Kylläpä kuumottaa

Tuntuu kuin sulaisin. Vaikka ihmisenä nyt koostunkin pääsääntöisesti vedestä sen nestemäisessä muodossaan, niin tässä on silti sellainen vaaratekijä, että jäätävä älykkyyteni sulaa kokoelmaksi puolivillaisia sarkastisia kommentteja, jotka eivät jaksa kiinnostaa ketään. Helle on kuitenkin perseestä ja sille olisi syytä tehdä jotakin - tosin kollegani, ne Aurinkoa tutkivat ja hutkivat astronominketaleet eivät suostu sammuttamaan sitä tutkimuskohdettaan pelätessään apurahojen saannin kohtuutonta vaikeutumista. Asettaisivat edes jonkinlaisen varjostimen tuohon eteen, ettei tarvitsisi grillata omaa lihaansa aina astuessaan ovesta ulos. Missä on NASA kun sitä tarvitaan?

Kuumottava taivas.

Auringon porotus, mikä muuten piti oikein tarkistaa, kun en uskonut, että "porottaa" on sana (ja mitä se oikein tarkoittaa, kahvinporoja vai karibun eurooppalaista versiota?), onkin sellainen nykyajan vitsaus, joka sattuu päähän kuin tuhat Thorin vasaran iskua. Jos menen ulos, olen pakotettu valitsemaan reittini sen mukaan, missä on eniten varjopaikkoja. Se taas tarkoittaa sitä, etten pääse ulos ennen iltaa kun ilma on viilennyt alle ruumiinlämmön ja ilmastoimattomassa tilassa on mahdollista istua aloillaan siten, että hiki ei valu jatkuvasti silmiin ja estä kirvelyllään näkyvyyttä kohtuuttomasti. Siispä pyörin jonkin verran muunmuassa ilmastoiduissa ravitsemusliikkeissä, ilmastoidussa toimistossa ja ilmastoidulla biljardisalilla - ainoa ongelma vain on, että en voi jäädä yöksi niistä yhteenkään, vaan joudun laahustamaan huonettani kohti, jossa olosuhteet ovat jokseenkin yhtä tukalat kuin kesäisessä Barcelonassa. Joskin paikalla on vähemmän ärsyttäviä latinoita.

Hellepäivän harrastus.

Jos biljardin pelaaminen olisi urheilua (sitä tosin näytetään Eurosportilla, joten mitä muutakaan se olisi?), niin sitä nyt ei varsinaisesti voisi pitää kestävyyslajina. Paitsi kesällä, kun klubin ilmastointi on tietenkin rikki ja siniset verat ovat imeneet itseensä litratolkulla ilmankosteutta luoden vaikutelman, että pallot eivät ole aivan pyöreitä niiden seikkaillessa pöydällä lähinnä epälineaarisesti (on on, ihan on oikeaoppisesti rakennettu ysipallopakka). Pelaa siinä sitten, kun laji vaikuttaa lähinnä suopotkupallolta, sillä kiertäessä pöydän ympäri tulee hiki ja kaikki on yhtä tahmeaa kuin lappalainen suolle juuttunut mielenlaatu. Siksipä alistuin kohtalooni, kippasin noin kuusi litraa vettä ja painelin kusematta baariin juomaan toisen mokoman olutta, koska se nyt valuu kuitenkin hikenä pois noin viidessätoista minuutissa. Punkbändin pojilla olikin sitten aivan sama ongelma. Kun on kuuma, ja yrittää musisoida, niin on vaikeaa pidellä kiinni edes hanuristaan (viittaan tällä soittimeen, katso vaikka kuvasta) kun hikiset kämmenet tekevät tahmatassujen kosketuksesta jähinnä liukkaan estäen kaikki normaalit toiminnot varsin kohtuullisesti. Pojat kuitenkin yrittivät pysyä tahdissa. Pisteet siitä.

Punkkia.