Iltakävely

Laskeva Aurinko.

Koska poikkeuksellisesti en ollutkaan menossa baariin Auringon laskiessa, vaan aikeenani oli marssia kämpille mukanani ainekset kasvis curryn tekoon (sekä tietenkin pullollinen punkkua), päätin räpsiä pari kuvaa pyhän Peterin hautuumaalta käsin. Väistellessäni puistossa pussikaljaa nauttineita teinejä ja rantojen miehiä (oikeastaan ne ovat täällä ratavarren miehiä), tulin kuitenkin nopeasti toisiin ajatuksiin ja poistuin pikaisesti paikalta ennen kuin natiivit yltyvät rasistiseen huuteluun, ryhtyvät heittelemään tyhjiä pulloja tai ylipäätään puhuvat minulle. Ei sellaista jaksa.

Mutta kevyen harsopeitteinen taivas oli kuitenkin varsin miellyttävää seuraa yhdessä horisonttia kohti painuvan auringon kanssa, joten päätin kävellä kiertotietä pitkin, eli ensin tanssin edesmenneiden brittien haudoilla, kiersin kannabista piikittävän teiniporukan, hyppäsin isokokoista olutta hörppivää punaniskaa piiloon pensasaidan taakse, ja siinä samalla lähes nyrjäytin nilkkani. Aidan takaa löysin sitten jonkinlaisen auringonpalvontakultin kokoontumispaikan - tai niin ainakin päättelin itse lahkolaisten loistaessa poissaolollaan.

Palvontapaikka.

Keskelle kirkkopuistoa oli kannettu sellainen Obelixin palveluksia vaativa hiidenkivi aurinkokelloksi (luulisin), joka näytti toimivan samalla tavalla kuin oma aurinkokelloni, jonka olen sitonut nahkaremmeillä ranteeseeni. Kumpikaan nyt ei toiminut Auringon mentyä pilviverhon taakse mutta mitäs pienistä. Luulen, että tuohon hiidenkiveä ympäröivään rinkiin raahataan kaikki notkeat neitsyet aina Juhannuksena, jotta niitä voidaan uhrata Ra:n tai jonkin muun pirullisen jumaluuden kunniaksi kristillisessä hengessä. Kylläpä on harmillista, etten päässyt seuraamaan toimitusta tänäkään vuonna. Kyllä se nyt varmasti voittaisi minkä tahansa tositeeveesosiaalipornosaippuaoopperan, joita rahvas tuntuu tuijottavan kerätessään vararavintoa talven varalle.

Menetin puistoa ihmetellessäni niin ajantajun kuin näläntunteenkin, eikä minulla ollut enää mitään syytä maleksia omaa oveani kohti. Niinpä käännyin ympäri, puikkelehdin teinien ja setämiesten välistä kätevästi keskustaan ja painuin imemään pari herkullista tsekkiläistä lageria pubin puolelle. Johan sitä tulikin seikkailtua.