Juhlan paikka

Ovat ripustaneet lippuja kadun yläpuolelle. Kaikenlaista. On punaista, sinistä ja valkoista väriä. Siellä liehuvat kivasti minikokoiset union jackit hennossa tuulessa ja muistuttavat siitä aikakaudesta kun kyseisten värien näkeminen horisontissa merkitsi pelkkää kuolemaa ja kadotusta.

Liput liehuvat.

Ilmeisesti natiiveilla on kuitenkin jonkinlainen tekosyy juhlaan. Eräs giniin kastettu mamma on nimittäin roikkunut saarella näennäisen vallan kahvassa jo kuusikymmentä vuotta, mikä saa suuren osan maailman diktaattoreista, ainakin al-Assadin ja Putinin, kateudesta vihreäksi (ehkä Castron veljeksiä ja Saudeja lukuunottamatta) ja aiheuttaa pahennusta jo toisessa sukupolvessa perillisiä, jotka luultavasti päätyvät pelkiksi prinsseiksi. Britannia nyt vain on tullut valtakuntana suhteellisen kypsään ikään, eikä monarkeilla ole enää aivan niin suurta vaaraa menettää päätään kuin vielä runsas sata vuotta sitten. Mutta kuusikymmentä vuotta kestänyt ginin ryyppääminen ja parvekkeelta vilkuttelu kyllä saisi heikoimmat meistä menemään siihen giljotiiniin jo ihan vapaaehtoisesti, joten melkoinen suoritus.

Koko asia olisi aivan herttaisen yhdentekevä, jos nämä natiivit malttaisivat juhlia giniin elävältä säilönnän maailmanennätystä häiritsemättä muita. Ovat kuitenkin päättäneet tehdä merkkipäivästä kansallisen pyhäpäivän, mikä tarkoittaa, että bussit eivät kulje, kaupat ovat kiinni, pubit sulkevat aikaisin ja varpusetkin kuolevat tylsyyteen pudoten oksiltaan suurin joukoin. Käytännössä tämä sekoilu tarkoittaa sitä, etten pääse toimistolle, en saa ruokaa, enkä voi edes notkua pubissa yömyöhään tissutellen kesäkoktailia vaaleanpunaisen pillin läpi.

Aion luultavasti varautua kyseiseen päivään käymällä jo etukäteen hakemassa kaupasta leipää ja sirkushuveja. Eli kaapin täyteen ruokaa, toisen kaapin täyteen vihanneksia (koska punkku on vihannes, ei se eläimistäkään ole peraisin) ja jonkin hyvän kirjan Waterstonesin uutuushyllystä. Aivan kuin varautuisi ydintalveen. Ehkä kyseessä on jonkinlainen henkinen ydintalvi - on se monarkia nykyaikaisena instituutiona nyt ihan oikeasti vain melkoisen perseestä.

Pyhällä hengellä

Pyhän Petterin (ei, en tarkoita itseäni) talossa oli jotakin erikoista tällä viikolla. Sen ympärille oli rakennettu telineitä, jotka arvatenkin pitävät vanhaa purku-uhan alla sinnittelevää rakennusta pystyssä. Luulisin. En ole aivan selvillä nojaako talo telineisiin vai telineet taloon. Mistä sen edes saisi selville?

Telineillä tuettu talo.

Kyseessä on kuitenkin jonkinlainen rituaalien ja riittien suoritukseen varattu paikka. Samat ihmiset, jotka sanovat näkymättömän ystävänsä ohjaavan omaa ja muiden toimintaa ovat uskossaan niin heikkoja, että eivät luota talon pysyvän pystyssä pelkällä pyhällä hengellä. Tiedän sanankin, jolla toimintaa voisi kutsua. Se on kaksinaismoraalia. Eri säännöt eri tilanteisiin - riippuen tietenkin siitä, mikä itsestä tuntuu kivoimmalta ja täysin riippumatta siitä miten se vaikuttaa muihin. Mutta ei kai nyt kukaan usko, että vanha kivitalo pysyisi pystyssä ikuisesti ilman remppaa ja laittoa. Aivan. Nämä paikalliset anglikaanit ovat niin maallistuneita, että haluavat kirkkoonsa jopa murtohälytyksen, koska heidän näkymätön ystävänsä osaa kyllä päättää kuka kuolee ja kuka elää muttei sitä, rikkooko joku sakastin ikkunan ja kähveltää pöytähopeat ja pastorin punkun.

