Toisin kuin otsikosta voisi päätellä, en nyt kirjoita mitään luonnosta. Varsinkaan hurjaa luontoa tältä saarelta kun tuskin löytyy - se muutettiin pelloiksi jo satoja vuosia sitten. Mutta kaikenlaista muuta hurjaa onkin sitten tullut vastaan tämän kuluneen puolen vuoden aikana.
Ravinto on aika hurjaa. En ainakaan osaa puhua ruoasta miettiessäni paikallista leipää. Kun en löytänyt kaupasta korppujauhoja, ajattelin, että äkkiäkös raastan kuivuneista leivänkannikoista sellaista. Vaan mistä saadaan kuivuneita leivänkannikoita? Kannikoita kyllä syntyy mutta kun ne perkeleet eivät kuivu sitten millään. Vilkaisin kerran leipäpussin tuoteselostetta ja leivän syönti meinasikin sitten loppua siihen. Ainakin pyrin hankkimaan leipäni jatkossa leipomosta. Samalla myös selvisi miksi leipä näyttää, tuntuu ja maistuu tuoreelta, vaikka se seisoisi pöydällä kuukauden. Korppujauhoja saadakseni minun pitäisi siis leipoa leipää itse tai jättää osa syntisen kalliista (ja aika herkullisesta) leipomotuotteesta kuivumaan. En taida edes uskaltaa ostaa tavallisia jauhoja, jos niissäkin piilee jotakin yllätyksiä kuten sidosaineita, täyteaineita, väriaineita (tai ehkäpä valkaisuaineita), makuaineita ja muita synteettisesti valmistettuja ainesosia, jotka kykenevät muuttamaan minkä tahansa kivi- tai kasvikunnan asian elintarvikkeen kaltaiseksi.
Hurjia ovat myös porkkanat. Ilman kosteus on varmaankin syynä siihen, että ne pilaantuvat kaapissa noin viidessä päivässä. Perunat sensijaan eivät pilaannu mutta alkavat kasvaa ituja yhtä nopeasti. Aivan kuin nopeutetusta elokuvasta. Todella hurjaa.
Vielä tätäkin hurjempaa on elinkauppa. Siis erilaisten eläinten sisäelinten kauppaaminen ihmisravinnoksi. Miellän sisäelimet osastoon "kun kaikki oikea ravinto on käytetty ja kannibalismiin ei ole vielä aihetta" -kuuluviksi, joten en voi kuin ihmetellä ihmisten hinkua ahtaa suuhunsa munuaispiiraita ja -vanukkaita, paistettua maksaa ja verimakkaroita tai paistettua naudan ja porsaan keuhkoa ja sydäntä haggiksen muodossa. Britit ovat väärässä. Nuo eivät ole ruokia vaan ruoanvalmistuksen, tai oikeammin eläinten teurastuksen sivutuotteita, joita sivistyneissä maissa kutsutaan biojätteiksi. Suhteettoman hurjaa.
No kirjoitan kuitenkin vähän luonnosta. Oravat, nuo rotankaltaiset kaupunkiluonnon hiljaa hyväksytyt jätemyllyt. Niitä näkyy joka aamu kokonainen parvi syömässä edellisen illan kebabien jätteitä, oksennettuja hodareita, hylättyjä fish & chipsejä ja kaikenlaista vastaavaa. Tuli vain mieleeni, että jos ne olisivat rottia, ihmiset olisivat kauhuissaan mutta ilmeisesti samat taudit ovat "miellyttävämpiä" oravien levittäminä. Ja lisäksi niillä on söpö pörröinen häntä. Onneksi eläinmaailman jätehuolto pelaa ja vähentää alemman työväenluokan kadunlakaisijoiden kuormitusta merkittävällä tavalla. Ja ihan ilmaiseksi. Ekosysteemipalvelut kunniaan.
Yritin ottaa rottaparvesta kuvankin mutta mokomat vilistivät puunrungon toiselle puolelle. Katsokaa interwebistä mikä on harmaaorava, jos ette tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?