torstai 5. huhtikuuta 2012

Saksan kiertue

Hampuri.
Saksaan on oikeastaan aina mukava mennä. Se ei ole ensinkään niin paska maa kuin mitä yleisesti väitetään suomalaisten keskuudessa. Ihmiset ovat mukavia ja ymmärtävät jotakin järkevää kieltä, vaikka itse sitten puhuvatkin aivan karmeaa germaanista mongerrusta. Pieni miinus siitä.

Sanottakoon, että matka ei sitten sujunut ihan täysin ilman ongelmia. Bussin 724 kun piti mennä kiltisti Heathrown lentokentän terminaaliin 5 - paitsi että ei mennyt, koska sunnuntai on ilmeisesti ainoa päivä, jolloin terminaalille 5 pitää mennä toisella bussilla. Päädyin siis bussivarikolle jonnekin päin kenttää ihmettelemään miten pääsen oikeaan terminaaliin tunnin kuluessa, jolloin check-in menee kiinni. Varikon vartija olikin sitten oikein ystävällinen, osoitti kädellään horisontissa siintävää rakennusta ja antoi kohteliaasti neuvon: "You better start walking that way, mate". Kolmen vartin hikisen marssin jälkeen pääsinkin oikeaan terminaaliin ja ehdin lähtöportille ajoissa todetakseni vain, että lentokone oli rikki ja varaosan assentaminen kesti puoli tuntia. Hemmetti. Mitä muka tekee moottorin automaattisella sammutusjärjestelmällä? Tuskin se kuitenkaan syttyy liekkeihin juuri tällä matkalla.

Hampurin toinen puolisko.
Oli minulla syykin käydä Hampurissa, siis sen lisäksi, että punaisten lyhtyjen alueella on mukavia pubeja (joista osassa saa kivasti jopa polttaa sisällä - ajatelkaapa mitä Suomen ahdasmieliset demarit sanoisivat, jos tietäisivät. Eihän se nyt käy että ihmiset saavat tehdä mitä haluavat sen sijaan että saisivat tehdä vain asioita, joihin demarit katsovat parhaaksi antaa luvan). Kävin katsomassa onko Max Planck instituutin meteorologian laitos vielä pystyssä (viimeksi tarkistin asian pari vuotta sitten). Ja olihan se, eikä maisema ollut ollenkaan hullumpi 18. kerroksen parvekkeelta katsottuna.

Meteorologian instituutti.
Itse talo olikin sitten sitä kuuluisaa saksalaista laatua. Tai sanoisinko itäsaksalaista, vaikka lännessä sijaitsikin. Armottomien betonikolossien aikakausi nyt vain sattuu olemaan ohi, koska ne ovat suunnattoman rumia, epämukavia ja luotaantyöntäviä, vaikka olisivat kenen hyvänsä keisarin palatsina. Tulee mieleen jonkinlainen "korotettu varissuolainen betonikolhoosi", jossa rahvas asuu koska parempaa ei ole. Kovin venäläinen tunnelma. Mutta saksalaiseen tyyliin kaikki toimi kuin rasvattu. Kokous alkoi ajallaan ja lounas tuli seisovaan pöytään täsmälleen oikealla hetkellä. Ja perisaksalaiseen tyyliin junat kulkivat minuutilleen aikataulun mukaisesti (ne samat, joilla natsitkin kivasti ajelivat alpeilla, joka tunti tuli natsi), pilsneri tuli pubissa tiskille noin kymmenessä sekunnissa ja makkara oli halpaa kuin saippua. Minua ei kuitenkaan viehätä paikallinen kahvilakulttuuri, jossa saatetaan tilata kahvi ja kaksi nakkia tai kokis ja kaksi nakkia. Nakit ovat koiria ja lapsia varten, ei ihmisten ruokaa.

Sateinen keskusta-aukio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotakin lisättävää?