Mistä päästäänkin kätevästi päivän polttaviin puheenaiheisiin. Nimittäin eutanasiaan. Jos eutanasia olisi laitonta, se vain pakottaisi kaikki parantumattomasti ja sairaat, joiden kipuja, nykyisiä tai pian tulevia, ei voi lievittää lääketieteen keinoin, kitumaan sängyissään katkeraan loppuun asti vailla mahdollisuutta poistua rauhassa ja levollisesti maailmasta, jossa eivät voi enää olla. Jos eutanasia olisi kiellettyä, pakotettaisiin se läheisin ihminen, joka antoi vihdoinkin liikaa vapauttavaa kipulääkettä, viettämään aikaansa linnassa taposta. Jos eutanasia olisi laitonta, se tarkoittaisi sitä, että valtio pakottaa ihmiset kärsimään tilanteissa, joissa eläimienkin pidosta annettaisiin vankilatuomio. Jos niin olisi, emme eläisi sivistysvaltiossa.

Ilmeisesti sellainen sivistys on kovin vierasta monille, jotka kuulevat päissään (enkä tarkoita hutikassa - siinä nyt ei ole mitään erikoista) ääniä, joiden sanomaa tulee noudattaa orjallisesti alusta loppuun asti, vaikka se sitten tarkoittaisi ihmisten kiduttamista. Onneksi uskonnot ovat kuitenkin katoava luonnonvara ja ne eivät vaikuta sivistysmaiden lainsäädäntöön. Muutoin olisimme vain talebaneja länsimaisissa vaatteissa ajamassa Bemaria aasin sijaan.

Ps. Näin juuri Eskon ja Päivin keskustelun asiasta. Suosittelen katsomaan itse miten sairas uskovainen mieli voi olla.

Splitin turistikeskus

Jos pitää pizzoista ja Välimerestä, eikä halua italialaisia mammanpoikia viereensä levittelemään käsiään ja mölisemään kuinka asuminen on kallista ja estää muuttamasta äidin luota omaan kotiin (niin vaikealta kuin se saattaakin italialaisen mielestä kuulostaa, asia ratkeaisi menemällä töihin), kannattaa vakavasti harkita Kroatian eteläosan rannikkoa, jossa riittää pieniä pizzerioiden täplittämiä, vuorten ja meren väliin ahdettuja kaupunkeja muutaman kilometrin välein. Split on niistä suurin ja se sisältää niin melkoisen läjän joitakin kummallisia muinaisia kivikasoja kuin rantamaisemat, joille ranskalaisetkin olisivat kateellisia.

Joku raunio.

 Jotta välttyisin kirjoittamasta matkaopasta, sanottakoon nopeasti, että paikallinen pizza on hyvää, olut tsekki-tyyppistä, viini halpaa, juusto yksi merkittävimmistä proteiinin lähteistä ja oliivit pääasiassa tuoreita. Lisäksi asuminen maksaa vähemmän kuin telttailu Ruissalossa, tissibaareihin ei kannata mennä, ellei halua tulla ryöstetyksi ja saada tuntia turpaan (en kokeillut, isot pojat kertoivat), kävellen pääsee kaikkialle paitsi kaupungin laitamien betonilähiöihin (muistuttavat muuten melkoisesti Kannelmäkeä tai Varissuota, tuota Turun Monacoa, joten en kokeillut niitäkään), jos kävellen ei jostakin syystä pääse taksi ei kuitenkaan maksa mitään ja kaupungin lukuisat pienet aukiot penkkeineen ovat kuin suunniteltuja pienimuotoiseen pussikaljoitteluun – ainakin natiivit harrastavat sitä melkoisen luontevasti.

Joku torni.

