Pubiranking: Jolly Sailor

Jolly Sailor.

Kuvaus. Jolly Sailor on hyvin perinteinen englantilaispubi. Kyseisen kapakan tarkoituksena on tarjota lähitienoon herrasmiehille olohuone, jossa tarjoillaan erityyppisiä paikallisia oluita perinteiseen tyyliin käsikäyttöisistä pumppuhanoista.

Sijainti. Pubin sijainti on loistavasti aivan kotimatkani varrella kävellessäni keskustasta kämpille. Matkaa kaupungin keskustorille on vain vaivaisen viiden minuutin reippailun verran, eikä tarvitse edes poiketa saman kadun varrelta mihinkään. Kotiinkonttausetäisyydellä. 9/10

Ruoka. Perinteistä pubiruokaa: piiraita, makkaroita, burgereita ja kaikenlaista rasvaista. Joukosta tosin löytyy myös eksoottinen cesarsalaatti grillatulla kanalla, joten nälissään ei tarvitse olla, vaikka englantilaisen keittiön perinteikkäitä antimia vihaisikin. 3/10

Tunnelma. Tunnelma on vahvasti setämiehentuoksuinen mutta yhtävällinen. Pubin eri nurkissa istuu sekavanoloisia setämiehiä höpisemässä omia asioitaan toisille setämiehille tai sitten itselleen. Toinen asiakastyyppi on nuoret setämiehiksi vauhdikkaasti muuttumassa olevat miehet aivan kohta paksuiksi pamahtavine "englantilaisine ruusuineen". Ilmassa vahvaa komiikkaa. 4/10

Aktiviteetit. Pubista löytyy englantilaista biljardia ja sunnuntaisin on 10 punnan pokeriturnaus, johon olen toisinaan osallistunut tekemisen puutteessa. Luonnollisesti pubivisa järjestetään myös joka viikko. 4/10

Muuta. Illan päätyttyä omistaja tyhjentää oluthanojen letkut ja niistä riittää noin kaksi pinttia per hana (n. 10 kpl). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että illan päätteeksi on aina luvassa ilmainen kierros. +1

Pisteet. 6/10

Saaren hurja luonto

Toisin kuin otsikosta voisi päätellä, en nyt kirjoita mitään luonnosta. Varsinkaan hurjaa luontoa tältä saarelta kun tuskin löytyy - se muutettiin pelloiksi jo satoja vuosia sitten. Mutta kaikenlaista muuta hurjaa onkin sitten tullut vastaan tämän kuluneen puolen vuoden aikana.

Ravinto on aika hurjaa. En ainakaan osaa puhua ruoasta miettiessäni paikallista leipää. Kun en löytänyt kaupasta korppujauhoja, ajattelin, että äkkiäkös raastan kuivuneista leivänkannikoista sellaista. Vaan mistä saadaan kuivuneita leivänkannikoita? Kannikoita kyllä syntyy mutta kun ne perkeleet eivät kuivu sitten millään. Vilkaisin kerran leipäpussin tuoteselostetta ja leivän syönti meinasikin sitten loppua siihen. Ainakin pyrin hankkimaan leipäni jatkossa leipomosta. Samalla myös selvisi miksi leipä näyttää, tuntuu ja maistuu tuoreelta, vaikka se seisoisi pöydällä kuukauden. Korppujauhoja saadakseni minun pitäisi siis leipoa leipää itse tai jättää osa syntisen kalliista (ja aika herkullisesta) leipomotuotteesta kuivumaan. En taida edes uskaltaa ostaa tavallisia jauhoja, jos niissäkin piilee jotakin yllätyksiä kuten sidosaineita, täyteaineita, väriaineita (tai ehkäpä valkaisuaineita), makuaineita ja muita synteettisesti valmistettuja ainesosia, jotka kykenevät muuttamaan minkä tahansa kivi- tai kasvikunnan asian elintarvikkeen kaltaiseksi.

Hurjia ovat myös porkkanat. Ilman kosteus on varmaankin syynä siihen, että ne pilaantuvat kaapissa noin viidessä päivässä. Perunat sensijaan eivät pilaannu mutta alkavat kasvaa ituja yhtä nopeasti. Aivan kuin nopeutetusta elokuvasta. Todella hurjaa.

