Vihreä lohipasta

Nyrkki voita pannuun ja kossu pakkaseen. Tai ehkä en sittenkään kokkaa suomalaista ruokaa, vaan avaan sivistyneesti pullollisen punkkua mausteeksi ja asetan pannuun sievästi palan lohta yhdessä siihen pinnalle kivasti ripotellun chilin ja pippurin kanssa. Otin oikein kuviakin - jos vaikka ryhtyisi Ramsauksi Ramsaun paikalle (vai mitä näitä vasta kaapista tulleita julkikokkeja nyt on).

Käristyvä pikkukala.

Ainekset:
1. Lohi tai jokin kalastustuote. Tai siis ei kokonaista, vaan sopiva määrä.
2. Vihreitä kasviksia, kuten kesäkurppa, papuja tai paprikaa. Väri on tärkeä asia ja vihreää thaikkuchiliä pitää olla.
3. Sipuli ja valkosipuli, jotta sadaan jotakin ruskistettavaa.
4. Pinaattia, voi olla turetta tai pakastetua mutta sitä on oltava ja paljon - eikä pelkästään värin vuoksi.
5. Jotakin pastaa, fusillia tai jotakin muuta. Aivan sama.
6. Cashew-pähkinöitä. Ei ole pakko mutta jos niitä on, niin se on kiva. Tai jotain muita pähkinöitä.
7. Parmesaania tai muuta sopivaa juustoa päälle ripoteltavaksi.
8. Suolaa ja pippuria. Viherpippuri voi olla kiva, sopii väriteemaan.
9. Kermaa tai jogurttia ja pestoa. Jogurtti toimii hyvin mutta kermaa voi käyttää myös.
10. Punkku tai valkkari. Jotenkin sitä on aina saanut sellaisen käsityksen, että kalan kanssa pitää olla valkkaria. Se on valkoviinituottajien valhe - punkku tomii ihan yhtä hyvin.

Raaka-aineksia.

Valmistus:
1. Avaa se viini ja kaada lasillinen. Jotta ruoanlaitto lähtee notkeasti käyntiin, on aivan aluksi kumottava ainakin puoli lasillista.
2. Pannuta kala kypsäksi chilillä maustettuna.
3. Pastavesi kiehumaan, jotta ehtivät pehmenemään.
4. Maista vielä viiniä, jotta varmistut, että se sopii kalan kanssa. Jos ei, niin valinta meni jo käteen, eikä sille voi enää mitään.
5. Kuumota kalan jälkeen sipulit ja kasvikset pannussa, jotta ehtivät pehmenemään. Saa laittaa chiliä oman maun mukaan.
6. Lisää pestoa ja pinaatit tehokkaasti silputtuna. Myös pähkinät kannattaa heittää sekaan.
7. Lisää viiniä lasiin.
8. Ota pannu pois tulilta ja iske sekaan jogurtti (sitä ei sitten saa keittää) ja alkaa olla valmista.
9. Tarjoile pasta ja kastike kalan ja parmesaanin, sekä lopun viinin kanssa.

Tarjoiluehdotus.

Ehkäpä se on myönnettävä, että allekirjoittanut ei ryhdy TV-kokiksi näillä eväillä (tarkoitettu pun). On kuitenkin syytä muistaa, että ruokailu on päivän paras osa ja siitä kannattaa repiä kaikki irti valmistuksesta lähtien (osa pähkinöistä kannattaa muuten käyttää ruoanvalmistusruokana ruoanvalmistusjuoman kyljessä). Huomasin senkin miellyttävän tosiasian, että ei sillä viinin merkillä ollut niin väliä - olisi kelvannut siiderikin, sellainen jouhea ja pyöreä englantilainen tai irlantilainen merkki toimisi varsin hyvin. Ja tämä oli muuten kasvisruokaa, koska mielestäni mikään, mitä ei tarvitse metsästää ei voi olla lihaa. Ja kala ei uidessaan edes muodosta varjoa, joten tämä resepti sopii vaikka fennovegaaneille - varsinkin, kun ainuttakaan porkkanaa ei tarvinnut tappaa koko prosessissa.

Satoi tai paistoi

Kirkastuva kyläidylli.

