Lontoossa sattuu ja tapahtuu

Satuin pistäytymään pubissa eilen, aivan sattumalta, ja huomasin BBC:n arvostetussa uutislähetyksessä pääuutisena olleen erään imperiumin tukipilarin, eli sotilaan tietenkin, lahtaaminen varuskunnan ulkopuolella lihaveitsellä. Jokseenkin tietenkin poikkeuksellinen tilanne keskellä Lontoota, koska yleensä lahdatuksi tulee siviili ja välineenä on sotilaan tai poliisin kädessä oleva pyssy, mutta sotilaat ovat siitä erikoinen ammattiryhmä, että heidän osanaan on tulla tapetuksi. Ja kun kyseessä on sotaa käyvä maa, niin ihmekös tuo, koska rintamalinjat ovat nykysodankäynnissä hyvinkin usein keskellä siviiliväestöä, eli kaupunkien keskustoissa - kysykää vaikka keskiverto afgaanilta miltä muukalaisten tulo tuntuu. Tästä syystä en kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota.

Havaitsin kuitenkin kaksi asiaa, jotka tekivät uutisesta jokseenkin, sanoisinko, mieleen painuvamman kuin pelkkä kuollut sotilas - niitähän uutiset nyt ovat täynnä päivästä toiseen. Ensinnäkin, surman jälkeen kuvatulla videolla, jolla nuori mies selittää suu vaahdossa tekosensa ideologista taustaa (ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa henkisesti kehitysvammaisten selitykset), näkyy kuinka 20-30 vuotias sievään kesämekkoon pukeutunut naishenkilö astelee reippaasti muiden asioista välittämättä ensin kymmenen metrin päästä sotilaan raadosta, josta veri vielä valuu kohti katuojaa, vaikkei hyökkääjä onnistunutkaan irroittamaan miehen päätä (mikä amatööri, takaisin punttisalille). Tämän jälkeen ansiokas sankaritar ohittaa verisen lihakirveen kanssa kameralle puhuvan miehen noin metrin etäisyydeltä, jottei joutuisi astumaan ajoradalle (sehän on Lontoossa hengenvaarallista) ja jatkaa matkaansa poistumalla kameran näkökentän ulkopuolelle. Kuulostaa uskomattomalta mutta kyseessä on Lontoo. Suuressa kaupungissa näkee niin paljon kaikenlaisia sekopäitä puuhaamassa kadunvarressa ties mitä omituisuuksia, että natiivit eivät enää edes huomaa, jos teurastamoon kuuluville toimenpiteille annetaan hiukan katu-uskottavuutta kirjaimellisesti puhuen. Nainen luultavasti huomasi kaiken mutta ajatteli, että lienee ollut jokin tavallisen surkea performanssitaiteilijan esitys.

Toinen asia tuli mieleeni herra lihakirvessankarin selostuksesta (kiinnosti se kuitenkin sen verran - ainakin akateemisessa mielessä). Mies sanoi lahdanneensa sotilaan, koska hänen kotimaassaan lahdataan ihmisiä jatkuvasti. Loogista. Aivan vastaavasti minä haluan, kun joku suomalainen seuraavan kerran kärsii ripulista ja paska lentää kuin varpusparvi, että joku englantilainenkin saa vatsanväänteitä. Tai että jos se samainen varpusparvi ulostaa maanmieheni Audin konepellille, niin toivon, että parvi kottaraisia tekee tarpeensa englantilaisen Mersun takaikkunaan. Jos näin tapahtuu, niin maailma on paljon parempi ja oikeudenmukaisempi paikka. Eli mikä olikaan nuoren viiltäjäjaakon ajatusmaailmassa se oleellinen asia?

No asiassa on jotakin samaa kuin suomalaisessa luonteenlaadussa. Kyseessä on kateus. Jos minulla on paha olla, niin muillakin tulee olla kurjaa. Jos minä saan pientä palkkaa, niin muiltakin pitää ottaa ylimääräiset markat talteen. Kukaan ei saa olla onnellisempi, älykkäämpi, rikkaampi tai vain omalaatuisempi kuin muut. Ja jos on, niin Suomessa asia hoidetaan demarien toimesta lisäämällä kieltoja, rajoituksia ja määräyksiä, Englannissa lähdetään puukkohippasille, koska käsiaseita on niin pirun vaikeaa saada, Ranskassa niitä saa, joten voi marssia Notre Dameen ja ampua itsensä ja Ruotsissa marssitaan kadulle polttamaan autoja ja kivittämään palomiehiä. Ei kuulosta reilulta. Mutta se vasta epäreilua olisikin, jos muilla olisi hyvä olla silloin kun minua v***ttaa.

Suosittelen kaikille Ranskan mallia. Jos ahdistaa aivan vallattoman paljon, niin eurooppalaisessa oikeusvaltiossa voi päättää päivänsä eikä siitä saa edes sakkoja, vaikka demarit olisivat luultavasti kieltäneet senkin, ellei sakkomaksujen periminen postyymisti olisi niin pirun vaikeaa.