Luokkajako Britanniassa

Helsingin Sanomat voivotteli tänään brittiyhteiskunnan luokkaistumisella - siis sillä, että luokkayhteiskunta on voimissaan ja sosiaalinen mobilisaatio (pidän tästä ilmaisusta, se kun viittaa kontekstissaan kovia kokeneiden ihmisten yhteisesti aloittamaan poliittiseen liikehdintään) OECD maiden heikointa. Jopa Yhdysvalloissa on helpompaa ponnistaa ryysyistä rikkauksiin mutta molemmissa maissa asukkaat uskovat vakaasti ankaran työnteon tuovan hedelmää rikkauksien ja yhteiskunnallisen statuksen muodossa, vaikka kaikki tutkimustieto väitää täsmälleen päinvastaista. Minimipalkalla ei ponnisteta seurapiireihin ja penni ei ole miljoonan alku, jos sitä käyttäessään joutuu valitsemaan lämmittääkö asuntonsa vai syökö illallisen -  molemmat taikka säästäminen kun evät ole silloin vaihtoehtoina.

Ja sitten Hesari syyllistyy niin suomalaiseen päätelmään tulkitessaan pääministeri Cameronin sanomisia, että koko hyvin alkanut ja kiinnostavalta vaikuttanut juttu muuttui pelkäksi vitsiksi. Toisin kuin siellä pohjolan lintukodossa luullaan, poliitikot puhuvat totta vain kun se on poliittisesti tarkoituksenmukaista. Herra Cameronin suhteen totuuden puhuminen ei ole tarkoituksenmukaista juuri koskaan, koska jos mies sanoisi mitä ajattelee, koko konservatiivinen puolue muuttuisi yhdessä päivässä äänestyskelvottomaksi, koska sen päämääränä ei ole - retoriikan vastaisesti - ajaa ihmisten asiaa, ellei näillä ole pankkitilillä vähintäänkin muutama miljoona ylimääräistä baarirahaa pyörimässä. Ei ole vain syytä olettaa Cameronin valehtelevan joka käänteessä, vaan itse asiassa kannattaa olettaa totuuden olevan täsmälleen miehen sanomisten vastakohta. Hesarille ja toimittaja Annamari Sipilälle tiedoksi: kun Cameron sanoo haluavansa parantaa "heikommista lähtökohdista" tulevien ihmisten mahdollisuuksia menestyä, hän itse asiassa tarkoittaa, että heiltä pitää ottaa mahdollisuuksia pois, jotta pysyvät siellä heikoimmissa lähtökohdissaan. Ja kas, hallitus poisti juuri pienituloisimpien veronalennuksia, joten heille jää käteen noin satanen vähemmän kuussa, mikä tarkoittaa käytännössä absoluuttista köyhyyttä kahdellesadalletuhannelle perheelle, osan joutuessa kodittomiksi vailla mahdollisuuksia maksaa ylihintaisia vuokriaan.

Olisi viisaampaa arvioida poliitikkojen näkemyksiä tarkkailemalla heidän tekojaan, ei pelkkiä sanoja. Suomalaisten pitäisi jo tietää tämä yksinkertainen tosiasia kolmen ässän hallituksen puoluejohtajien vannottua, ettei koulutuksesta leikata ja sitten jatkaessaan projektiaan koululaitoksen ja yliopistojen, erityisesti Helsingin yliopiston, tuhoamiseksi. David Cameronin suhteen tilanne vain on omaa luokkaansa. Mies kertoo epätotuuksia niin luontevasti, että moni uskoo - täysin tosiasioiden vastaisesti - hänen sanaansa, mukaan lukien suurin osa lehdistöstä. Siihen vaikuttavat myös ne vanhat totuudet, että vale muuttuu todeksi, jos sen toistaa riittävän monta kertaa ja se, että ihmiset uskovat helpommin sen isomman valeen kuin sen pienemmän.

"Britannian talous on minun kaudellani parantunut." Todellisuudessa Britannia on kärsinyt pisimmästä taantumasta kolmeensataan vuoteen. "Ihmisten palkkataso on kasvanut." Niin on, keskipalkka, koska pankkiirien bonukset ovat paisuneet aivan hurjasti. Köyhin puolikas sen sijaan saa palkkaa yhtä paljon kuin vuonna 2006, mikä tarkoittaa, että reaaliansiotaso on pudonnut reippaasti. "Terrorismi on maamme suurin uhkakuva." Ei ole, ei ollut edes silloin kun IRA pamautteli kuukausittain autopommejaan (ja silloin kukaan ei edes väittänyt niin, koska juuri kukaan ei tehnyt väkivaltateollisuudella rahaa). Suurimat uhkakuvat ovat, tutkitusti, eriarvoisuuden kasvu ja ilmaston muutos. Jälkimmäistä hallituksen ministerit eivät pidä "realistisena skenaariona" ja edellistä suorastaan edesauttavat kasaten yhteiskunnallisia paineita, jotka saattavat lähiaikoina leimahtaa liekkeihin väkivallan muodossa kun riittävän moni ihminen näkee nälkää ja joutuu asumaan kadulla.

Ei ole syytä dokumentoida tässä lisää vastaavia "muunnellun totuuden" kertomisia. Mutta vallan vahtikoirina Helsingin Sanomien toimittajien tulisi muistaa muutama tosiasia. Britannia ei ole koskaan ollut mitään muuta kuin luokkayhteiskunta. Britannia ei ole tasavalta, vaan monarkia, eikä omaa kovinkaan demokraattisia (tästä myöhemmin lisää) instituutioita. Sitten Margaret Thatcherin (joka sattumoisin on erään Timo Soinin ideologinen poliittinen sankaritar - kuinka moni miehen ammattiyhdistykseen kuuluva äänestäjä tietää tätäkään knoppia), ammattiyhdistykset on tuhottu, paras koulutus, terveydenhuolto ja jopa tuomioistuinten oikeus on varattu niille, jotka voivat niistä maksaa. Britannian yksipuoluehallitus pelkää eniten omia kansalaisiaan lisäten valvontaa ja kaventaen vapauksia - ja haluaa jopa vetäytyä Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, mikä asettaisi Britannian samaan kastiin sellaisen tasa-arvon ja demokratian suurvallan kuin Valko-Venäjän kanssa. Jopa Venäjä, Kazakstan ja Albania kun ovat sopimuksen piirissä ehtona kaupankäynnille.

Kun Cameron siis sanoo kannattavansa sosiaalisen liikkuvuuden lisäämistä, HS:n toimittajien tulisi osata asettaa kannanotto kontekstiinsa. Se on propagandaa, muunneltua totuutta, tyhjää retoriikkaa ja kauniita sanoja vailla merkitystä (joskin ministeri Hunt lipsautti ajatusmaailmaansa auki). Todellisuudessa Cameron on akateemisesti koulutettu puhuja vailla kosketuspintaa Britannian yhteiskuntaan ylemmän keskiluokan alapuolella (tulee mieleeni eräs suomalainen poliitikko). Häntä ei kiinnosta pätkääkään ihmisten hyvinvointi, vaan vain finanssimaailman ja siten omien kontaktiensa, tukijoidensa ja opiskelukavereidensa, jotka kuuluvat maan poliittiseen ja taloudelliseen "eliittiin", hyvinvointi. Keisarilla ei ole vaatteita mutta Helsingin Sanomat julkaisee muotisuunnittelijoiden kuvauksia paidankaulusten kirjailusta. En toisaalta odottanut HS:n kaltaiselta tabloidilta yhtään sen enempää. Takana ovat ne ajat, kun saatoin ottaa kyseisen julkaisun vakavasti.