Torstai

Duo.

Torstai on sunnuntain ohella yksi suosikkipäivistäni. Silloin voi nimittäin painella pubiin kuuntelemaan sellaista elävää musiikkia joutumatta kaulaansa myöten olutta roiskivaan ihmismereen kuten perjantaisin ja lauantaisin, kun kalenterijuopot valtaavat kadut ja kapakat. Paitsi, että viime torstaina (tai sitä edellisenä, kuka niitä nyt muistaa) homma meni asteen verran reisille, koska kaupungissa oli meneillään olutfestivaali (eli puoli kaupunkia kippaa bitteriä kaksin käsin ja siirtyy festaripaikalta kotiin vasta käytyään muutaman matkan varrellaa sijaisevan pubin kautta), joka on villiinnyttänyt natiivit juopottelemaan kuin janoiset turkulaiset juhannuksena. Ja päättivät sitten saapua samaan pubiin pilaamaan tunnelman. Paha mielihän siitä vain tuli (ja kyllä ne sankarit pientä itkuakin väänsivät kun tuopponen meni maahan).

Mutta hätä ei ole tämännäköinen. En tosin tiedä minkä näköinen se sitten olisi mutta ei laisinkaan niin kuin tämä. Voin nimittäin aina paeta katalaa maailmaa biljardisalin uhkapelaamissävytteiseen turvasatamaan. Jos livahtaa sisään takaovesta, hiljaa hiippaillen, niin voi nähdä biljardikeijujen painottavat palloja ja kallistavan pöytiä, pilatakseen kunniallisten uhkapelaajien pelionnen. Tästä syystä varmistan aina, että vuokra on maksettu ennen kuin siirryn taitopelien puolelle ja vältän siten kätevästi kodittomuuden karun kohtalon.

Takaovi.

Tällä kerralla keijuja ei valitettavasti näkynyt (en ole edeleenkään itse nähnyt ainuttakaan, mutta niiden on oltava olemassa, koska pöytien ja pallojen ominaisuudet muuttuvat aina hyvin nukutun yön aikana), koska paikalla oli setämiehiä tuuppimassa palloja koloihinsa. Eivät tosin minun nähdäkseni pelanneet rahasta, koska tunnelma oli hiukan vähemmän vakava ja olut virtasi kaikkialla muualla paitsi pöydällä (jos sottaa pöytiä, saa porttikiellon). Enkä pelannut minäkään. Liian moni paikan asiakkaista on jo hävinnyt vuokrarahansa kuukausien saatossa.