Omituinen Britannia

Luin lehdestä, että Poundworldin kilpailija Poundland - näitä hilpeyttä herättäviä halpamyyntiketjuja - päätti ottaa peribrittiläisen lähestymistavan kaupan "kovaan" kilpailuun maan kyläkeskustoissa. Ratkaisu on tietenkin se, että parempien tuotteiden tai halvempien hintojen sijaan, firma päätti ostaa yhden pahimmista kilpailijoistaan. Siis sen syntisen 99 pennin kaupan, joka kehtaa kaupitella samaa roskaa pennin halvemmalla.

Kilpailutilanne.

Tämä omaperäinen ratkaisu on hiukan samankaltainen, kuin esimerkiksi suuren kauppaketjun, Tescon, vastaava ostaa liikekiinteistöille varatut maat ja mannut pikkukylien keskustoista, jotta kilpailijat eivät pääse perustamaan kauppojaan ja haittaamaan liiketoimintaa tarjoamalla asiakkaille vaihtoehtoja. Tai Sainsburyn, tuon herra suuriherra lordi Sainsburyn kauppaketjun ratkaisu myydä leipänsä penneillä kunnes paikalliset leipomot joutuvat laittamaan laput luukuille ja joutavat siten pois haittaamasta liikevoittoa kilpailullaan - ja liikevoitolle kilpailun puute tekeekin hyvää, koska sitten sen leivänkannikan voi myydä paikallisessa monopoliasemassa mansikoitakin kalliimmalla. Britannian, tämän kapitalismin ihmemaan vähittäiskauppa on vielä pahemmin monopolisoitunut kuin Suomen - johtuen näistä erittäin mukavista paikallisista monopoleista, joita edesauttaa se, että köyhillä alueilla asukkailla ei ole varaa matkata naapuripitäjään ja kilpailijan kaupoille.

Mutta ajatteliko puntakaupan johtoporras asiaa sen pidemmälle? Kyseessä on tietenkin selvä yritys eliminoida kilpailua ja parantaa omaa myyntiosuutta - ja jopa valtio kiinnostui meniköhän kaikki ihan laillisesti päättäen selvittää asiaa. Sattuu nimittäin olemaan niin, että 99p kaupan pahin paikallinen kilpailija on juuri Poundland. Mutta kilpailun vääristäminen ei ole ennenkään haitannut Britanniassa, jossa paikallisia monopoleja on jo niin tiuhassa, että heikompaa hirvittää - ja hintoja on kätevä nostaa kun ihmisiltä puuttuvat vaihtoehdot.

Ja kaiken tämän keskellä, kun hallitus päätti leikata 4.4 miljardia työtätekevien verovähennysoikeuksista pakottaen arvion mukaan noin 2 miljoonaa minimipalkkalaista leipäjonoihin (koska leipä on köyhimmillä alueilla monopolien vuoksi kallista), lehdistö keskittyi lähinnä siihen, että tuore oppositiojohtaja ei laulanut kansallislaulua (jossa muuten jännästi sanotaan, että "kapinalliset skotit tulee murskata" - kylläpäs muuten onkin sadistinen laulu) kuten kunnon patriootin kuuluu. Herää kysymys: kumpi onkaan isänmaallisempaa, nuotin vierestä laulaminen vai työväestön tuomitseminen kirjaimellisesti taloudelliseen (ja osittain kirjaimelliseen) katuojaan?