Britit kierrättävät

Kysymykset ja vastaukset.

St. Albansin päättäjät ovat saaneet loistavan ajatuksen. Sen sijaan, että ruoantähteet heitetään kaatopaikalle mätänemään ja tuottamaan metaanipäästöjä, ne voisi kierrättää ja kompostoida kootusti kunhan ne vain saataisiin jotenkin kerättyä kylän asukkailta. Siispä ovat viisaana päättäneet lähettää jokaiseen talouteen pienen muovikipposen kierrätysastiaksi. Helppoa ja kätevää tuo biologisten materiaalien kierrättäminen. Tai siis olisi, kunnes ryhdyin lukemaan kipposen ohessa jaettua ohjekirjaa (sinällään jo osaltaan oireellista, että ruoantähteiden kierrättämiseen tarvitaan ohjekirja).

Tarkoituksena on asettaa käteviä pieniä paperipusseja kierrätysastiaan ja survoa sitten ruoantähteet niihin, jotta kippanen pysyisi helpommin puhtaana. Joku tosikko tosin huomautti paikallislehden mielipidepalstalla, että kippasten mukana tulleet 50 paperipussia hajoavat biologisesti heti kun joutuvat kosketuksiin biologisen materiaalin kanssa, mikä johtaa siihen, että niiden pohjat pettävät heti kun niitä yrittää nostaa pois tuosta kivasta kippasesta. Kierrätysastia on siis vietävä ulos asti ja tyhjennettävä... niin, mihinkäs se sitten tyhjennetään? Onneksi meillä on ohjekirja. Ohjekirjasen mukaan se tietenkin tyhjennetään siihen vihreään kadulla jöpöttävään roskikseen, johon laitetaan kaikki muutkin talousjätteet pois lukien lasi, metalli ja paperijäte.

Mietin asiaa kuumeisesti ja yritin etsiä lehdykästä vastausta siihen miksi tarvitaan erillinen biojäteastia, jos kyseisen tyypin jäte heitetään samaan roskikseen muun jätteen kanssa? En löytänyt vastausta. Sen sijaan läpyskässä vastattiin muun muassa siihen "haisevatko biojäteastiassani olevat ruoantähteet?" "Eivät tietenkään, jos sen tyhjentää tarpeeksi usein." Sama muuten pätee tavalliseen roskikseen, joten en edelleenkään ymmärrä miten tässä nyt kierrätetään. Ilmeisesti kuitenkin teemme tätä, koska 30% kaupasta kotiin kannetusta ruoasta päätyy roskikseen - ja päätyy muuten edelleen, vain käyden pienen vihreän biojäteastian kautta.

Minulla ei ole todellakaan aikomusta toteuttaa tätä pelleilyä. Vihreä biojätekippani päätyi jo roskikseen yhdessä ohjekirjasen kanssa. Ja ruokaa ostan jatkossakin sen verran kuin sitä kulutan, jottei sitä tarvitsisi heittää pois. Muut kyläpahasen asukkaat sen sijaan kuvittelevat kierrättävänsä jotakin. Onnea vain niissä kuvitelmissa.

Sähköauto

Jos Englannissa olisi vihreä puolue (no sellainen kyllä teknisesti ottaen on mutta kuinka vakavasti sen voi ottaa, jos sen kannatus on Sinn Feinin alapuolella?), niin kaikki jäsenkirjasen omaavat hipit, kettutytöt ja muut puunhalaajat hyppisivät varmasti riemusta. Maassa on nimittäin päätetty ajatella autoilu uusiksi ja investoida latauspaikkoihin kaupunkien keskustoissa. Sitten on niin kätevää kun voi jättää auton hiukan latautumaan käydessään pubilounaalla keskustassa ja luonto kiittää luonnonystävää. Ei hiilidioksidipäästöjä, ei myrkyllisiä pienhiukkasia kaupunkilaisten keuhkoihin, eikä ärsyttävää moottorin hurinaa.

Salama-autojen paikka.

Kaikkein parasta asiassa on, noin vihreiden näkökulmasta katsottuna, että ei tarvitse polttaa isojen ja pahojen öljy-yhtiöiden tuotteita saadakseen autonsa liikkumaan paikasta A paikkaan B (sarjassa kuolemattomia lausahduksia internetin ihmeellisessä maailmassa: vaikka polttoainetta pitäisi puristaa viimeisistä elävistä saimaannorpan kuuteista, jatkaisin autoilua hyvillä mielin). Sähköhän tulee kätevästi pistorasiasta, joskin vihreillä on vielä selittelemistä siinä, että miksi niistä pistorasioista pitää vetää voimalinjat ympäri maata, jotta voidaan pyörittää lukuisia jättiläispropelleja merten rannoilla maaseudulla.

