Onko tämä muka ruokaa?

Ihmettelen välillä toimiston sympaattisten siivoojamammojen aamuisia kakkukahvituokioita, joissa mässätään erilaisilla leipomuksilla, joissa riittää niin suklaata kuin sokeriakin enemmän kuin laki sallii. Sitten lakkaan ihmettelemästä kun muistan taas olevani tällä Euroopan amerikkalaisimmalla saarella. Erikoista on se, että lähes pelkästä vehnäjauhosta ja sokerista tehdyt tuotteen luokitellaan ruoaksi. Ja sitten minua kritisoidaan laitoksella kun mikrotan vääntämiäni mörsseleitä lounaaksi. "Miten jaksatkin nähdä tuon kaiken vaivan?" Hyvin yksinkertaista. Pidän hyvästä ruoasta enkä suostu tunkemaan suuhuni mitä tahansa ravinnoksi laskettavaa sontaa, kuten Tescon lisää-vain-vesi -valmispastaa tai laiskuuden huippuna pakasteosastolta löytyvää valmiiksi höyrytettyä riisiä ja herneitä.

Burgeri.

Saan myös osakseni ihmetteleviä katseita kun napostelen torilta ostamiani kirsikkatomaatteja välipalaksi. Vaikuttaa siltä, että tuoreen ruoan nauttimisesta on tullut jollakin tavalla epäilyttävää. Mitä lienevät terroristeja tai muita hippejä nuo omituiset ulkomaalaiset, jotka kieltäytyvät syömästä Britannian oksettavia perinneherkkuja. No, sanottakoon, että tietyissä englantilaisissa perinneruoissa, kuten tikka masalassa ja muissa curryissa on kyllä hyvätkin puolensa, kuten esimerkiksi se, että niitä saa yhdellä puhelinsoitolla mihin tahansa aikaan vuorokaudesta kotiin kuljetettuna. Poislukien Tandoori-uunissa valmistetut asiat, usein niistäkin vain tulee parempia, kun hankkii sopivat mausteet ja hoitaa valmistuksen itse. Ne pahimmat asiat, kuten ranskalaiset perunat viinietikalla ja majoneesilla sekä lihanpalaset ruskealla kastikkeella ja keitetyllä parsakaalilla (joka perinteitä kunnioittaen jätetään poikkeuksetta syömättä) saavat oksennuksen nousemaan korkeammalle kohti kurkunpäätä ja aiheuttavat inhoreaktiona kylmiä väreitä selkärangassa. Ei sikäli, että lihassa ja perunassa olisi jotakin väärää mutta kun jokainen ateria koostuu lihasta ja perunasta, lihasta ja vehnästä jossakin sen monista muodoista tai leivitetystä kalasta ja perunoista tai ihan vain pelkästä lautasellisesta ranskalaisia. Ja sitten ihmetellään miksi ihmiset ovat niin lihavia ja sairastelevat paljon.

Englantilaisten lautaselta tuntuu puuttuvan suurin osa kaikista vihanneksista keitettyjä herneitä ja porkkanoita lukuunottamatta, kaikki hedelmät, cheddarista poikkeavat juustot, sekä suomalaiseen tyyliin kaikki suolaa ja pippuria erikoisemmat mausteet. Toisin sanoen, he missaavat kaikki parhaimmat suuhunpantavat. Ja englantilaiset eivät muuten siedä chiliä lainkaan. Kaikki tuntemani kyseistä maustetta arvostavat kulinaristit ovatkin poikkeuksetta kotoisin Intiasta, Chilestä, Yhdysvalloista, Pakistanista tai Suomesta. Englantilaisten chilin syönti loppuu hyvin nopeasti punakaksi muuttuneeseen naamariin, nopeasti kurkkuun kaadettuun bitteriin ja itkun sekaiseen ruoan toteamiseen syömäkelvottomaksi.

Niin, ja sain kyllä erillisellä pyynnöllä salaattia kuvan burgerin väliin opiskelijapubissa. Siitä vain piti maksaa erikseen. Tietenkin.