Ukrainan armoilla

Metsä.

Kiovaan oli jokseenkin vaikeaa löytää. Opasteet olivat kohtuullisen puutteellisia ja paikalliset viittoilivat vain "tuonne päin" osoittaen vimmatusti huitovilla käsillään kohti suunnatonta lehtimetsää, joka näytti jatkuvan horisonttiin asti. En oikein ymmärrä miksi lentokoneen piti laskeutua (hyvä, että laskeutui rysähtämisen sijaan) pienelle pellolle kaupungin ulkopuolella.

Kohti Kiovaa.

Pääsin kuitenkin viimein aukiolle, jolla tuulimyllyt pyörivät hitaasti rauhallisessa tuulessa ja saatoin nähdä tien johtavan kohti asutusta. Olin saapunut Kiovaan vain muutaman tunnin metsässä harhailun jälkeen. Märkä metsänpohja tosin kasteli jalkani niin pahasti, että toivoin vain pääseväni jonnekin lämpimään vaihtamaan sukat  kuiviin. Kiova ei kuitenkaan ollut aivan niin viriili ja moderni kaupunki, kuin matkaoppaassa sanottiin. Parin hassun mökkipahasen keskellä kiemurteli tie kohti pientä puista kirkkoa, joka on kuin ihmeen kaupalla välttynyt palamasta poroksi vuosisatojen saatossa. Johtunee maan kosteasta ilmapiiristä, enkä nyt puhu paikallisten hämmästyttävän runsaasta vodkan kulutuksesta.

"Down town".

Ymmärsin kuitenkin välittömästi saman asian, joka tuli Julija Tymosenkolle vastaan ikään kuin sattumalta - Ukraina on köyhä maa ja aina ei ole ruokaa mitä syödä tai nektaria mitä juoda. Niinpä Julija aloitti syömälakon ja itsekin jouduin paastoamaan poikkeuksellisen tiukasti. Ilmeisesti Halla ja Tsernobylin säteily ovat korjanneet niin karjaa kuin viljaakin poikkeuksellisen paljon, joten maa on matkalla kohti ruokapulaa ja nälänhätää ilman EU:n auttavaa kättä. Ihmiset olivat kuitenkin hyvin vieraanvaraisia ja ystävällisiä, eikä kertaakaan tarvinnut tuntea olevansa yksin - aina riitti ystäviä kun oli rahaa ostaa makkaroita ja hapankaalia. Ja vodkaa, joka oli lähdevettä halvempaa.

-

Uskoiko joku sanaakaan edellä olevasta? Jos uskoi, niin on syytä mennä itseensä ja päivittää todellisuuden tajuaan vastaamaan nykyaikaa. Ainoat tosiasiat taisivat olla ne, että Julija todellakin aloitti syömälakon ja vodkan litrahinta alitti lähdeveden vastaavan. Kiova oli siis kuitenkin melkoisen urbaani, joskin hyvin neuvostotyyppinen suurkaupunki. Ja huomattavasti esimerkiksi Berliiniä tai Helsinkiä mukavampi paikka, koska ihmiset olivat iloisempia ja huumorintajuisempia.

Mikä lienee kultainen torni.