Satoi tai paistoi

Kirkastuva kyläidylli.

Nyt pitää olla hiiren hiljaa (aivan kuin hiiret eivät metelöisi vintillä nakertaessaan välikattoa ja vaarin vanhoja puujalkoja), sanoin itselleni hiipiessäni takapihalle. Naapurin jokaviikonloppuinen operaatio käynnistää käyräsarvinen mopedinsa nahkaliivissään tosin peitti niin jokaisen hiiren, kuin minunkin aiheuttamat äänet hiipiessäni aidan viereen katsomaan ihmeellistä näkyä. Vaikka kyseessä nyt ei ollutkaan mikään kepulaisten esiinmarssi maaseudun (ja 1800-luvun) hämäristä tai muu näyttävä sopulien joukkoitsemurha (kepulaisten esiinmarssista tulee oikeastaan mieleen rottien joukkopako uppoavasta laivasta, en tiedä miksi), niin tilanteessa ei voinut olla liian varovainen.

Kyseessä oli fysikaalinen ilmiö, tai oikeammin sen puute, joka aiheutuu siitä, että taivaalta on valunut vettä viikon verran sellaisia määriä, että sitä ei voi olla jäljellä ylä- tai alailmakehässä montaakaan grogilasillista. Kirkas taivas, jota en todellakaan halunnut pelottaa tiehensä, on jotakin äärimmäisen jännittävää kun on päässyt todistamaan suunnilleen jokaista sadetyyppiä monsuunista (sopii hyvin tähän muutoinkin subtrooppiseen ilmastoon) ripottelevaan ja poikittaisesta kuuluisaan englantilaiseen kolmen tuulen sateeseen, joka kastelee kolmesta ilmansuunnasta tavalla, jota yksikään säätutkija ei ole osannut selittää mahdolliseksi tunnettujen luonnonlakien avulla (ehkäpä ne sellaiset ilmastohuij.. siis tutkijat voisivat selittää ilmiön, jos ehtisivät ottaessaan vastaan lahjuksia tuulivoimateollisuudelta ja peitellessään maailmanlaajuista salaliittoa, jonka tarkoituksena on estää ihmiskuntaa huomaamasta, että ilmasto ei muutukaan). Ja lähitähtemme nyt on vain mukava nähdä vaihteeksi, ei pelkästään akateemisesta mielenkiinnosta, vaan siksi, että se lämmittää tätä maailman suurinta avonaista suihkukoppia (eli Englantia) ja saattaa pienenä bonuksena estää edes joitakin homeitiöitä kasvamasta tattiviidakoksi talon seinässä (ja välillä jopa ihmisten otsassa kun kuivia sukkia ei meinaa saada edes marketista) - tai itse asiassa kaikissa kissaa kiinteämmissä pinnoissa, joita ulkoa tai sisältä löytyy.

Sitä riemua kestikin sitten noin kymmenen minuuttia ja taivas peittyi mereltä nousseeseen vesihöyryyn, tai mikä lienee yötäkin synkempi (tämä pun saattaa viitata myös erääseen suomalaisten syvinpiä tuntoja tulkkaavaan popyhtyeeseen) pilviverho, mikä kokemukseni mukaan enteilee mitä luultavimmin noin kolmenkymmenen päivän sadetta mesopotamialaisen vedenpaisumustarinan mukaan (ne ovelat raamatun kirjoittaneet ketkut eivät osanneet tuottaa juuri mitään alkuperäistä, vaan kopioivat surutta pakanoiden legendoja). Aurinko sai minut kuitenkin hyväle tuulelle (olen ehkä näin vanhemmiten alkanut rentoutumaan ja karistamaan tiedon tuomaa tuskaa harteiltani nuorempien taakaksi) ja päätin jättää loput tähtitieteelliset havainnot tuleville päiville. Se tarkoittaa vapaapäivää ja runsasta aikaa harrastuksille. Grogilasiini en tosin aio kaataa vettä tänään - vesi kuuluu veneen (tai piellä tiivistetyn Eufratin ja Tigrisin tulvista selviämiseen tarkoitetun mesopotamialaisen kaisla-arkin) alle.