Kuten harrastavat turistitkin. Jugoslavian alueen maiden uusjako ei mennyt aivan niin tasapuolisesti kuin länsimaisessa lehdistössä annettiin ymärtää. Kyllä serbit, bosnialaiset, makedonialaiset ja slovenitkin haluavat rannalle mutta heiltä moinen ylellisyys vain jäi NATO:n pommitusten myötä puuttumaan, joten kyseisiä kansallisuuksia saapuu Kroatiaan kuin kärpäsiä, joka pakottaa kaikki ravintola- ja hotellityöntekijät puhumaan englantia – näillä Balkanin niemimaan asukeilla kun ei tunnu olevan muuta yhteistä kieltä. Turisteja paikalle virtaa lisäksi erityisesti Britanniasta (tai juuri sen vuoksi, että alueella puhutaan englantia), joka on perustanut kaupunkiin (parhaalle paikalle tietenkin, kävelykadun keskelle meren ääreen) suurlähetystönkin muistuttamaan imperiumista ja sen mukana hallittavien alueiden katoavasta kansanperinteestä. Onneksi 1800-luvulla ei ollut naamakirjaa, jolloin brittimonarkkien ikiaikainen salainen ase “hajota ja hallitse” -politiikka ei olisi toiminut. Niinpä kuningatar muisteleekin menneitä ja järjestää ginipäissään vielä voimissaan oleville diktaattoreille bileitä, joissa taputtelevat toistensa selkään ja valittavat kovaa maailmaa, jossa kansa on saanut päähänsä nousta kaduille niin Bahrainissa kuin Qatarissakin. Ei ole diktaattoreillakaan yhtä helppoa kuin ennen.

Helppoa on sen sijaan mennä istumaan kiven nokkaan, kastella varpaat kuumassa välimeressä ja ottaa matkaevääksi pussikaljaa (maassa maan tavalla) ja toinen pussi täytettynä tuoreilla kirsikoilla samalla kun keskittyy lukemaan miksi mitokondriot ovat mahdollistaneet monisoluisen ja siten älyllisen elämän planeetallamme (joo, kevyttä kesälukemista pitää aina olla). Brittituristien toilailuja katselessa sitä vain väistämättä ryhtyy miettimään, että näkyvässä osassa universumiamme ei luultavasti ole kovinkaan paljon sitä älyllistä elämää. Sääli.

Ranta ja rantabaari.

Niin, ja turistikeskuksena Split on aivan mainio. Turisteja on nimittäin niin vähän, että eivät häiritse merkittävällä tavalla. Suosittelen.

Dalmatian kroaatit

Parvekenäkymä.

Rooman vanhoista provinsseista Dalmatiassa ei sielläkään asu yhtään roomalaista. Provinssia asuttavat nykyään slaavit, tai tarkemmin, kroaatit.

Kroaateissa on jotakin kovin sympaattista. He eivät huijaa kaikessa kuten naapurinsa italialaiset ja kreikkalaiset, he saavat asiat tapahtumaan toisin kuin välimerellisten naapurimaidensa karvakädet keskimäärin, ja heillä on tapana valita hyvät puolet kaikkien ympäristömaiden keittiöistä ja tehdä ruokaa, joka on oikeasti hyvää, ja jota saa halvalla ilman välistä vetoa. En myöskään tiennyt, että Makedonialaisten viinien joukossa olisi joitakin juomakelpoisia yksilöitä - omituisten marjamehujen ja ällöttävän makeiden marjamehujen sijaan. Kroaatit tiesivät ja tarjoilivat niitä auliisti pientä korvausta vastaan. Ja välimerellinen ruokavalio on kuulemma siitä terveellisimmästä päästä ja saa italialaiset mafiosot elämään aivan liian pitkään.

Diolectian pronssipatsas.

Ilmeisesti Split perustettiin 1700 vuotta sitten kun joku roomalainen sankari (eli yksi niistä keikareista tai keisareista tai mitä ne nyt olikaan) päätti rakentaa itselleen uuden talon. Tai oikeastaan palatsin. Tai oikeastaan Splitissä oli ollut asutusta jo edelliset seitsemänsataa vuotta, mutta vanhan Jugoslavian alueella on ollut etnisiä puhdistuksia niin kauan kuin ihmisiäkin, joten kukaan ei ole jäänyt kertomaan paikalla sijainneista menneistä valtakunnista. Menin joka tapauksessa katsomaan, jälleen kerran, roomalaista paskaa ja vaikka Splitin antiikkiset muurinpätkät ovatkin näyttävämpiä kuin St. Albansin vastaavat, ovat ne kuitenkin vain muurinpätkiä – eivät mitään sen enempää. Ilmeisesti Kroaatit eivät myöskään pidä roomalaisista (ja voiko heitä siitä syyttää – kuka heistä nyt pitäisi, aikansa imperialistisiat ja nykyajan mafiosot), koska ovat rakentaneet palatsin viereen kymmenmetrisen pronssipatsaan, joka näyttää arvon herra Diolectian palatsille keskisormea.

