Turku, tuo maailman napa

Aurajoki.

Kuten kaikki turkulaiset tietävät, Aurajokeen on vaarallista molskahtaa. Erityisesti, jos sen tekee hutikassa tullessaan baarista aamuneljältä, sitä päätyy kovin helposti Airistolla möllöttävään silliverkkoon kalojen ruoaksi, kuten ajoittain on onnettomien opiskelijoiden kohtalona. Siksi päädyinkin tarkastelemaan kyseistä jokeaa keskiyön hämärissä turvallisesti Tuomaansillan aidankaiteen takaa. Aikomuksiini nimittäin ei kuulu mennä nukkumaan kalojen kanssa.

Mutta mitä hienoa Turussa muka on? Hyvä kysymys. Mietin sitä hetken ja mieleeni juolahtivat lähinnä maailman historian rumimmat rakennukset (kaupunginteatteri ja kela), yliopisto, jonka autioilla pihoilla pyörivät poispotkittujen akateemikkojen ja uusavuttomien opiskelijoiden sijaan lähinnä tuulta alleen saaneet muovipussit, ja jokilaivat, joissa keinorusketetut tekotissinaiset esittelevät pakkeloitua maamavärkkiään ja ylitsevuotavaa typeryyttään kesäisessä siiderihutikassa. Olisiko syytä mennä "ajattele positiivisesti" -kurssille? Kurssittaminen kyllä on aina kannattavaa, jos siinä oppii jotakin (mikä sulkee pois puolet yliopiston jatkuvasti köyhtyvästä opetusohjelmasta).

Ja kuten kaikki natiivit tietävät, Turussa on kuitenkin paikka, jossa voi seurata "luentoja elämästä joka päivä." Kuulostaa lupaavalta. Siinä voisi olla sopiva kohde viettää leppoisaa maanantaipäivää ihmetellen maailman menoa ja seuraten metropolin viiltävä-älyisimpien ajattelijoiden ajatuksenjuoksua nauttien virvokkeista ja seurasta, joka huokuu yläluokkaista ylemmyydentuntoa. Tuota toisinaan professorin vastaanotoksi kutsuttua paikkaa voinkin suositella kaikille, joita ei pelota kattava näköala maailmankaikkeuteen, ihmisyyteen sekä perimmäisiin kysymyksiin olemassaolosta, kaiken tarkoituksesta ja siitä, kuka lopultakin murhasi Olof Palmen ja miksi. Ja se on pelkästään maanantain ohjelma - tiistaina pureudutaan vieläkin syvällisempiin ihmiskuntaa riivaaviin ongelmiin.