Nyt pitää olla hiiren hiljaa (aivan kuin hiiret eivät metelöisi vintillä nakertaessaan välikattoa ja vaarin vanhoja puujalkoja), sanoin itselleni hiipiessäni takapihalle. Naapurin jokaviikonloppuinen operaatio käynnistää käyräsarvinen mopedinsa nahkaliivissään tosin peitti niin jokaisen hiiren, kuin minunkin aiheuttamat äänet hiipiessäni aidan viereen katsomaan ihmeellistä näkyä. Vaikka kyseessä nyt ei ollutkaan mikään kepulaisten esiinmarssi maaseudun (ja 1800-luvun) hämäristä tai muu näyttävä sopulien joukkoitsemurha (kepulaisten esiinmarssista tulee oikeastaan mieleen rottien joukkopako uppoavasta laivasta, en tiedä miksi), niin tilanteessa ei voinut olla liian varovainen.

Kyseessä oli fysikaalinen ilmiö, tai oikeammin sen puute, joka aiheutuu siitä, että taivaalta on valunut vettä viikon verran sellaisia määriä, että sitä ei voi olla jäljellä ylä- tai alailmakehässä montaakaan grogilasillista. Kirkas taivas, jota en todellakaan halunnut pelottaa tiehensä, on jotakin äärimmäisen jännittävää kun on päässyt todistamaan suunnilleen jokaista sadetyyppiä monsuunista (sopii hyvin tähän muutoinkin subtrooppiseen ilmastoon) ripottelevaan ja poikittaisesta kuuluisaan englantilaiseen kolmen tuulen sateeseen, joka kastelee kolmesta ilmansuunnasta tavalla, jota yksikään säätutkija ei ole osannut selittää mahdolliseksi tunnettujen luonnonlakien avulla (ehkäpä ne sellaiset ilmastohuij.. siis tutkijat voisivat selittää ilmiön, jos ehtisivät ottaessaan vastaan lahjuksia tuulivoimateollisuudelta ja peitellessään maailmanlaajuista salaliittoa, jonka tarkoituksena on estää ihmiskuntaa huomaamasta, että ilmasto ei muutukaan). Ja lähitähtemme nyt on vain mukava nähdä vaihteeksi, ei pelkästään akateemisesta mielenkiinnosta, vaan siksi, että se lämmittää tätä maailman suurinta avonaista suihkukoppia (eli Englantia) ja saattaa pienenä bonuksena estää edes joitakin homeitiöitä kasvamasta tattiviidakoksi talon seinässä (ja välillä jopa ihmisten otsassa kun kuivia sukkia ei meinaa saada edes marketista) - tai itse asiassa kaikissa kissaa kiinteämmissä pinnoissa, joita ulkoa tai sisältä löytyy.

Sitä riemua kestikin sitten noin kymmenen minuuttia ja taivas peittyi mereltä nousseeseen vesihöyryyn, tai mikä lienee yötäkin synkempi (tämä pun saattaa viitata myös erääseen suomalaisten syvinpiä tuntoja tulkkaavaan popyhtyeeseen) pilviverho, mikä kokemukseni mukaan enteilee mitä luultavimmin noin kolmenkymmenen päivän sadetta mesopotamialaisen vedenpaisumustarinan mukaan (ne ovelat raamatun kirjoittaneet ketkut eivät osanneet tuottaa juuri mitään alkuperäistä, vaan kopioivat surutta pakanoiden legendoja). Aurinko sai minut kuitenkin hyväle tuulelle (olen ehkä näin vanhemmiten alkanut rentoutumaan ja karistamaan tiedon tuomaa tuskaa harteiltani nuorempien taakaksi) ja päätin jättää loput tähtitieteelliset havainnot tuleville päiville. Se tarkoittaa vapaapäivää ja runsasta aikaa harrastuksille. Grogilasiini en tosin aio kaataa vettä tänään - vesi kuuluu veneen (tai piellä tiivistetyn Eufratin ja Tigrisin tulvista selviämiseen tarkoitetun mesopotamialaisen kaisla-arkin) alle.

Päivän vihaposti

Lehtitelineessä on taas vihapostia. Se nyt ei ole sinällään erikoista, koska niin oli eilenkin. Ja toissapäivänä. Ja minut se ainakin saa vihaiseksi, joskin Daily Hatemailin lukijakunta saa kirjoituksista luultavasti vain uutta puhtia valkoisten huppujen ja hihamerkkien virkkaamiseen mennessään äänestämään idiootteja, joiden mielestä jokin taivaskeiju rankaisee Britanniaa tulvilla ja myrskyillä, koska jotkut tytöt haluavat sanoa "tahdon" toisille tytöille ja hallitus ei estänyt sitä (onkohan samainen edustaja ajatellut, että maan ei tarvitsisi enää kärsiä kuivuudesta, jos tämä taivaskeijun mahtava rankaisuvoima otettaisiin käyttöön maanlaajuisesti sallimalla vain "pienimuotoinen" paikallinen homostelu pohjavesien laskettua liian alhaiselle tasolle?).

