Yöopisto

Yliopisto yöllä.

Joka ilta kun lamppu sammuu ja lähden toimistosta kohti uusia seikkailuja (yleensä biljardipöytdän ympärille tai baariin - tai molempiin, koska sijaitsevat kovin usein kätevästi samassa huoneessa), pääsen tarkkailemaan valloittavan kauniin yliopistoni yöllistä valomaisemaa. Ja sitten päätäni alkaa särkeä ja olen pakotettu todellakin lähtemään baariin - viis biljardista.

Kerron esimerkin. Tiiliseinä, jonka kylän hanslankari on pykännyt tiilistä, jonka oikea paikka olisi ollut joutua täyttömaaksi, ei muutu sen kauniimmaksi saadessaan eri väreissä välkkyvän ja niin kovin taiteellisen valonheittimen viereensä. Ruma tiiliseinä pysyy rumana tiiliseinänä, vaikka sen seitsemän taideteollisen puolen hipsteriä sanoisi sen olevan kaunis, koska sellaista värin ja valon liekehtivää leikkiä ei ole ennen tehty. Ei niin, ja siihen lienee syynsä.

Samaiset akateemiset hipsterit ovat myös saaneet päähänsä, että laitokselle tarvitaan kasvihuone, jossa voi kasvattaa, niin, kukkasia. Oikeastaan heille ei riittänyt edes kasvihuone, vaan tekivät sellaisen omasta yliopistorakennuksestaan veronmaksajien rahoilla, ja kykenevät nyt hukkaamaan lisää rahaa yrityksessään valaista taivasta - se kun on niin synkkä ja pimeä öisin. Jännää.

Kasvihuone.

Mutta on siinä tietenkin hyvätkin puolensa. Taivas on nyt siis valaistu ja yhdenkään amatööritähtitieteilijän ei kannata koettaakaan katsoa ohikiitäviä komeettoja eikä yhdenkään akateemikon tarvitse miettiä mistä saisi hiukkasen kukkia sätkän sisään käärittäväksi.

Mitä seuraavaksi? Tekevät tietenkin excursiota biokemian laboratorioon ja keittelevät itselleen hiukan hallusinogeenejä, pikkuisen kipuja lievittäviä kemikaalikeitoksia, ja kaupan päälle vähän piristävää miksiä, jotta jaksaa hengata kaupungin tyylikkäimmässä baarissa aamu kuuteen.

Itsehän en mitään moisista suorituskykyä parantavista aineista tiedä ja kiellän kaiken kunnes logollani varustettu muovikassi löytyy neuoja ja veripusseja täynnä paikalliselta huoltoasemalta. Silloin myönnän hukanneeni muovipussukkani mutten kuitenkaan palauta "laitehankintaan" tarkoitettua kymppitonnia säätiölle. Vaikka oikeastaan minun ei moisesta tarvitse huolestua ensinkään. Kun ei ole rahaa laitehankintoihin, koska en juurikaan laitteita käytä, niin ei ole myöskään mahdollisuutta käyttää suurta summaa pussilliseen piriä. Ja juttu lähti lapasesta. Mutta sen siitä saa kun pyörii biljardisalilla auringonnousuun asti sekakäyttäjien seurassa. Sekavuus tarttuu.