Kävelen päivittäin useammankin paholaisenkarkoitusareenan ohi kiinnittämättä niihin juurikaan huomiota. Tänään päätin kuitenkin katsoa hiukan tarkemmin minkälaisille hiihtäjille kyseiset paikat on rakennettu. Siispä asetin myssyn tiukasti päähäni, ettei ilmapiiri ala kylmäämään liikaa, otin kameran valmiiksi esille, jotta voin räpsiä kuvia henkisessä suossaan hiihtävistä spagettihirviöidensä palvojista, ja lähdin kohti toimistoa normaalia reittiäni pitkin, avoimin silmi ja valmiina kohtaamaan kaikenlaisia poppamiehiä, entisiä pirinistejä ja muita oman elämänsä sankareita, joilta on vain sädekehä päässyt syystä tai toisesta hiukan himmenemään (ja saattaapa hiukan myös puristaa otsaa).
 |
| Pyhän pelastajan mökki. |
Ensimmäinen kohteeni oli pyhän pelastajan (St. Saviours) sielunpelastuspaja, jonka ovessa komeilee erityisen kutsuva kyltti: "Tervetuloa nauttimaan teetä, viettämään vapaa-aikaa tai vain istahtamaan alas." Paitsi että puiset pakaroita puuduttavat penkit eivät juurikaan houkuttele, tee on kuitenkin mautonta englantilaista "kuumaa vettä kukikkaasta kupista" -tyyppistä litkua ja vietän mielummin vapaa-aikani jossakin turvallisemmassa paikassa, jossa ei tarvitse pelätä, että teloittavat minut antiikin aikaiseen tyyliin naulaamalla tolppaan. Nuo ristit muistuttavat aina siitä, että jos Jesse olisi kuollut 1700-luvun Ranskassa, olisi kaikilla uskovaisilla varmaankin roikkumassa kaulassaan kultaiset giljotiinit. Jostain syystä huomattavasti brutaalimpaa teloitusvälinettä kuitenkin palvotaan edelleen.
 |
| Adventtitalo. |
Entäpä sitten nämä hihhulit, jotka kutsuvat itseään seitsemännen päivän adventisteiksi? Heidän nerokas ajatuksensa on viettää sunnuntaita lauantaina ja mennä baariin vasta suunnuntaina, koska jokin amerikkalainen poppatohtori päätti tehdä niin 1800-luvulla. Erityisen nerokkaaksi heidän lähestymistapansa tekee se, että ovat perustaneet "Career Development Centre" -tyyppisen vastineen: "Life Development Centre", jota mainostavat suurella kyltillä ovensa edessä. Tervetuloa kaikille, joilta puuttuu täysin niin kyky hallita omaa toimintaansa kuin mahdollisuudet ymmärtää syiden ja seurausten välisiä suhteita. Aion kiertää paikan vastedes hyvinkin kaukaa, jottei kukaan talon vajakeista pääse tartuttamaan henkistä lobotomiaansa minuun.
 |
| Pyhän petrin päiväkoti. |
Viimeisenä vastaan tulee aina pyhän Petrin anglikaaninen talo, jossa oli niitä laulavia lapsia, heitä stalkkaavia pahoja pappeja ja muita rikollisia. Kyseessä on vähän saman tyyppinen pedofiilirinki kuin katolinen kirkko mutta piirit pyörivät pienempää ympyrää ja poliisikin katsoo toimintaa läpi sormien, koska kuuluu kerhoon itsekin. Ja sitten länsimaiset tekopyhyyden ylistäjät tuomitsevat kovaan ääneen Lähi-idän maiden lapsiavioliitot, vaikka omassa kaapissa on sellainen kasa luurankoja, että naapurin Mustilta valuu aina kuolaa suupielistä kun narauttaa kaapin oven auki vaihtaakseen puhtaat sukat jalkoihinsa. Mutta sellaista se on, kukaan ei kai ole koskaan sanonut, että maailma on reilu paikka. Siitä saisi kuitenkin huomattavasti reilumman, jos ihmiset lakkaisivat kuuntelemasta päissään kuuluvia näkymättömien mielikuvitusystävien ääniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?