Kukkia katuojassa

Antaa kaikkien kukkien kukkia vain. Paitsi niiden, joiden väristä tai ulkonäöstä en pidä. Eikä niidenkään tarvitsisi kukkia, jotka kukkivat jonkun muun kuin minun iloksi - ne olisi oikeastaan syytä kieltää.

Kukat kukkivat.

Englannin asennemaailma on todellakin muuttumassa ylläkuvattuun suuntaan, jota harrastavat lähinnä kotoisat demarit ja muut ankeuttajat. Viimeisimpänä villityksenä on lakiluonnos, jolla aiotaan kieltää "tavallisesta poikkeava toiminta julkisilla paikoilla" vankeusrangaistuksen uhalla. Laissa ei tietenkään määritellä mikä on "tavallisesta poikkeavaa toimintaa", vaan se jätetään kätevästi virkavallan päätettäväksi ja voi pitää sisällään vaikkapa väärän värisiä vaatteita, liian hidasta etenemistä tai vääränlaisen musiikin kuuntelua. Lain tarkoituksena on ilmeisesti helpottaa järjestyksen pitoa ja auttaa siivoamaan narkkareita pois katukuvasta (paitsi, että Lontoon nenänpuuterointiseurapiireihin se ei vaikuta, koska käyttävät kaikki tummaa pukua ja ovat rikkaita) mutta sillä saadaan kätevästi myös siivottua katukuvasta (Cityn pankkiirikortteleista ja Kensingtonista paremman väen alueelta) niin kerjäläiset, hipit, kaupustelijat, kuin muutkin pohjasakan edustajat. Painuisivat itäiseen kaupunginosaan sinne niiden lihavien ja rumien ihmisten seuraan, missä vääränväriset sikiävät ja missä on hankalaa saada kapitalistin kassavirtaa riittävän suureksi muutoin kuin kiinteistöalalla.

Ennustan, että kun lainsäädäntöä ryhdytään implementoimaan käytäntöön, yhdellä jos toisellakin tulee niin sanotusti mitta täyteen ja sitten saadaan taas kätevästi pienet yölliset karkelot käyntiin kaupungilla. Onneksi poliisivoimat ovat jo ryhtyneet varautumaan moiseen ilakointiin (mielenosoitusten ei tarvitse olla niin vakavasti otettavia) hankkimalla kumiluoteja ja vesitykkejä. Olivat kuulemma aikoinaan Belfastissakin niin kovin tehokkaita köyhien kontrollointikeinoina.

Mutta mitäs pienistä. Itse aion hakeutua vihreämmän ruohon ääreen, jos tässä fasistivaltiota kohti marssivassa saarivaltakunnassa mennään niin pitkälle. Sellaiseen paikkaan, jossa katuojan kukat saavat kukkia kaikissa väreissä aivan rauhassa, ja jossa kukaan ei käske niittämään niitä järjestyksen merkiksi pois. Minä en pidä sellaisista ankeuttajista.