Bileet

Valkoisessa joutsenessa oli lauantaina bileet. Jonkun synttärit kai. Ja ovella oli lappu "kanta-asiakkaat, juokaa tänään muualla, kiitos". En ole paikan kanta-asiakas, joten painuin katsomaan miltä kekkerit näyttivät yhdessä pubituttujeni kanssa. Sisältä löytyi viimeistä paikkaa myöten täyteen ahdettu baaritiski, livebändi, elämöintiä ja meteliä. Vaikutti perus lauantailta. Bändi olikin ihan asiallinen, joskin rumpali oli korvattu koneella - sattuneesta syystä ei oikein lämmitä allekirjoittaneen mieltä. Positiivista oli hyvä female-frontline, jonka viehättävät edustajat hoitivat sekä soittamisen että laulamisen melkoisen jämäkästi.

Female-frontline.

Hyvää seuraa, livemusiikkia, ja kyllähän sen tietää, että vaarana on setelien muuttuminen kolikoiksi ja päänsärky, joka aiheutuu luultavasti pään kopsahtamisesta kattoon jalkojen noustessa hetkellisesti irti maasta - en ainakaan keksi mitään muutakaan syytä, joten tuo sen täytyy olla.

Aamulla mieleeni tulikin lähinnä äärimmäisen perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Miksi mieleni tekee lättysiä juuri silloin kun kaapista puuttuvat niin munat, maito kuin jauhotkin? Miksi minulle lähetettiin sähkölaskun sijasta ilmoitus, jossa sanotaan laskun tulevan viikon kuluttua? Miksei taskuissani ollut sen enempää seteleitä kuin kolikoitakaan? Ja miksi ihmeessä takapihallani on epämääräisen näköinen lavuaari?

Ensimmäiseen kysymykseen on helppoa vastata. Syynä on paska tuurin ja elintarviketoimitusten riittämättömyyden yhteisvaikutus. Olisin voinut tehdä aamupalaksi melkein mitä tahansa muuta mutta lättysiä piti saada. Ja kaikki materiaalit olivat lopussa, koska lättysiä piti saada viime viikollakin. Laahustin siis lähikauppaan hakemaan tarvikkeita yhdessä loiventavan siiderin ja lehdistöpläjäyksen kanssa. Pidin päätäni varmuuden vuoksi hiukan alempana, ettei se kopsahtaisi enää mihinkään.

Sähkölaskun sijasta saapuneeseen kirjeeseen tuskin kukaan osaa keksiä mitään järkevää selitystä. Asia lienee jonkinlainen englantilaisen kohteliaisuuden ja byrokratian yhdistelmän tuottama satunnainen anomalia, joka sai minut raapimaan päätäni tullessani kämpille johonkin satunnaiseen (ja hämärän peitossa olevaan) aikaan yöstä. Raavin päätäni ihmetellen miksei laskussa ole summaa ja totesin itselleni, että olen varmaankin saanut jonkun muun kirjeen. Lukemiseen en jaksanut keskittyä.

Kukat ja lavuaari.

Kolikoiden puutteeseen löytyi yllättävän yksinkertainen syy. Taskussani oli reikä. Tai oikeastaan kyseessä ei ollut reikä, vaan koko taskun pohja puuttui (eivät ole vaatteetkaan niin kuin silloin ennen, vanhoina hyvinä aikoina, kun jouduttiin hiihtämään 50 kilometriä kouluun ja takaisin joka päivä kesät ja talvet ja molempiin suuntiin ylämäkeen ja vastatuuleen, kun syötiin kiviä ja käpyjä kesällä ja talvella pelkkää keltaista lunta, ja kun sauna paloi joka yö ja lehmät karkasivat navetasta sinne ojaan - ne olivat paljon rankempia aikoja ne). Luultavasti asetin avaimen säkällä toiseen taskuun. Viimeiseen kysymykseen en kuitenkaan keksi minkäänlaista vastausta. Lienee jokin universumin keksimä käytännön pila tai puhdas satunnaisilmiö (joku fyysikko voisi laskea kuinka todennäköistä on lavuaarin tunneloituminen pihalleni naapurin kylpyhuoneesta). Pihani on kuitenkin alkanut jo kukkimaan. Se on selvä kevään ja kärpästen merkki. Hyttysiä täällä ei edes ole, hajotkaa aamuihinne.