Mennessäni jälleen viettämään lauantai-iltapäivää toimiston hämärään, koska opiskelijoilla ei oikeastaan ole asiaa yliopistolle viikonloppuisin ja siellä saa siksi olla rauhassa, kohtasin maailman kovin ihmeellisenä ja erikoisena. Ensinmmäinen ihmetyksen aihe oli tuli vastaan, kun luulin myöhästyneeni bussista - vain havaitakseni, että toinen saman linjan bussi tulee välittömästi edellisen perässä. Toinen niistä oli puoli tuntia myöhässä tai saman verran ajoissa. Pienet myöhästelyt, tai jopa se, että jokin vuoro jää kokonaan ajamatta, tosin ovat jokseenkin tavallisia.
 |
| Perhekoti. |
Jos järjestelmän uusiminen aiheuttaa VR:lle hankaluuksia, tuntuu täällä olevan samanlaisia pikkuriikkisiä ongelmia. En meinannut saada lippua bussin kuljettajalta, koska lipunmyyntilaitteen yhteydet satelliitteihin olivat poikki ja se mokoma kone ei siksi tiennyt missä olemme. Valitettavasti laitteesta puuttui manuaalinen paikkatiedon syöttö, joten lippu meinasi jäädä ostamatta kokonaan, kunnes kuljettaja ilmoitti koneen tietävän missä olemme. Olisin voinut kertoa sen heti. Hyppäsin nimittäin bussiin St. Albansin keskustassa, pyhän Petrin kadulla. Miksi lipunmyyntilaitteet pitää tehdä niin pirun riippuvaiseksi teknologiasta? vaikka riittävä tietämättömyyden taso saakin minkä tahansa teknologian näyttämään taikuudelta, kaikki teknologia "kaatuu" joskus, kuten jokainen tietokoneen, "äly"-puhelimen tai digiboksin omistaja on varmasti saanut kokea.
Havaintoni bussin ikkunan läpi saivat kuitenkin jatkua mennessäni St. Albansin ja Hatfieldin kylien välisen lisääntymislähiön halki. Mieleeni heräsi kysymys, että onko se persoonallinen erkkeri sittenkään niin persoonallinen, jos kaikilla on samanlainen? Ja tämän lisääntymislähiön talot näyttävät täsmälleen samanlaisilta. Pihalla kaksi autoa, yläkerrassa kolme makuuhuonetta, jotta molemmille lapsille riittää yksi, kadun varressa kulmikkaaksi leikattu (lue: saksilla raiskattu) pensasaita ja naapurissa täsmälleen sama hoito. Miten hemmetissä nämä ihmiset tunnistavat kotinsa sadan samanlaisen joukosta? Ja kuinka usein nämä ihmiset heräävät väärästä talosta ja väärän vaimon vierestä erehdyttyään talosta pubireissulta tullessaan? No, ehkä se on sitä yhteisöllisyyttä.
 |
| Yliopiston etupiha. |
Päivästä tulikin oikein lämmin ja kirkas, joten pakenin ilmastoituun toimistooni soitettuani yliopiston pääovelta päivystävälle vartijalle, jotta tämä päästäisi minut sisälle. Kuten arvelinkin, paikalla oli vain yksi kiinalainen jatko-opiskelija, jonka epäilen asuvan laitoksella joka tapauksessa, ja professori Janet, joka pyörittää laitoksen byrokratiaa mutta jaksaa silti hymyillä ystävällisesti aina tullessaan vastaan käytävällä. Hieno päivä keskittyä näppäilemään "omiaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?