suhteellisen turvallisesti, luulisin), että miehen jatkossa tekemät päätökset 1) lisäävät terrori-iskujen uhkaa Britanniassa ja muualla, 2) kaventavat siviilioikeuksia ja vapauksia Britanniassa, ja 3) saavat jokaisen pragmaatikon kauhun valtaan, kun taas maan punaniskalähiöiden asukkaat saavat itsensä näköistä politiikkaa. Britanniassa on taas vaarallista olla väärän värinen ja uskoa väärään mielikuvitusolentoon.