Minä puolestani en ymmärrä sitä, että millä mittarilla tuulivoima on oikeasti puhdasta? Kun ei tuule ja kun se on puuskittaista, joudutaan käynnistämään hiilivoimaloita, jotta vaalikarja voi katsoa tositeeveetä ja sosiaalipornoa vastaanottimestaan. Mutta onneksi vihreillä on tähänkin patenttiratkaisu. Kaikkien tulee tietenkin vähentää energian kulutusta, jolloin ei tarvita tuulimyllyjä ja ne saavat rapistua rannoilla rauhassa, eikä siten myöskään säätöhiilivoimaloita. Hiukan energiaa tietenkin tarvitaan kaikenlaiseen pieneen puuhasteluun, kuten ydinvoiman vastaisten mietelauseiden painamiseen pinsseihin, itujen kasvihuonekasvatukseen (eivät ne todellakaan kasva ympärivuotisesti edes Englannissa) ja sähköautoiluun, jotta hippi voi käydä kätevästi kaupungilla ostamassa luomueineksiä ja vihreää luomuteetä, jotta voi sitten nakertaa jotakin ravinnepitoista parantaessaan maailmaa internetin keskustelupalstoilla. Sanomattakin on selvää, että sähkön säästäminen aloitetaan juuri siitä internetistä - siksi naamakirjaa pitääkin selailla iltasella kynttilän valossa.

Mutta sähköautot ovat hyvä asia. On nimittäin niin, että niitä ei ole kellään, joten kuvan kaksi paikkaa ovat aina tyhjillään eivätkä autoilijat pääse blokkaamaan kulkureittejäni mennessäni biljardisalille. Onkohan biljardin pelaaminen tarpeeksi ekologista normivihreille? Ainakaan palloja ei enää veistetä norsunluusta. Oi niitä vanhoja hyviä aikoja.

Totalitarismin varjo

Synkät pilvet.

Päästyäni kritisoimasta suomalaista poliittista pelikenttää, on sanottava, että nykyisen asuinmaani poliittisen ilmapiirin ylle on päässyt kertymään totalitaarisia pilviä, jotka uhkaavat yhteiskuntaa ukkosmyrskyllä, sateella ja salamoilla.

Ei ole kauaakaan kun maan poliisin erikoisjoukot teloittivat metrossa viattoman sivullisen vain siksi, että hän kiirehti junaan laukku kainalossaan. Toisin kuin Stam1nan pojat sanoivat, viisi laukausta päähän ei riittänyt, vaan tarvittiin sen seitsemän onttokärkistä luotia. Poliisi saa siis tappaa maan asukkaita niin halutessaan - ainakaan kilttien poliisisetien ei todettu olevat syyllisiä murhaan. Nyt maan poliisisedät ovat sensijaan kunnostautuneet pysäyttämällä lehdistöön kytköksissä olleen miehen Heathrowlla vedoten terrorismin torjuntaan tarkoitettuihin lakeihin, jotka sallivat kenen tahansa pidättämisen yhdeksäksi tunniksi poliisisetien ollessa sitä mieltä, että kyseinen pidätys on tehtävä. Jos joku onnistuu tulkitsemaan David Mirandan pidätyksen oikeutetuksi (siihen käytettiin nimenomaan terrorismin vastaiseen taisteluun suunniteltua pykälää), niin voin todeta, että ne kuuluisat lanttumaan aidan seipäätkin jo nauravat. Karu totuus on, että kuten Guardianin toimituksessakin jo tiedetään, Britannia ahdistelee ja uhkailee lehdistöä koettaen estää sitä julkaisemasta ei-toivottuja asioita. Minkälaisissa valtioissa näin toimittiinkaan? Ai niin. Totalitaarisissa.

Ainakin minun mielestäni kuulostaa erikoiselta, että brittiläinen sanomalehti, Guardian, on pakotettu siirtämään suuria osia toimituksestaan ulkomaille, jotta poliisi ei kiusaisi sen toimittajia tai tulisi tuhoamaan laitteistoja ja materiaalia. Vieläkin erikoisempaa on, että muutamista parlamentaarisista soraäänistä huolimatta, britit hyväksyvät moisen toiminnan terrorisminvastaisen "sodan" varjolla. Siinä on vain yksi vika. Aivan kuten huumausaineiden vastainen "sota", edellinenkin toimii vain yhdellä tavalla. Täysin päinvastaisesti kuin mitä sen tavoitteiksi on julkisuudessa kerrottu. Länsimaiset valtaapitävät saavat aikaiseksi vain sen, että terroristien, jotka haluavat räjäyttää vaikkapa lomamatkalaisia etelän maissa, määrä kasvaa jatkuvasti epäluulon ja länsivastaisuuden kasvaessa jokaisen läntisten "demokratian ja vapauden lähettiläiden" tappaman siviilin myötä. Länsimaat, Britannia etunenässä, myös rapauttavat omaa demokratiaansa ja yksilönvapauksiaan. Sen jälkeen on kovin hankalaa kritisoida kiinalaisia tai venäläisiä ihmisoikeuksien julmasta polkemisesta. Kuvottavaa toimintaa.