EU - ei kiitos.

Kroaatit ovat kuitenkin liittymässä kovaa vauhtia uuteen maailmanmahtiin, vanhan maailman uuteen imperiumiin, Euroopan kultaiseen unioniin. Ainakin viimeksi näkemäni aikataulun mukaan liittymisen on kaavailtu tapahtuvan noin vuoden kuluttua. Ja mikäpä siinä. Kroaatit otan mielelläni samaan kerhoon – joskin eräitä muita Väli- ja Mustanmeren maita voisi potkia samalla ovenavauksella ulos koko klubista ilman paluulippua. Tosin kaikki kroaatitkaan eivät ole samaa mieltä. Peruskroaatit piirtävät edelleen poliittisia kannanottojaan seiniin, koska politiikan teko on heille, aivan kuten pohjoisille vastineilleen, täysin vieras asia, koska isot pojat pakottavat perustelemaan näkemyksensä. Kuinka turhauttavaa. Kuulemani (tai vessatasoisten seinäkirjoitusten) mukaan EU vie heidän isiensä maksaman leivän heidän suustaan. Aivan kuten se vie kaikki leivät kaikkien suusta, kaikki kalat järvistä ja joista ja perunatkin pelloilta sekä oliivit pihapuusta. Ja lapsilta tikkarit. Tuo iso paha susi... eikun EU. Sitä täytyy siis vastustaa.

Nyt kun EU ei ole vielä tuonut massaturismia, kohonnutta hinta- ja hyvinvointitasoa ja taskuvarkaita Kroatian rantakaupunkeihin, kyseessä on aivan mainio paikka viettää viikko tai kaksi. Tai kuukausi. Mutta en suosittele käymään kesällä, koska pääskyset tulevat tänne aikaisin ja kesäkuun jälkeen niidenkin siivet sulavat kuten Ikaroksella aikoinaan.

Yhteen asiaan kuitenkin petyin. En nähnyt Blancaa, kaupungin sympaattisinta urheilijaa, missään. Harmi.

Split.

Rasistista taidetta

Nainen ja kansallispuku.

Kuka hemmetti ripusti mustalaisen seinälle? Siis itsehän en vihaa mitään yhtä paljon kuin rasismia ja mustalaisia. Äh, vanha juttu. Mutta lämminhenkisessä rasismissa (miten hemmetissä "casual racism" käännetään suomeksi?) on puolensa. Totesin sen kun pelaisin klubilla ysipallon joukkuekisan Britannia vastaan muu maailma. Sikäli mielenkiintoinen tapaus, että olin ainoa ulkomaalainen "muun maailman" joukkueessa - muut olivat Englantilaisia, joiden vanhemmat ovat sattuneet syntymään jossakin imperiumin alusmaista, kuten Filippiineillä, Pakistanissa, Bangladeshissa tai Hong Kongissa. Ja muu maailma tietenkin voitti imperialistisiat sata-nolla. Sitäpaitsi, oikeasti en ole rasisti ensinkään. Siitä kertoo jo sekin, että minulla on kavereina monta valkoihoista englantilaista kelttien ja viikinkien jälkeläistä. Tai no, ainakin pari. Tai ei se toinen oikeastaan mikään kaveri ole, vaan pitää sellaista kebab-kioskia kadun varressa. Mutta kuitenkin.

No tuo kyseinen taulu nyt vain sattuu roikkumaan yliopiston päärakennuksen porraskäytävässä. Mutta miksi ihmeessä yliopistolla halutaan vahvistaa stereotypiaa kansallispukuun pukeutuneista mustalaisista, jotka tanssivat jäätävässä humalassa kaiket yöt telttakylässään, varastavat jokaisen hevosen, jonka sattuvat näkemään ja ansaitsevat elantonsa ennustamalla onnettomille idiooteille itsestäänselviä tulevaisuuden tapahtumia ja vievät sitten heidän rahansa vedoten johonkin heikkouskoisille tarkoitettuun satuun? Mene ja tiedä.

