Hopeareunus

Punainen taivas.

Jotkut sanovat, että kaikkein synkimmissäkin pilvissä on hopeareunus. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan on vieläkin synkempiä pilviä, joiden hopeareunus on korvattu verenpunaisella (tai vappumarssinpunaisella) värillä. En ole tosin nähnyt kumpiakaan (lienee urbaanilegenda) mutta sanonnan olen kuullut moneen otteeseen. Sanonnan tarkoituksena on se, että kun talo palaa, koira kuolee, kumppani jättää ja sitä sitten vielä hutikassa katkoo kätensä ennen kuin joutuu ryöstetyksi ja alkaa vaikuttamaan, että sillan alla onkin oikeastaan ihan mukava nukkua, niin heikoille ihmispoloille ei tule mieleen ryhtyä kannattamaan niitä kultaisia aamunkoittoja tai muita perussuomalaisten aateveljiä, vaan sopeutuvat tilanteeseen, kun voisi olla niin, että siltaakaan ei olisi olemassa ja joutuisi nukkumaan maakuopassa keskellä autiomaata. Joku yltiöoptimisti on nyt vain keksinyt itselleen lohduketta kun myrskypilvet peittävät taivaan ja kuoppa tulvii. Mutta onpahan hopeareunuksia.

Kyseessä siis ei ole suomalainen sananlasku, koska suomalaiseen mielenlaatuun kuuluu kuoppaan jouduttuaan juoda pari pulloa kossua ennen juoksua alasti hankeen viimeiselle leposijalle. Ja kun sekään ei onnistu, niin ajetaan vaimo ja lapset sinne hankeen kirveen kanssa ennen kolmatta kossupulloa. Luulisi helpottavan.

Itse aion ilmaista pessimismini toteamalla, että niitä hankeen juoksuja saattaa jatkossa ilmetä entistä useammin, koska nykyisen pääministeripuolueen tuleva pääministeriehdokas totesi, että "tasa-arvohöpinät aiheuttavat talouden epävakaisuutta". Suomeksi: "jos kaikille annetaan mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, niin porvarin kassavirta kutistuu kestämättömän pieneksi." Juokse siinä sitten hankeen kunnialla kun kossukin on liian kallista ja hanget on ulkoistettu matkailuyrittäjien omaisuudeksi. Jostakin syystä en osaa käsittää miksi ihmiset kestävät kapinoimatta sen, että köyhille tarjotaan ihmelääkkeeksi kapitalismia mutta rikkaat saavat sosialisoida tappionsa keinotellessaan esimerkiksi ruoan hinnan noin parinsadan miljoonan ihmisen ostokyvyn ulottumattomiin.

Missä se hopeareunus sitten piilee? No tietenkin siinä, että kun feodaaliyhteiskunta marssii takaisin, niin ainakin tiedämme miten sen voi muuttaa paremmaksi - tapahtuihan se jo kertaalleen 1800-luvun hämärissä. Vikana on tietenkin se, että koulutuslaitosten alasajo estää ihmisiä älyämästä alennustilaansa ennen kuin on liian myöhäistä. Jos kossun hinta kuitenkin karkaa riittävän monen ihmisen ulottumattomiin (en keksi muutakaan syytä miksi suomalaiset marssisivat kaduille vastustamaan nousevaa poliisivaltiota), niin sisällissotahan siitä seuraa. Täällä asiat ovat tosin hiukan (ja vain hyvin pienen hiukan) paremmin. Hallitus on ymmärtänyt, että jos punkkua ei saa ruokapöytään, niin hallitus vaihtuu joko laillisin tai laittomin keinoin. Siksi täällä puuhataan tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. En tosin sano, että se onnistuu. Sanonpahan vain, että punkku on edelleen halpaa ja pitää ihmiset tyytyväisinä.