Onneksi taivaalla, kuten kuvassa, pilkottaa vielä kirkasta taivasta. Britit osaavat nimittäin marssia suurin joukoin kadulle vaatimaan oikeuksiaan takaisin. Jos asiat tästä vielä etenevät, ilmestyy Westminsterin edustalle yhtäkkiä parisataatuhatpäinen joukko Lontoolaisia vaatimaan vapauksiaan takaisin. Se saattaa riittää pakottamaan parlamentin ajattelemaan asioita uudelleen. Suomessa se tosin ei onnistuisi - suomalaiset sammakot istuvat kattilassaan kunnes kuumeneva vesi keittää ne hengiltä. Valittavat toki tuskaansa mutteivät tee mitään - siinä kun saattaisi joutua kurnuttamaan tuntemattomille, mikä ei tietenkään sovi.

Poliittista perseilyä

Ai mitäkö tarkoitan poliittisella perseilyllä? No tietenkin päätöksentekoa, joka pohjautuu utopistisiin unelmiin, toiveisiin ja tunteisiin tutkitun tiedon sijaan. Jos kiellämme asian X, ei sitä sitten enää ole olemassa täysin riippumatta siitä mikä kyseinen asia on, kuinka moni pitää siitä ja aiheuttaako se kenellekään haittaa (kuuluisana esimerkkinä rikollisuus entisessä Neuvostoliitossa - sitä ei ollut, koska se oli kielletty). Suomalaispoliitikkojen ratkaisu kaikkeen onkin sitten siinä.

Otetaanpa esimerkki. Jos kiellämme vaikkapa kahvin juonnin, niin kukaanhan ei enää juo kahvia, eikö niin? Kahville ei varsinkaan muodostu pimeitä markkinoita, joilla mafiosot myyvät kiskurihintaan salakuljetettuja kahvipapuja maksamatta niistä veromarkkoja. Ja kahvin suurkuluttajat eivät uskalla hakeutua hoitoon saatuaan mahahaavan seitsemännestä kupillisesta, koska pelkäävät joutuvansa vankilaan kahvikiellon rikkomisesta. Ja viherpeukalot kasvattavat kahvipensaita kotonaan aiheuttaen ajoittaisia tulipaloja ja vesivahinkoja joutuessaan harrastamaan hortonomiaa salaa ja kasvattamaan puskiaan vaatekomerossa piilossa kyttääviltä naapureilta. Ja innokkaimmat kiellon kannattajat vaatisivat kaikkia kahvinkäyttäjiä, mokomia piristepäitä, lukittavaksi eristysselleihin unohtaen sen kiusallisen tosiasian, että miljoonan ihmisen lukitseminen vankilaan vajaan kuuden miljoonan maassa on vain jokseenkin utopistinen ajatus. Kuulostaako hyödylliseltä? Jos kuulostaa, niin onnittelen - ei sitten muuta kuin hakemaan demarien jäsenkirjaa. Tämä on kuitenkin tilanne erään kahvia vaarattomamman nautintoaineen, eli kannabiksen suhteen.

Rikkaruoho.

Ja aivan kuten huumausainelainsäädäntö ei olisi huumeiden vastaisen "sodan" jäljiltä jo tarpeeksi järjetön aiheuttaessaan moninkertaisesti enemmän ongelmia kuin itse aineiden käyttö koskaan voisi, kuten asiasta pahimmin kärsivien maiden kuten Meksikon ja Brasilian johtoportaissa on alettu ymmärtämään Uruguayn ohella, arvostettu nuorisohallituksemme on päättänyt kaiken tutkimustiedon olevan väärässä ja uhkaa suomalaisia alkoholilainsäädännön tuntuvalla kiristämisellä. Luultavasti seuraavana askeleena on viinanjuonnin täydellinen kieltäminen, mikä tunnetusti on erittäin toimiva keino vähentää juopottelusta aiheutuvia haittoja.