Vielä tätäkin hurjempaa on elinkauppa. Siis erilaisten eläinten sisäelinten kauppaaminen ihmisravinnoksi. Miellän sisäelimet osastoon "kun kaikki oikea ravinto on käytetty ja kannibalismiin ei ole vielä aihetta" -kuuluviksi, joten en voi kuin ihmetellä ihmisten hinkua ahtaa suuhunsa munuaispiiraita ja -vanukkaita, paistettua maksaa ja verimakkaroita tai paistettua naudan ja porsaan keuhkoa ja sydäntä haggiksen muodossa. Britit ovat väärässä. Nuo eivät ole ruokia vaan ruoanvalmistuksen, tai oikeammin eläinten teurastuksen sivutuotteita, joita sivistyneissä maissa kutsutaan biojätteiksi. Suhteettoman hurjaa.

No kirjoitan kuitenkin vähän luonnosta. Oravat, nuo rotankaltaiset kaupunkiluonnon hiljaa hyväksytyt jätemyllyt. Niitä näkyy joka aamu kokonainen parvi syömässä edellisen illan kebabien jätteitä, oksennettuja hodareita, hylättyjä fish & chipsejä ja kaikenlaista vastaavaa. Tuli vain mieleeni, että jos ne olisivat rottia, ihmiset olisivat kauhuissaan mutta ilmeisesti samat taudit ovat "miellyttävämpiä" oravien levittäminä. Ja lisäksi niillä on söpö pörröinen häntä. Onneksi eläinmaailman jätehuolto pelaa ja vähentää alemman työväenluokan kadunlakaisijoiden kuormitusta merkittävällä tavalla. Ja ihan ilmaiseksi. Ekosysteemipalvelut kunniaan.

Yritin ottaa rottaparvesta kuvankin mutta mokomat vilistivät puunrungon toiselle puolelle. Katsokaa interwebistä mikä on harmaaorava, jos ette tiedä.

QOTSA ja Tukholma

Queens of the Stone Age.

Queens of the Stone Age ei nyt yllättäen tälläkään kiertueella keikkaillut Suomessa. Lontoossa olisi kyllä ollut kolmekin keikkaa mutta liput olivat jokseenkin kiven alla, joten päädyin lähtemään kyseisen orkesterin pitkäaikaisena ihailijana Tukholmaan katsomaan josko pojat olisivat vireessä vielä vanhoilla päivillään. Aika tiukassa vedossa sitten olivatkin soittaessaan Cirkuksen noin 2500 katsojalle. Varsinkin Joshua oli oikein hyvissä tunnelmissa ja esiintyi sopivan mahtipontisesti. Sitä oli tosin lähes mahdotonta tallentaa kameraan, kuten kuvasta näkyy.

Itse Tukholma oli sen sijaan hienoinen pettymys. Onhan siellä mukava käydä mutta vain, jos tietää paluulipun olevan tiukasti takataskussa. Tuntuu vähän samalta kuin Helsingissä käynti. Päivä tai kaksi menee aivan mukavasti mutta sitten täytyy jo miettiä paluuta sivistyksen pariin. Oli sitä sitten kummassa kaupungissa tahansa, samat Paavot ja Pertit siellä jonottavat kivasti viinakauppaan aamulla hukuttaakseen tämänkin päivän vääjäämättä mukanaan tuomat epäonnistumisen tunteet mukavasti tärpättiin. Ja se ei muuten ole mikään vitsi. Tukholmassa ne ovat oikeasti Paavoja ja Perttejä, jotka luulivat 70 ja 80 -lukujen huumassa saavansa parempaa työtä rikkaammasta maasta olemattomilla kieli- ja muilla taidoillaan.

Tukholma remontissa.