Luonnollisesti yliopiston aulassa roikkuu valkoisen, lihavan ja runsasta hiustenlähtöä kokeneen, vanhan herrasmiehen kuva. No se on tietenkin yliopiston dekaani tai jokin paikallinen vastine. Tietenkin. Eihän dekaanin virkaa voi antaa naiselle, ihonväriltään (jostakin punakan ja sinertävän värimaailman standardista) poikkeavalle tai hyväkuntoiselle alkoholin ja tupakan paheita välttelevälle henkilölle. Ei se käy. Perinteitä pitää kunnioittaa. Imperiumin valtiaat olivat valkoisia miehiä, joten johtoportaat täytetään valkoisilla miehillä. Mutta se ei ole lämminhenkistä rasismia. Sitä kutsutaan elitismiksi.

Vihreä St. Albans

Vihreä kaupunki.

St. Albansissa ei ole ydinvoimaa, ei vesivoimalla tuhottuja koskia eikä ikävästi savuttavia hiilivoimaloita. Täällä sähkö tulee puhtaasti pistorasiasta ja paikalliset vihreät voivat katsella rauhallisin mielin horisontissa jöpöttäviä tuulimyllyjä. Itse en ymmärrä miksi niiden pyörittämiseen pitää hukata kallisarvoista energiaa. Lämmityskin on vihreää, koska siihen käytetään puhdasta Pohjanmereltä pumpattua maakaasua, joka on niin kotimaista kuin kiusallisesti paikallisten vihreiden ulottumattomissa - vai miten kummassa he muka voisivat kahlita itsensä keskellä merta sijaitsevaan maakaasupumppuun? Ensin sinne pitäisi päästä, polttamalla dieseliä tietenkin, ja sehän ei käy kun tosivihreän pitää varoa kasvattamasta hiilijalanjälkiään liian suuriksi - siitä tulisi vain nokinen lattia ja aivan liikaa siivottavaa ituhipille.

Ei ollut tarkoitus kritisoida vihreitä liikaa - pahoittavat vielä mielensä ja muuttavat maalle kasvattamaan hamppua ja porkkanoita (mikä toisaalta kuulostaa melkoisen leppoisalta toiminnalta). Natiiveilla on kuitenkin erikoinen tapa ilmaista poliittisia näkemyksiään pihaan asetetuin kyltein, kuten "Vote Labour" tai "Liberal Democrats Winning Here" ja muuta yhtä typerää. Näistä ensimmäinen on kuin asettaisi Suomessa pihalleen kyltin "Olen demari" - ja sitten katsottaisiin kateellisena naapurin Audia ja lapset joutuisivat sellaisen pilkan kohteeksi koulussaan, että eihän niistä voisi tullakaan muuta kuin masentuneita aikuisia. Eli uusia demareita.

Puoluekanta.

Ei taida olla sattumaa, että kyseinen "Vote Labour" kyltti oli juuri sen talon edessä, jossa talvella luki suuressa kyltissä "In this house we do Christmas BIG TIME." Kummasti se puoluekanta korreloi täälläkin säälittävyyden määrän kanssa. No, en tiedä ovatko liberaalidemokraatit sen parempia. Ainakin he haluavat murtaa Britannian perinteisen kaksipuoluejärjestelmää tukevan vaalitavan, jossa kunkin vaalialueen eniten ääniä saanut tulee valituksi ja vievät vielä ääniä vihreiltä, koska ovat yhtä "vihreitä" mutta ilmeisen järkevällä tavalla.

Vihreillä nyt ei ole kuin kaksi (3%) valtuustopaikkaa St. Albansin kaupunginvaltuustossa (Labourillakin on vain kahdeksan, eli 13%), jota johtaa liberaalidemokraattien (33%) ja konservatiivien (49%) koalitio (poliittinen informaatiopläjäys - ja ei, ei kyseinen asia oikeasti kiinnosta minuakaan). Kaikenlaista. Muttei yhtään nationalistista sekopäätä koko valtuustossa toisin kuin eräässä pohjoisen pikkuvaltiossa, jossa eräänkin puolueen jäsenyyteen vaaditaan valkoinen iho, lihan syönti, heterous, ampuma-aseiden ihannointi ja herkkä (vitivalkoinen) hipiä, joka oikeuttaa itkupotkuraivarit heti kun joku kritisoi vähänkin.