En aio kommentoida itse asiaa, koska jokainen ajatteluun kykenevä ymmärtää miksi sosiaali- ja terveysministeriössä ei yksinkertaisesti voi olla, anteeksi nyt vain, muita kuin ihmisyyttä vihaavia idiootteja, jotka pyrkisivät varmasti kieltämään hengittämisenkin terveydelle vaarallisena, jos vain voisivat (liiallinen hengittäminen kun tunnetusti johtaa kuolemaan) valvoa kiellon toteutumista. Onnea vain sinne Itämeren rannalle valitsemallanne tiellä - itse en aio palata moisen sekoilun keskelle. Olisiko mitenkään mahdollista vaihtaa hallitusta ja ministeriöiden virkamiehiä ihmisiin, jotka kykenevät itsenäiseen ajatteluun, haluavat antaa ihmisille vapauksia ja vastuuta kieltojen ja kontrollin sijaan, ja jotka ymmärtäisivät, että jokaisella ihmisellä on vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään - vastuu, jota ei voi ulkoistaa valtiolle, koska kyseessä olisi räikeä yksilönvapauden rikkomus?

Ja sitten ajattelin asiaa. Jos eduskunta koostuu lähinnä holhoamisvimmaisista kaiken kivan kieltäjistä, suuryritysten lobbareista, kettutytöistä, uskonnollisista idiooteista, ja muutosta vihaavista seitsemänkymmenluvulle juuttuneista punaniskoista, niin hallituksen vaihtaminen parempaan ei taidakaan onnistua. Pysyn siis tiukasti täällä saarellani, jossa voin kävellä kadunkulman kauppaan ostamaan pullollisen giniä ja toisen mokoman malarialääkkeeksikin väitettyä kivennäisvettä, jossa voin napata pubista mukaani pullollisen punkkua lähtiessäni kotia kohti, jossa keskiviikkokekkulit ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä, koska ei kaikkien tarvitse vetää perskännejä perjantaina, ja jossa koko ajatus siitä, että alkoholituotteiden myyntiaikatauluista ja valikoimista (puhumattakaan oluen vahvuudesta, mitä hemmettiä sellainen oleellisesti makuun vaikuttava tekijä kuuluu yhdellekään poliitikolle?) päättäisi joku muu kuin kauppias itse saisi kenet tahansa pitämään ajatuksen esittäjän mielenterveyttä jokseenkin järkkyneenä. Enkä minäkään ymmärrä miksi suomalaiset alistuvat kahlehdittujen lampaiden lailla moiseen säännöstelyyn ja vieläpä määkivät kaikki järkevät vasta-argumentit juoppohullujen valitukseksi perinteiseen argumentum ad hominem -tyyliin. Siksi taidankin mennä pubiin vetämään semikännit illemmalla - suosittelen myös kaikille suomalaisille, koska lähitulevaisuudessa se ei välttämättä enää ole mahdollista linnatuomion uhalla.

Sadealue lähestyy

Sateenkaaren pää.

Juuri kun olen päässyt kunnolla vauhtiin hellerajaa hipovien lämpötilojen kiroamisen jalossa taidossa, niin Thor alkoi paiskoa salamoitaan taivaalta keskellä kirkasta päivää ja jättimäiset sadepisarat piiskasivat katuja siivoten niiden likaisilta pinnoilta niin teinipissisten viikonloppuiset siideriöverioksennukset kuin kerjäläiset ja katujen miehetkin. Jälkimmäiset nyt luultavasti vain painelivat lähimpään pubiin suojaan kosteimmaksi ajaksi (pun) mutta kerjäläisiä olisi saattanut käydä jopa hiukan sääliksikin, elleivät olisi juuri yrittäneet aamulla pummia minulta puntia "saadakseen lapselleen bussilipun kouluun". Idiootit. Täällä on ilmaiset koulubussit koululaisille. Sanoisivat edes suoraan, että haluavat rahaa saadakseen viinaa, kuten suomalaiset sosiaalipummit tekevät saaden helposti rahaa demareilta ja muilta valtion kassan vartijoilta. Se olisi ainakin rehellistä.

Mutta sateenkaaret ovat kyllä kivoja. Joskin ne on varmaankin kielletty Venäjällä homopropagandana - en tosin ymmärrä miten edes hyvä kaverini, sen toisen eurooppalaisen imperiumin yksinvaltias ja kova kalamies, tsaari Putin, voi kieltää aurinkoa paistamasta ja vettä satamasta, mutta kyllä kai KGB:n miehet nyt aina jotakin keksivät. Ainahan sitä voi vaikkapa kiduttaa amerikkalaiseen tapaan meteorologeja, kunnes lupaavat, ettei sadetta ja paistetta enää nähdä samanaikaisesti ja päästään tuosta kammottavasta homopropagandan synnistä eroon lopullisesti.

