Apua sankareille

Sankareita.

Mikä kumman sankari se sellainen on, joka tarvitsee apua? Jokin 80-luvun Batman -tyyppinen sankari kuitenkin, joka tarvitsee Robininsa avukseen, jotta selviää vaarallisista tilanteista. Ihmettelen vallan suunnattomasti, että 80-luvun konservatiivisessa Kekkoslandiassa näytettiin televisiosta moista, sanoisinko kaverini Putinia mukaillen, homopropagandaa, jossa trikoisiin ja sateenkaaren värisiin viittoihin puetut "sankarit" pelastivat maailman yhä uudelleen ja uudelleen pahisten kynsistä. Mutta entäpä nämä nykyajan sankarit, jotka ovat esimerkiksi menettäneet raajojaan "improvisoitujen tienvarsiräjähteiden" paukkuessa ja mullahien kiljuessa AK-47:n tahdissa marttyyriytensä merkiksi? Voisin sanoa, että pojat, valitsitte aika pirullisen duunin - turha valittaa. Hommaan kun kuuluu se pienimuotoinen riski, että tuurilla menettää vain sellaisia jäseniään, jotka eivät ole edellytyksenä hengissä pysymiselle.

Ja britit antavat kiltisti pennosiaan pojilleen, jotka ovat takaisin saavuttuaan hiukan huonommassa hapessa haavoittumisen merkiksi. Kun valtionjohto on mitä on, eikä poliittinen muisti yllä lähellekään 1840-lukua tai 1880-lukua, jolloin maan nuorukaiset saivat viimeksi tukkaansa samojen mullahien isoiso...isoisoisiltä, jotka ampuivat torrakoillaan samoilta kukkuloilta mistä jälkeläisensä laukovat Kalashnikoveillaan, niin sitä helposti kuvitellaan, että sotilaallinen voimankäyttö johtaa haluttuun lopputulokseen. Minulle ei tosin ole selvinnyt, että mikä se haluttu lopputulos Afganistanissa on, ellei sitten tavoitteena ole luoda uutta sukupolvea taistelukoulutusta saaneita ja tappamiskykyä omaavia afgaaneja, jotka vielä oppivat vihaamaan länsivaltoja ja siirtyvät niin kiusallisen helposti terroristeiksi kutsumiemme ryhmittymien leiriin. Siinä tapauksessa onnistuminen on ollut lähes täydellistä.

Ehkäpä siitä nyt kuitenkin saa jonkinlaista henkistä tyydytystä, että antaa markkojaan haavoittuneiden sotilaiden sairaalakulujen kattamiseksi. Jollekin saattaisi tulla mieleen, että valtion pitäisi rahoittaa moinen terveydenhuolto mutta britit ovat ilmeisesti niin ylpeitä sotaleikeistään, että kokevat rahan lahjoittamisen kansalaisvelvollisuudekseen. Niinpä pubissa järjestettiinkin rahankeräys tilaisuus kyseiseen tarkoitukseen livemusiikin soidessa. Olisivat vain keränneet mielummin johonkin mielekkäämpää tarkoitukseen, kuten vaikkapa sellaiseen, missä on käynyt ikävä flaksi ilman, että on tietoisesti pissitty vastatuuleen. Niinpä haluankin sanoa kaikille sankareille, että turha valittaa, jos lahkeet ovat kastuneet siinä tapauksessa.