Maaseutuidylliä

Piti sitten taas käydä maaseudulla katsomassa kun lampaat laiduntavat, lehmät odottavat pääsyä sämpyläni väliin burgerina ja maajussit vaativat tukiaisia ja kiroilevat kuivuutta, joka vie heidät perikadon partaalle. Ilmeisesti Englannissa on ollut poikkeuksellisen kuivaa jo puolitoista vuotta (huomatkaa muuten milloin muutin tänne) ja se on hiljalleen johtanut jo siihen, että puutarhaletkuja ei saa enää käyttää esimerkiksi sen kynsisaksilla trimmatun laatu-nurmikon kasteluun eikä autojen pesuun (suomenkielessä ei taida olla lyhyttä ilmaisua tarkoittamaan samaa kuin "hosepipe ban" - "puutarhaletkujen käyttökielto" kuulostaa jotenkin vammaiselta).

Maaseutu.

Maaseudulla on kuitenkin kaikki paremmin. On vihreää ja kaunista, puita ja pensasaita, joka estää näkymän tienpientaretta ja keskeneräistä tietyömaata kauemmaksi. On kirkas taivas ja pilviä, jotka ripauttavat pienen sateen, joka riittää kastelemaan pipon muttei täyttämään vesivarastoja, aina kun haluat mennä käymään kioskilla. Oli tosin tarpeetonta mennä sinne itse. Minut vietiin kädestä pitäen. Kävin nimittäin taas Daventryssa nöyrtymässä parempien pelaajien edessä. Jotenkin avartavaa istua tuolissaan neljä erää perätysten hörppimässä pillimehua ja katsomassa kun kaveri tyhjentää pöydän palloista kerta toisensa perään. No, ei se nyt aivan niin synkkää ollut. Pääsin kuitenkin kolmannelle kierrokselle sekä haastajakiertueen cupissa että pääkiertueen cupissa ja hävisin vain entiselle Euroopan kiertueen pelaajalle ja eräälle herra Symonsille, joka sattui voittamaan haastajapuolen cupin. Minkäs teet, huono arpaonni. Tällä kerralla kuitenkin raivasin tieltäni kaikki ne vastustajat, joiten voittamiseen oli ennakkoon jonkinasteinen mahdollisuus (ja rankingeissa nousin sijalle 79 - 64. parhaan joukkoon ei ole enää kovin paljoa matkaa).

Laskeva Aurinko.

Illaksi kämpille nuolemaan henkisiä kolhuja ja polttamaan hermosavut terassille yhdessä horisonttiin katoavan Auringon kanssa (koska herra Symonsia vastaan olisi ollut mahdollisuus ilman neljää peräkkäistä tyhjää avausta, helvetti), aamulla laitokselle näppäilemään, illalla kentälle ja Frankfurtin koneeseen, yöksi hotelliin, tiistaina Kiovan koneeseen ja viikko konferenssissa ihastuttavassa Ukrainassa. Vaikka enpä tiedä, en ole ollut ennen Ukrainassa, joten mistä sitä tietää onko se ihastuttava vai ei. Luultavasti kuitenkin on. Kuka siellä nyt haluaisi muuten asua? Jos 2.8 miljoonaa ihmistä haluaa asua Kiovassa, niin kyseisen kaupungin on pakko olla mukava. En keksi muutakaan selitystä. Täytynee selvittää asia.