torstai 27. helmikuuta 2014

Kukkia katuojassa

Antaa kaikkien kukkien kukkia vain. Paitsi niiden, joiden väristä tai ulkonäöstä en pidä. Eikä niidenkään tarvitsisi kukkia, jotka kukkivat jonkun muun kuin minun iloksi - ne olisi oikeastaan syytä kieltää.

Kukat kukkivat.
Englannin asennemaailma on todellakin muuttumassa ylläkuvattuun suuntaan, jota harrastavat lähinnä kotoisat demarit ja muut ankeuttajat. Viimeisimpänä villityksenä on lakiluonnos, jolla aiotaan kieltää "tavallisesta poikkeava toiminta julkisilla paikoilla" vankeusrangaistuksen uhalla. Laissa ei tietenkään määritellä mikä on "tavallisesta poikkeavaa toimintaa", vaan se jätetään kätevästi virkavallan päätettäväksi ja voi pitää sisällään vaikkapa väärän värisiä vaatteita, liian hidasta etenemistä tai vääränlaisen musiikin kuuntelua. Lain tarkoituksena on ilmeisesti helpottaa järjestyksen pitoa ja auttaa siivoamaan narkkareita pois katukuvasta (paitsi, että Lontoon nenänpuuterointiseurapiireihin se ei vaikuta, koska käyttävät kaikki tummaa pukua ja ovat rikkaita) mutta sillä saadaan kätevästi myös siivottua katukuvasta (Cityn pankkiirikortteleista ja Kensingtonista paremman väen alueelta) niin kerjäläiset, hipit, kaupustelijat, kuin muutkin pohjasakan edustajat. Painuisivat itäiseen kaupunginosaan sinne niiden lihavien ja rumien ihmisten seuraan, missä vääränväriset sikiävät ja missä on hankalaa saada kapitalistin kassavirtaa riittävän suureksi muutoin kuin kiinteistöalalla.

Ennustan, että kun lainsäädäntöä ryhdytään implementoimaan käytäntöön, yhdellä jos toisellakin tulee niin sanotusti mitta täyteen ja sitten saadaan taas kätevästi pienet yölliset karkelot käyntiin kaupungilla. Onneksi poliisivoimat ovat jo ryhtyneet varautumaan moiseen ilakointiin (mielenosoitusten ei tarvitse olla niin vakavasti otettavia) hankkimalla kumiluoteja ja vesitykkejä. Olivat kuulemma aikoinaan Belfastissakin niin kovin tehokkaita köyhien kontrollointikeinoina.

Mutta mitäs pienistä. Itse aion hakeutua vihreämmän ruohon ääreen, jos tässä fasistivaltiota kohti marssivassa saarivaltakunnassa mennään niin pitkälle. Sellaiseen paikkaan, jossa katuojan kukat saavat kukkia kaikissa väreissä aivan rauhassa, ja jossa kukaan ei käske niittämään niitä järjestyksen merkiksi pois. Minä en pidä sellaisista ankeuttajista.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Sadepäivän ajanviete

Mitä silloin tehdään, kun ulkona sataa vettä siitä kuuluisasta saavista kaataen ja kaikkialla on vain harmautta silmän kantamattomiin? No silloin mennään tietenkin joko ottamaan pienet sunnuntaikekkulit tai sitten painutaan biljardisalille mukavasti sisätiloihin leikkimään pallopelejä. Tai sitten tehdään molemmat, mikä onkin oikeastaan yksi lempiharrastuksistani.

Peli seisoo.
Ainoa potentiaalinen ongelma on muistaa pudottaa pelin panoksia jollekin mitään sanomattomalle tasolle viimeistään siinä vaiheessa kun muutama mallasjuoma on kaatunut kurkkuun. Uhkapelaamisella kun usein hävittää setelit lompakosta niin nopeasti, ettei siinä hässäkässä ehdi kissaa sanoa (mikä kumman sanonta tämä sitten on, miksi kissan sanominen on aikaa mittaava suure?). Pelillisesti ongelmia nyt ei ole juuri ollut, joskin viime aikoina rahapelin järjestäminen on käynyt entistäkin vaikeammaksi, koska taloudellinen tilanne on huono ja kaverit eivät halua ottaa riskiä, että joutuisivat lahjoittamaan puntiaan baarikassaani. Olen ilmeisesti onnistunut pelottaman heitä palloilutaidoillani (tai sitten ovat vain vailla taskurahaa, menisivät töihin).

Ensimmäinen harrastus.
Toisin kuin biljardisalit, joissa on tavallisesti vain jokseenkin rajattu määrä asioita, joita voi harrastaa, pubit ovat siitä mukavia, että niissä voi harrastaa monenlaisia mukavia asioita. Kuten tähtitiedettä, joskin pelkkä kuun tarkkailu on jokseenkin yksitoikkoista puuhaa, varsinkin kun on kovin hankala saavuttaa julkaisukelpoisia tieteellisiä tuloksia, jos vain tarkkailee tuota kiertolaistamme. Eikä se edes onnistuisi, koska taivas on pilvessä. Onneksi "Moongazing" tulee hanasta ja sitä voi harrastaa sisätiloissa.

Toinen harrastus.
Sivutaskuja on sopivasti niin housuissa kuin biljardipöydissäkin, ja niistä löytyy yleensä joko pennejä ja baarikuitteja tai biljardipalloja. Myös joissakin pubeissa on sivutaskuja (en tosin aivan ymmärrä miten sammakot liittyvät asiaan) houkuttelemassa harrastamaan hauiksen harjoittamista. Ja "Side Pocket" tulee myös mukavasti hanasta, jolloin siitä voi nauttia kuivin jaloin siististi sisätiloissa. Ja sitäpaitsi, se on rapeaa, kylmää ja hyppivää, ainakin tuosta mainoksesta päätellen.

Kolmas harrastus.
Jollei ole varovainen, saataa päätyä tuomion baariin sitten loppuillasta kun on harrastanut tarpeeksi asioita. En suosittele kenellekään. Enkä ymmärrä mitä sillä on tekemista alen kanssa - aivan kuten en ymmärrä sammakoitakaan. Mutta ehkä olen vain vieraantunut normaalien ihmisten ajatusmaailmasta - mikä se sitten onkaan - kökittyäni toimistossa liian kauan.