Lajintuntemus

Paikallinen Homo -suvun alalaji, Homo sapiens britannicus (ei, en keksinyt kyseistä nimeä, se on ihan yleisesti käytössä), on erityisen kiehtova tarkkailtava, varsinkin viikonlopun tiimellyksessä, kun urokset kisailevat siitä, kuka kykenee seisomaan kahdella jalallaan kumottuaan mahdollisimman monta mallasjuomaa. Rituaali kertoo lajin naaraille urosten kelpoisuudesta: mikäli kykenee pysymään pystyssä ja vielä puhumaan suhteellisen järkevästi (hyvin suhteellinen käsite) kun muut urokset jo pelkäävät putoavansa tuoleiltaan, on kyseinen uros kovin suosittu lajin naaraiden keskuudessa.

Homo sapiens britannicus -lajin yksilö.

Tarkkailin lajiin kuuluvien yksilöiden toimintaa heidän luonnollisessa elinympäristössään. Kuvassa eräs alfa-uroksista ravinnonhankintapuuhissa. Tämän ihmissuvun alalajin ravintoon kuuluvat vaalea vehnäleipä ja sen sisään kätketty majoneesi, sekä rasvassa keitetyt leivitetyt turskan palat. Ravinto nautitaan tavallisesti kiireessä, koska lajin yksilöt ovat hyvin kiireisiä puuhatessaan mitä erikoisempia asioita välittämättä siitä kuinka tärkeitä ne ovat. Mutta lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu vahvasti muiden lajitovereiden matkiminen. Jos yksi yksilö saa päähänsä tehdä jotakin, muut tuntevat pakonomaista tarvetta tehdä aivan samaa. Sitä kutsutaan keskivahvaksi laumakäyttäytymiseksi. Individualismia kun esiintyy harvakseltaan lajin yksilöiden keskuudessa mutta vain keskimääräistä heikommin toimeentulevien ja siten kelpoisuudeltaan heikompien yksilöiden keskuudessa. Joskin asiasta on erimielisyyttä tiedeyhteisössä - tarvitaan lisää empiiristä tutkimusta.

En ole sosiologi (tai mitä niitä humanistisia mukatieteitä nyt olikaan), joten en ryhdy tutkimaan asiaa sen paremmin. Aion kuitenkin jatkaa lajille tyypillisten käyttäytymismuotojen tarkkailua - ihan vain harrastusmielessä. Se herättää mukavasti hilpeyttä ja saa suupielet kääntymään yläviistoon ajoittain, ellei ole tarvetta kokea syvää myötähäpeää.