Liskojen laakso

Iguaani.

Herra jalokivilisko (Liolaemus tenuis) ei tiedä olevansa pahassa pulassa. Aivan kuten monen muunkin eläinlajin uroksia, sitä kiinnostaa vain se, että vatsa on täynnä ja elin pysyy kosteana (kyseessä on perinteikäs skottien sanonta). Ja kun on päässyt parkkeeraamaan mukavasti kaktuksen rungolle (saattaa se olla jokin muukin kasvi, hittoako minä tiedän), voi sulatella mukavasti hämähäkkisaalistaan ja elvistellä värikkäällä hännällään siltä varalta, että joku naapureista sattuu tarkkailemaan.

Kyseinen uros ei tiedä sitäkään, ettei kuulu niihin kuppaisiin sisiliskoihin, joita pohjoisen kivikot ja kalmistot ovat pullollaan. Se on oikeasti iguaani, jonka muut sukulaiset kansoittavat Etelä-Amerikan rantoja, vuoria ja metsiä. Ajattelin jo, että kyseessä on niiden "oikeiden" iguaanien kääpiöserkku mutta asia saattaa olla päinvastoin ja liskorukka onkin se normi muutamien serkkujen kasvettua huomattavasti suurempiin saappaisiin. Mutta, kuten todettua, hittoako minä tiedän, biologian opintoni ovat jääneet jokseenkin keveiksi (eli wiki ei kertonut asiasta enempää).

Mutta liskoparan hätä on kyllä aivan aiheellista, vaikkei se sitä vielä ymmärräkään. Kun jää pakenee Andien huipuilta, Atacaman kuivat tuulet yltävät Chilen alangolle (uhaten viinintuotantoa, mikä aiheuttaa hengenvaaraa myös alueen kaksijalkaisille nisäkkäille), hyönteiset kuivuvat kuoliaaksi yhdessä kaktusten kanssa ja ystävämme Liolaemuksen jälkeläisten munat eivät pysy riittävän kosteina ja siniset hännät eivät enää välkähtele aluskasvustossa entiseen tapaan. Niin, ja ihmisille voi tulla puutetta juomavedestä, joka entisestään vaikeuttaa viinintuotantoa (kuka nyt vettä joisi, jos viiniäkin saa kaupasta).

Siksi päätin pitää huolta, että juon viinin pois ennen kuin köynnökset kuivuvat ja lakkaavat tuottamasta rypäleitä. Aivan välitöntä syytä huoleen ei tosin ole, sillä syksyn ensimmäiset sateet syvävalkaisivat läheiset huiput kauttaaltaan ja kasvattivat osaltaan jäätikköjen paksuutta tällä erää. Tekisi mieleni mennä koettamaan lähistön rinteitä, kun ne parin viikon sisällä avataan, mutta en taida jaksaa vaivautua. Ensiksikin, katkennut jalka haittaa harrastuksia, ja toiseksi, muut saattavat ryypätä parhaat viinit pois ollessani hoidettavana klinikalla. Ei kuulosta niin houkuttelevalta näin maailmanlopun aikoina, joten herään huomennakin turvallisesti tässä liskojen laaksossa. Toisin kuin Las Vegasissa (ainakin näkemäni dokumenttielokuvan mukaan), en tosin aio vielä sortua meskaliiniin, joka saa taatusti liskot lisääntymään laaksossa kuin laaksossa riippumatta heikentyneistä elinolosuhteista (tarkoitettu pun).