En tavallisesti käy yökerhoissa, ainakaan sellaisissa, joihin maksetaan sisäänpääsystä itsensä kipeäksi, jossa pieni pullollinen olutta maksaa yli vitosen, ja jossa musiikki on aivan liian kovalla suhteessa inhimillisen kärsimyksen rajoihin. Meninpä sitten kuitenkin kun tapaamani kohtuullisen sekopäiset sisarukset Jade ja Josh päättivät lähteä radalle yhden aikaan yöllä Jaden lopetettua ahkeroinnin baaritiskin takana. Ajattelin, että kai sitä nyt voi tälläkin vuosikymmenellä mennä katsomaan minkä värisiä nappeja britit tunkevat huulensa alle ja miltä näyttävät paikalliset pariutumisriitit.
 |
| Häikäisevä yökerho. |
No, kuten odottaa sopi, yökerho on yökerho ja sellaisenaan melkoisen luotaantyöntävä paikka, joten en lämmennyt tarpeeksi viettääkseni iltaa valojen välkkeessä ja luokattoman musiikin soidessa taustalla. Edes hassuihin hattuihin pukeutunut säälittävän näköinen polttariporukka ei jaksanut hymyilyttää kuin vain pikaisesti neitokaisten kompuroidessa edeenpäin ties minkä aineen vaikutuksen alaisena. Taksit kuitenkin kulkevat suhteellisen näppärästi paikasta toiseen, toisin kuin Suomen synkässä syksyssä, jossa taksilupien määrää pidetään keinotekoisesti liian alhaalla ja vastaavasti hintoja liian ylhäällä, joten paikasta kuin paikasta poistuminen on tehty helpoksi ja halvaksi.
En tiedä miksi moisiin paikkoihin pitää mennä hukkaamaan rahojaan. Tulipahan kuitenkin taas todistettua, että englantilaisissa ja suomalaisissa on paljon yhteisiä piirteitä. Juovat paljon ja järjestävät tappeluita ja muita torikokouksia illan päätteeksi. Ainakin tänä lauantaina kallot kopisivat katuun kuin Seinäjoen jokakesäisillä musiikkijuhlilla. Mutta olenkin aina pitänyt väkivaltaviihteestä, jos se vain on tarpeeksi omaperäistä. Yökerhoon saatan mennä seuraavan kerran noin vuoden 2018 syksyllä. Viihdyn huomattavasti paremmin vaikkapa biljardisalilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?