Kun nyt kuitenkin kunnioitin kyseistä perinteikkään pohjoismaisen monarkian pääkaupunkia läsnäolollani, olisin odottanut natiivien tekevän edes jollakin tavalla oloni mukavaksi. Mieltäni ei vain oikein lämmitä neljän desin lasillinen ruotsalaista lageria varovaiseen 8 euron hintaan, koska olisin halunnut kunnon englantilaishenkisen tuopillisen. Ja Luulisi, että niinkin vanha kaupunki kuin Tukholma olisi saatu valmiiksi vuosisatojen saatossa. Mutta ei. Keskeneräinenhän se oli. Nauti siinä sitten kesäisestä hellepäivästä. Kostoksi jätin kaikki tuliaiset ostamatta ja keskityin asioimaan ainoastaan irkkupubeissa ja italialaisissa ravintoloissa. No, niin olisin luultavasti kyllä tehnyt muutenkin. Erikoista oli se, että kykenin asioimaan sujuvastu på svenska, vaikken kieltä oikeasti osaakaan muutoin kuin paperilla. Enkä nyt tarkoita kirjoitettua kieltä.

Tarjosi Tukholma sitten lopulta kuitenkin myös viihdyttävän puolensa. Observatorion puisto oli oikein mukava hengailupaikka lämpimällä kelillä mutta päällimmäisenä mieleeni jäi eräs nuori mutta vauhdikas paikallinen oman elämänsä sankari. Tämä kaikki maailman huumausaineet kerralla elimistöönsä eri tavoin survonut Ruotsin toivo ihmetteli ensin noin puoli tuntia miten vyölaukun saa ripustettua lantiolle niin, että se pysyy siinä kahden askeleen verran. Sellaista nyt voi sattua mutta harvemmin keskellä risteystä ja kesken älykkään keskustelun noin 20 ystävän kanssa. Niitä ystäviä jannulla riittikin aivan pois tönittäväksi asti - ainakin päätellen tuulimyllyn tavoi ilmaa halkovista käsistä ja epäselvästä mutinasta. Vai olisiko nähnyt kuitenkin lepakoita. Ota siitä sitten selvää. Saatuaan varusteensa mukaan seurasin kaverin kykkimistä pusikossa, kun hän etsi tupakan tumppeja saadakseen niistä löytyvistä puruista kääräistyä sätkällisen. Kääräisy olikin sitten hämmästyttävän tehokasta. Tämä nuori mies olisi nimittäin luultavasti käärinyt sätkänsä kahdessa sekunnissa vasemman jalan varpailla etsiessään samalla viimeisiä suonia oikean isovarpaan vierestä. Lienee harjoitellut. No, tämän nuoren setämiehen sekoilua hauskempaa seurattavaa olivat ainoastaan ohi kulkeneiden puudelia ulkoluttaneiden mammojen pelonsekaisesti ihmettelevät ilmeet. "Kom nu Flippan, kom!"

Kesäinen museoksi muutettu observatorio.

Pubikulttuuria, osa 2

Kun jo toinen professori kutsui erästä yksinkertaista teoreettista ideaani nerokkaaksi, se nousi hattuun ja päätin lähteä kantapubiin kaljalle. No, sanottakoon, että ajatuksenani oli mennä pubiin joka tapauksessa, koska kotitalouden laiminlyönnin seurauksena jääkaappi ammotti poikkeuksellisesti tyhjyyttään ja olisin muutoin saanut mennä nukkumaan tyhjin vatsoin. Tarkoituksena siis oli ulkoistaa ruoanlaitto Carolinelle, joka työskentelee The Goatin keittiössä ja tekee aivan loistavaa kasvislasagnea muiden annosten lomassa. Painuin siis ansaitulle illalliselle ja muutamalle lasilliselle raikasta lageria.

Kaupungin paras kasvislasagne.

Pubi oli jälleen kohtuullisen täynnä innokasta urheilumieltä saapuessani paikalle seitsemän jälkeen. Olivat tietenkin katsomassa krikettiä. Olen kuullut luotettavista lähteistä, että jopa dinosaurukset kokivat massiivisen sukupuuton miljoonia vuosia sitten keksittyään kriketin. Kuolivat tylsyyteen. Siitä huolimatta ihmiset tuntuvat seuraavan kyseistä osastoon "pelit ja leikit" kuuluvaa väritöntä, mautonta ja hajutonta ulkoilua varsin innokkaasti. No, mikäpä minä olen tuomitsemaan. Pidetäänhän jäätanssiakin urheiluna. Jäätanssissa on kuitenkin hyvänä puolena vahva eroottinen lataus ja suurelta osin ihonmyötäinen asustus, joten siitä on sentään ajoittain iloa silmälle. Kriketissä sen sijaan ei ole vastaavaa lennokkuutta edes teoriassa.