Ensimmäinen vihapuhe.

On ehdotettu, että britanniassa asuvien ihmisten (ja epäihmisten varsinkin) on osattava puhua englantia, jotta ovat oikeutettuja sosiaaliturvaan. Puuttumatta siihen, mitä esimerkiksi herra Stephen Hawkinsilla on asiaan sanottavaa puhesyntetisaattorinsa välityksellä, ja onko sellaisen käyttäminen puhumista ensinkään, sanoisin, että tästä kärsivät lähinnä skotit ja walesilaiset, joiden englanninkielen taito on vähän mitä sattuu. Ne ikävät maahanmuuttajat kun ovat keksineet, että googlen käännöspalveluja voi käyttää kätevästi sossuanomusten apuna. Eihän se käy, että maahanmuuttajat kirjoittavat hakemuksensa paremmalla englannilla kuin natiivit. Samalla kriteerillä noin viisi miljoonaa brittiä joutuisi palaamaan kotimaahansa, koska eivät taatusti osaa kieltä maassa, johon ovat asettuneet asumaan. Tulisivat pahukset tänne viemään meiltä työpaikkoja ja sosiaalietuuksia.

Toinen vihapuhe.

Jos sellainen ikävä mamu sattuu sitten menettämään työpaikkansa, niin ei niille ainakaan saa antaa asumistukea. Asukoot mielummin sillan alla (joskin siitäkin sitten varmasti valitettaisiin). Minulla on parempi ratkaisu. Jos kaikki työttömäksi jäävät mamut loppusijoitettaisiin vaikkapa sellaiselle aidatulle alueelle, missä saisivat asua kivasti parakeissa, niin natiiveja voisi palkata vaikkapa vahtimaan niitä aitoja ja aidanseipäitä, jotta moiset yhteiskunnan taakat eivät pääsisi häiritsemään kunnon ihmisten baarissa pörräämistä. Kyllähän kunnon yhteiskunnassa pitää sentään olla vielä yksi luokka työväenluokan alapuolella. Ikävästi orjuuskin on jo menty kieltämään (Britanniassa niinkin varhain kuin 1833).

En ymmärrä miksi edes vilkaisen niitä lehtitelineitä. Mutta kun niissä on oikeastikin kiinnostavaa luettavaa - ainakin viikonloppuisin, kun sanomalehdet pullistelevat herkullisia ruokaohjeita.

Kun Turku jäätyy

Pohjoisen katajainen kansa ei ole vieläkään päässyt eroon kyynispessimistisestä tavasta tarkastella maailmaa, joten ajattelin koettaa piristää tuomalla maahan vähän kosmopolaakkista (vai mikä se sana olikaan?) charmia suuresta maailmasta. Sitten totesin, etten ole mikään Hemingway tai Edinburghin jaarli, ja luovuin ajatuksesta. Ei se kannettu vesikään kaivossa pysy, ellei kaivo ole erikoisvalmisteinen - eikä kantaminen ole todellakaan yläluokan edustajille sopivaa hommaa.

Joki jäässä pakkassäässä.

Olen ehkä saanut itseeni tartunnan suoraan Muumilaaksosta (ei, en käynyt siellä, vaan vain polttelin piipullisen yrttejä Nuuskamuikkusen tai jonkin vastaavan kanssa). Jos olisin itse Mörkö, kaikki tietäisivät minun saapuneen kaupunkiin vain katsomalla ulos akkunasta. Kun joki jäätyy ja kukat kuolevat, se pahuksen kylmäverinen hirviö on saapunut pitäjään. Sittemmin tosin siiryin sisätilohin, eikä baaritiski jäätynyt nojatessani siihen, joten ehkäpä joen jäätymisen ja saapumiseni välillä ei olekaan kausaalista yhteyttä.