Onko siis sateenkaaren päässä aarre? En tiedä, kun en ole koskaan mennyt katsomaan. Enkä oikeastaan taida jaksaa vaivautua. Jätän mielelläni aarteiden etsinnät merirosvoille, köyhille ja muille sellaisille, joilla on vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan ja jotka haluavat pönkittää heikkoa itsetuntoaan hankkimalla tarpeetonta omaisuutta. Aivan liikaa vaivannäköä moisessa sekoilussa.

Kylläpä kuumottaa

Tuntuu kuin sulaisin. Vaikka ihmisenä nyt koostunkin pääsääntöisesti vedestä sen nestemäisessä muodossaan, niin tässä on silti sellainen vaaratekijä, että jäätävä älykkyyteni sulaa kokoelmaksi puolivillaisia sarkastisia kommentteja, jotka eivät jaksa kiinnostaa ketään. Helle on kuitenkin perseestä ja sille olisi syytä tehdä jotakin - tosin kollegani, ne Aurinkoa tutkivat ja hutkivat astronominketaleet eivät suostu sammuttamaan sitä tutkimuskohdettaan pelätessään apurahojen saannin kohtuutonta vaikeutumista. Asettaisivat edes jonkinlaisen varjostimen tuohon eteen, ettei tarvitsisi grillata omaa lihaansa aina astuessaan ovesta ulos. Missä on NASA kun sitä tarvitaan?

Kuumottava taivas.

Auringon porotus, mikä muuten piti oikein tarkistaa, kun en uskonut, että "porottaa" on sana (ja mitä se oikein tarkoittaa, kahvinporoja vai karibun eurooppalaista versiota?), onkin sellainen nykyajan vitsaus, joka sattuu päähän kuin tuhat Thorin vasaran iskua. Jos menen ulos, olen pakotettu valitsemaan reittini sen mukaan, missä on eniten varjopaikkoja. Se taas tarkoittaa sitä, etten pääse ulos ennen iltaa kun ilma on viilennyt alle ruumiinlämmön ja ilmastoimattomassa tilassa on mahdollista istua aloillaan siten, että hiki ei valu jatkuvasti silmiin ja estä kirvelyllään näkyvyyttä kohtuuttomasti. Siispä pyörin jonkin verran muunmuassa ilmastoiduissa ravitsemusliikkeissä, ilmastoidussa toimistossa ja ilmastoidulla biljardisalilla - ainoa ongelma vain on, että en voi jäädä yöksi niistä yhteenkään, vaan joudun laahustamaan huonettani kohti, jossa olosuhteet ovat jokseenkin yhtä tukalat kuin kesäisessä Barcelonassa. Joskin paikalla on vähemmän ärsyttäviä latinoita.

Hellepäivän harrastus.

Jos biljardin pelaaminen olisi urheilua (sitä tosin näytetään Eurosportilla, joten mitä muutakaan se olisi?), niin sitä nyt ei varsinaisesti voisi pitää kestävyyslajina. Paitsi kesällä, kun klubin ilmastointi on tietenkin rikki ja siniset verat ovat imeneet itseensä litratolkulla ilmankosteutta luoden vaikutelman, että pallot eivät ole aivan pyöreitä niiden seikkaillessa pöydällä lähinnä epälineaarisesti (on on, ihan on oikeaoppisesti rakennettu ysipallopakka). Pelaa siinä sitten, kun laji vaikuttaa lähinnä suopotkupallolta, sillä kiertäessä pöydän ympäri tulee hiki ja kaikki on yhtä tahmeaa kuin lappalainen suolle juuttunut mielenlaatu. Siksipä alistuin kohtalooni, kippasin noin kuusi litraa vettä ja painelin kusematta baariin juomaan toisen mokoman olutta, koska se nyt valuu kuitenkin hikenä pois noin viidessätoista minuutissa. Punkbändin pojilla olikin sitten aivan sama ongelma. Kun on kuuma, ja yrittää musisoida, niin on vaikeaa pidellä kiinni edes hanuristaan (viittaan tällä soittimeen, katso vaikka kuvasta) kun hikiset kämmenet tekevät tahmatassujen kosketuksesta jähinnä liukkaan estäen kaikki normaalit toiminnot varsin kohtuullisesti. Pojat kuitenkin yrittivät pysyä tahdissa. Pisteet siitä.

Punkkia.