Pubissa sattui kuitenkin olemaan runsaasti muutakin viihdettä. Oli stand-up tai runonlausunta tai avoimen mikin ilta tai mikä lienee, jolloin kuka tahansa voi halutessaan mennä lausumaan tekeleitään pubin nurkaan perustetulle areenalle. Siitä riittikin poikkeuksellisen paljon iloa, sillä paikalla oli puoliammattimaisia soittajia ja koomikkoja, jotka esittelivät osaamistaan yleisön taputtaessa aiheellisesti käsiään.

Lausuntaa ja läskibasso.

Seurasin huvittuneena, kun vanha punkkariksi pukeutunut hintti juonsi esiintyjän toisensa perään lavalle. Sanottakoon heti, että tuo seksualiseen suuntautumiseen viittaava sana ei ole tässä tapauksessa muuta kuin äärimmäisen stereotyyppistä ulkonäköä kuvaava termi. Artistit lauloivat ja lausuivat oikein mielenkiintoisia lauluja ja runoja siitä, miten viagra ei riitä, vaan tarvitaan myös tukeva humalatila ja muusikon elämä on kuvainnollisesti pelkkää huoraamista. Aistin yhden eturivin sherryä nauttivista mammoista punastelevan huomaamattomasti sisäänpäin ja etsivän lähintä poistumistietä hänen kehtaamatta kuitenkaan nousta paikaltaan kirjoittamattomien kohteliaisuussääntöjen vuoksi. Kuvassa etualalla miksauspöydän edessä istuva mustaan liiviin ja kauluspaitaan pukeutunut pitkätukka soitti lisäksi läskibassoa punkkarin näppäillessä kitaraa ja sanoittaen puoli-improvisaatiolla tuttuja englantilaisia kansansäveliä oikein viihdyttävästi. Nautin siis itsekseni hihitellen oluen jos toisenkin. Seuraava musiikkiesitys, jossa nuori yhtä-pitkä-kuin-leveäkin -tyyppinen nainen lauloi kovaa ja korkealta osumatta oikeaan nuottiin kertaakaan, sitten palauttikin jalat tukevasti maan pinnalle. Hänelle en menisi suosittelemaan ammattilaisuralle siirtymistä.

Ilta huipentui dominoon. Siis siihen vanhusten ja henkisesti eläköityneiden merkilliseen palikkapeliin. Paikallinen pubiliigajoukkue oli saanut haastajan naapuripubista ja todelliset heinähatut ja setämiehet olivat kokoontuneet lätkimään numeroituja puupalikoitaan sääntöjen mukaan pöydälle. Henkilökunnan kautta tosin tiesin, että pelin ainoa ajatus oli saada tekosyy, joka kertoa kotona mököttävälle "paremmalle puoliskolle", ja päästä kavereiden kanssa paikalliseen kippaamaan. Ymmärrän näkökulman. Eräskin kolmekymmentä vuotta ja kuusikymmentä kiloa vanhentuneen Jeesuksen näköinen todellinen setämies, jonka olen toisinaan nähnyt ajamassa taksiakin (sattumalta), toteuttikin suunitelmaa varsin ansiokkaasti kaatuen narikkaan komeammin kuin Kouvolassa konsanaan.

No, ajattelin kuitenkin ansainneeni itselleni rentoutumisiltaman, joten liityin Carolinen ja Luken seuraan heidän työvuorojensa loputtua. Oikein hauska tätinainen ja mukava nuori baaritiskin takana elantonsa tienaava näyttelijänalku, jotka eivät koskaan pahastu lasillisesta tai kahdesta. Ja huumorintajua riittää. Sain siis itselleni oikein hauskan illan - pääasiassa muiden kustannuksella.