QOTSA ja Tukholma

Queens of the Stone Age.

Queens of the Stone Age ei nyt yllättäen tälläkään kiertueella keikkaillut Suomessa. Lontoossa olisi kyllä ollut kolmekin keikkaa mutta liput olivat jokseenkin kiven alla, joten päädyin lähtemään kyseisen orkesterin pitkäaikaisena ihailijana Tukholmaan katsomaan josko pojat olisivat vireessä vielä vanhoilla päivillään. Aika tiukassa vedossa sitten olivatkin soittaessaan Cirkuksen noin 2500 katsojalle. Varsinkin Joshua oli oikein hyvissä tunnelmissa ja esiintyi sopivan mahtipontisesti. Sitä oli tosin lähes mahdotonta tallentaa kameraan, kuten kuvasta näkyy.

Itse Tukholma oli sen sijaan hienoinen pettymys. Onhan siellä mukava käydä mutta vain, jos tietää paluulipun olevan tiukasti takataskussa. Tuntuu vähän samalta kuin Helsingissä käynti. Päivä tai kaksi menee aivan mukavasti mutta sitten täytyy jo miettiä paluuta sivistyksen pariin. Oli sitä sitten kummassa kaupungissa tahansa, samat Paavot ja Pertit siellä jonottavat kivasti viinakauppaan aamulla hukuttaakseen tämänkin päivän vääjäämättä mukanaan tuomat epäonnistumisen tunteet mukavasti tärpättiin. Ja se ei muuten ole mikään vitsi. Tukholmassa ne ovat oikeasti Paavoja ja Perttejä, jotka luulivat 70 ja 80 -lukujen huumassa saavansa parempaa työtä rikkaammasta maasta olemattomilla kieli- ja muilla taidoillaan.

Tukholma remontissa.

Kun nyt kuitenkin kunnioitin kyseistä perinteikkään pohjoismaisen monarkian pääkaupunkia läsnäolollani, olisin odottanut natiivien tekevän edes jollakin tavalla oloni mukavaksi. Mieltäni ei vain oikein lämmitä neljän desin lasillinen ruotsalaista lageria varovaiseen 8 euron hintaan, koska olisin halunnut kunnon englantilaishenkisen tuopillisen. Ja Luulisi, että niinkin vanha kaupunki kuin Tukholma olisi saatu valmiiksi vuosisatojen saatossa. Mutta ei. Keskeneräinenhän se oli. Nauti siinä sitten kesäisestä hellepäivästä. Kostoksi jätin kaikki tuliaiset ostamatta ja keskityin asioimaan ainoastaan irkkupubeissa ja italialaisissa ravintoloissa. No, niin olisin luultavasti kyllä tehnyt muutenkin. Erikoista oli se, että kykenin asioimaan sujuvastu på svenska, vaikken kieltä oikeasti osaakaan muutoin kuin paperilla. Enkä nyt tarkoita kirjoitettua kieltä.

Tarjosi Tukholma sitten lopulta kuitenkin myös viihdyttävän puolensa. Observatorion puisto oli oikein mukava hengailupaikka lämpimällä kelillä mutta päällimmäisenä mieleeni jäi eräs nuori mutta vauhdikas paikallinen oman elämänsä sankari. Tämä kaikki maailman huumausaineet kerralla elimistöönsä eri tavoin survonut Ruotsin toivo ihmetteli ensin noin puoli tuntia miten vyölaukun saa ripustettua lantiolle niin, että se pysyy siinä kahden askeleen verran. Sellaista nyt voi sattua mutta harvemmin keskellä risteystä ja kesken älykkään keskustelun noin 20 ystävän kanssa. Niitä ystäviä jannulla riittikin aivan pois tönittäväksi asti - ainakin päätellen tuulimyllyn tavoi ilmaa halkovista käsistä ja epäselvästä mutinasta. Vai olisiko nähnyt kuitenkin lepakoita. Ota siitä sitten selvää. Saatuaan varusteensa mukaan seurasin kaverin kykkimistä pusikossa, kun hän etsi tupakan tumppeja saadakseen niistä löytyvistä puruista kääräistyä sätkällisen. Kääräisy olikin sitten hämmästyttävän tehokasta. Tämä nuori mies olisi nimittäin luultavasti käärinyt sätkänsä kahdessa sekunnissa vasemman jalan varpailla etsiessään samalla viimeisiä suonia oikean isovarpaan vierestä. Lienee harjoitellut. No, tämän nuoren setämiehen sekoilua hauskempaa seurattavaa olivat ainoastaan ohi kulkeneiden puudelia ulkoluttaneiden mammojen pelonsekaisesti ihmettelevät ilmeet. "Kom nu Flippan, kom!"

Kesäinen museoksi muutettu observatorio.