Göttingen, tieteen kaupunki

Göttingenin keskusta.

Saksan kiertueeni jatkui yhteen Euroopan kuuluisimmista tieteen ja taiteen keskittymistä, Göttingeniin. No, sanottakoon, että kaupungin kulta-aika alkaa hiljalleen olemaan ohi, mutta kaupungissa on vaikuttanut lukuisia herrasmiehiä, joiden työn tuloksia olen itsekin ihaillut tuon tuosta. Tutuimpia (ainakin minulle) ovat herrat Carl Friedrich Gauss, Bernhardt Riemann, David Hilbert ja John von Neumann, unohtamatta tietenkään herroja Max Born, Robert Oppenheimer ja Max Planck, vain muutamia mainitakseni. Kaikilla heillä on entisten asuintalojensa seinässä muistolaatta, jossa kerrotaan milloin herrat taloissaan asuivat. Itse en nähnyt kyseisistä taloista ainuttakaan, vaan törmäsin muihin vaikuttajiin, kuten kemisti Robert Bunsen ja kirjailijaveljekset Jacob ja Wilhelm Grimm.

Tieteen kaupunki.

Hauskempaa olikin koettaa etsiä taloa, jossa Werner Heisenberg asui aikoinaan. Se vain osoittautui kohtuullisen mahdottomaksi tehtäväksi. Jos tietää täsmälleen missä kohdassa kaupunkia itse sattuu kävelemään, ei voi olla aavistustakaan missä herra Heisenbergin talo sijaitsee. Jos taas saa tietää täsmälleen talon paikan kaupungin sokkeloisilla kaduilla, on taatusti aivan ulkona siitä missä itse sattuu seikkailemaan, minkä seurauksena eksyin vanhan kaupungin kujille sen verran totaalisesti, että kesti tunti löytää keskellä kaupunkia sijaitseva hotellini. Noin muuten, kävi ilmi, että kannattaa olla fyysikko tai matemaatikko - ainakin sodan syttyessä. On edellä mainitsemieni herrojen ansiota, että Göttingen säästyi pommituksilta toisessa maailmansodassa. Liitoutuneet kun eivät halunneet tappaa kaupungin älyllistä pääomaa, jolla saisi helposti rakennettua vieläkin tehokkaampia siviilien massamurhaan soveltuvia aseita, kuten Hiroshimassa tiedetään.

Takapiha.

Seuraavana aamuna olin edelleen hiukan "kahvilla". Mikä hemmetti tuolla takapihan puutarhassa istuu? Olenko mennyt sekaisin ja ruvennut näkemään menninkäisiä joka nurkassa? Uskaltaisinko kurkistaa uudelleen oven raosta?

Siellä se kuitenkin istui edelleen, lootusasennossa, lukemassa filosofista kirjallisuutta. Lienee saavuttanut jonkinlaisen zenin kuten valaistuneimmat meistä. En ollut kuitenkaan tullut hulluksi, koska sympaattisessa Yinin ja Yangin sävyttämässä pihapuutarhassani oli tavallinen pihatonttu pohtimassa maailman menoa. Huh, pihatontut ovat ihan ok, paitsi jos talven routa on tappanut ne ja muuttanut ne zombietontuiksi. Menninkäiset puolestaan ovat pelkästään pelottavia.

Johanneksen kirkon kuja.

Niinpä rohkenin lähteä takaisin kaupungin kapeille kujille maistamaan Göttingenin maankuulua suklaata ja ehkä nauttimaan paikallisia pilsnereitä pienissä sievissä kolmen desin laseissa, jotka ovat niin sieviä, että niistä puuttuu vain vaalenpunainen pilli. Olisin pyytänytkin lasiini sellaisen mutta keskisaksassa kielitaitopolitiikka on päässyt hiukan rapistumaan sitten kolmannen valtakunnan aikojen ja minulla ei ole aavistustakaan miten pilliä kutsutaan tällä germaanien kielellä. Osaan kuitenkin sanoa sen tärkeimmän. "Eine grosses biere, bitte".

Ainiin, ovat näemmä mokomat kopioineet saksankieliseen Wikipediaan tuon ottamani kuvan - ja ihan ilman lupaa. Kieroja nuo germaanit.

Johanneksen kirkon kuja Wikipediassa