Sain myös selville, että sivistyksen suoma lämpö ei ole vieläkään vaeltanut peräpohjolaan (ei pitäisi avata kenenkään lähettämiä linkkejä mutta minulle vakuutettiin, että kyseessä olisi hauska juttu). Toivon, että lämpenevä ilmastomme tuo sen tullessaan jonakin kauniina ja lämpimämpänä päivänä. Luin nimittäin vakuuttavasta lähteestä, että kaikki tuntemamme tiede onkin pielessä, tutkijat korruptoituneita huijareita ja ihmisen nahkoihin pukeutuneet liskot hallitsevat maailmaa (vai oliko se katolisiksi papeiksi pukeutuneet avaruushämähäkit - kukapa sitä jaksaa muistaa). Jos se sanotaan interwebissä, sen on oltava totta. Ja siksi minäkin olen sellainen huijaritutkija, joka haluaa vain saada rahoitusta huuhaatutkimukselleen (paitsi, että uskonlahkon perustaminen on huomattavasti helpompaa kuin tutkimusrahoituksen saaminen). Lukekaa vaikka itse. Tai kysykää espanjalaisilta tähtitieteilijöiltä kuinka helposti Espanjassa saa työtä (viittaan eiliseen Hesarin juttuun tuttavastani, Amaya Moro-Martinista).

Saisikohan Magneettimedian kaltaisen puppugeneraattorin pyörittämisestä palkaksi muutakin kuin pähkinöitä? Uskonlahkon perustaminen kun vaatii liikaa investointeja näin taantuman tuhotessa resursseja.

Modernit jouluvinkit

Joulu meni jo. Onneksi. Mutta ainakin olen sitten ensimmäinen, joka antaa vinkkejä tulevan joulun varalle. Olen havainnut muutaman asian, jotka on otettava huomioon, jotta joulunajan kestää ilman pakonomaista tarvetta ryhtyä esimerkiksi massamurhaajaksi, narkomaaniksi tai muuksi shamaaniksi tai erakoksi.

1. Muuraa savupiippu umpeen. On mahdollista, että joulupukki on bulgarialainen, joten sen ketaleen maahantuloa on vastustettava. Muuttaa vielä asumaan tuohon sohvalle ja kerää siinä säälipisteitä (ja pennejä), jotta pääsee ajoittain valkaisemaan partaansa lähikapakkaan. Kannattaa myös sulkea verhot, jotta ne pahuksen tontut eivät pääse urkkimaan yksityisasioita. Vaikka nykypäivänä asia luultavasti hoituu elektroniikan avulla NSA:n tyyliin.

2. Varaa kahden viikon ruokavarasto. Kaupoille on aivan turha lähteä viidennentoista päivän jälkeen noin kahteen viikkoon, koska kadut, kaupat, pubit ja kuppilat ovat täynnä joulumielisiä urpoja, jotka parveilevat kumoon kokeneemmankin setämiehen. Ja se lähikaupan tiptap-rallatus ottaa aivoon aivan valtavasti ja saa katseen harhailemaan kohti urheiluosastoa, jossa onneksi ei myydä haulikoita tai muitakaan härkäsentappoaseita Ameriikan malliin, koska muutoin tiedossa saattaisi olla sellainen "tipeti-tapetaan-verilöyly" - sekin Ameriikan malliin.

3. Laajenna viinikellaria. Varastossa on oltava sellainen parikymmentä pottua chardonnayta, cabernet-savignonia, shirazia, ja merlotia, jotta elimistön voi pitää immuunina joulurallatuksille, joulukoristeille, naapurin yötä päivää välkkyville vilkuttavaa lumiukkoa etäisesti muistuttaville neonvalohirvityksille ja juopuneille joulupukeille, joita tämän tästä parveilee kadulla hiippalakeissaan. Pullo päivässä pitää lääkärin loitolla (turkulainen sananlasku).

4. Kaada kuusimetsiköt joulumielen tieltä. Mitä olisikaan joulumieli ilman eroosiota, tuhottua biodiversiteettiä ja viljelypinta-alan väärin käyttöä vain, jotta torpan nurkkaan saadaan neulasia varistava leikkokuusi valtaamaan alaa, käymään viattomien ohikulkijoiden kimppuun näiden yöllisten vessareissujen aikana ja houkuttelemaan tupajumeja, koiperhosia, rottia, hippejä ja muita luonnon tuholaisia. Havupuiden ainoa oikeaoppinen käyttötarkoitus on ginin maustaminen katajanmarjoilla. Ja se ei edellytä niiden tappamista.

Appelsiinipuu.

5. Jos kaikki edellämainitty menee niin sanotusti käteen (tai jouluisasti "pipariksi"), niin ei kannata heittää lusikkaa nurkkaan. Sitten on vain syytä ottaa se lusikka kauniiseen käteen ja ripustaa piparit kuuseen yhdessä kuivattujen appelsiinisiipaleiden kanssa. Tuoksuvat siellä sitten kivasti ja helpottavat jokavuotista kärsimystä, vaikka sopivasti terästetty glögi toiminee siinä roolissa huomattavasti paremmin.