Geologia

Löysin aamuauringon lempeässä loisteessa jotakin todella omituista yliopiston nurkilta. Se näytti siirtolohkareen ja nykytaiteen äpärälapselta, joka oli jätetty roudan armoille kuudeksisadaksi vuodeksi, jotta hiukan pehmenisi. Tai sitten kyseessä on yksi sellaisista hiidenkivistä, joita Obelix heitteli muinoin Rooman legioonalaisten niskaan - hyvinkin mahdollista, koska erään suurten historioitsijoiden, Rene Goscinnyn ja Albert Uderzon, löytämän aikalaiskertomuksen mukaan, Obelix todellakin kävi Englannissa tapaamassa paikallisia kelttejä ja läpsimässä roomalaisia hiidenkivillä.

Siirtolohkare?

Tai sitten viimeisin jääkausi, enkä tarkoita mitään pikkujääkausia, siirsi kivenmurikoita ympäri Englantia runtatessaan mannerjalustaa uuteen uskoon (hmm, onpas erikoinen idiomi - viittaa ruotsalaisten pohjolassa suorittamaan miekkakäännytystekniikkaan, jossa oli otettava uusi usko tai totuteltava tulemaan toimeen ilman ylimääräisiä ulokkeita, kuten esimerkiksi päätä). Mutta kylläpä kävi tuuri, että tuo lohkare sattui jäämään kivasti juuri siihen ainoaan nurkkaukseen yliopiston edustalla, jossa kasvaa siisti nurmikko aivan kuten kuningattaren puutarhassa (jossa kasvaa muuten myös hamppu - ovat hovimestarit hiukan myssymäen poikia - mutta se on salaisuus). Siinä se nyt kuitenkin kökkii, jotenkin hypnoottisena ja ajatuksia herättävänä. Tunnen jo musertuvani kuin konservatiivisen päihdepolitiikan geologisten aikakausien ympärilleni kätkemien ihmeellisyyksien rinnalla.

Murikan pinta näyttää myös vallan erikoiselta. Aivan kuin kyseessä olisi sedimenttikivi, joka on puristunut vuosimiljoonien saatossa kiveksi entisestä merenpohjasta. Pitäisiköhän mennä hiukan nakuttelemaa ja etsimään trilobiittien fossiileja? Vai olisiko sittenkin syytä jättää nakuttelut alan ammattilaisille, niille geologeille ja paleontologeille, eli vapaasti suomennettuna "muinaisten eliöiden tietäjille". Ei hemmetti, geologian opiskeluni rajoittuvat aina siihen ikävään seikkaan, että maailmankaudet ja niitä kuvaava terminologia on opeteltava ulkoa. Aivan kuten ruotsin opiskelu, joka oli aina epämääräistä tuntemattomien sanojen ulkoa opettelua - joskin paljon hyödyttömämpää kuin geologia.