Menneisyyden manifesti

Tylsyyttä silmänkantamattomiin.

Tottuneena suomalaiseen maalaismaisemaan, jossa viljelyskasvit ovat niin suuria, että saattaisi luulla Suomessa olevan metsiä, saksalainen maalaisidylli vaikuttaa kovasti siltä kuin jotakin puuttuisi. Edes teiden reunustoille istutetut valemetsät, joiden läpi pääsee näkemään ikävän maateollisuusmaiseman näin syksyisin, eivät tee näkymästä sen terveemmän tuntuista, vaan päällimmäisenä mielikuvana on, että saksalaiset ovat hakanneet kaikki lehtimetsänsä teollisuuden raaka-aineiksi jo vuosia sitten - mikä tietenkin on täysin totta. Ja sitten ihmetellään vuosittain, kun Rein ja Elbe tulvivat ja tappavat ihmisiä. Josko niillä puilla olisi sittenkin ollut jonkinlaista arvoa pelkästään seistessään pystyssä ja sitoessa sadevettä?

Mutta ketäpä se kiinnostaisi. Tai se, että metsissä asuneita villisikoja näkee enää muistomerkeissä, joita ei tietenkään rakennettu kyseisten jalojen eläinten kunniaksi, vaan muistuttamaan ihmisiä muinaisista metsien valtiaista, joita pitää aina ampua niitä kohdatessaan. Jännittävä yksityiskohta on tietenkin se, että villisikoja ei ole saatu vieläkään tapettua sukupuuttoon, vaikka sinnikkään yrittämisen puutteesta ihmiskuntaa on aivan turha syyttää. Homma kuitenkin hoitunee viidenkymmenen vuoden sisällä, joten seuraavan sukupolven hipstereiden ei tarvitse pelätä mennä metsään kävelylle. Siellä sitten kivasti tallustelevat hipsteritossuissaan asfaltoituja polkuja pitkin koko kahdensadan metrin matkan metsän poikki ennen ensimmäistä hipsterikahvilaa, jossa soi vaihtoehtomusiikki, josta kukaan ei oikeasti pidä mutta jota kaikki fanittavat. Taisin juuri kuvailla Kaisaniemenpuistoa mutta mitäpä pienistä. Vanhempia puita siellä on kuin 96%:ssa maamme "metsiä".

Viimeinen villieläin.

Jotenkin suututtaa tämä lajityypillinen "suo, kuokka, ja Gynther" -asenne, jossa luonto on vain ja ainoastaan itsekästä hyväksikäyttöä varten. Mutta siihen lienee syynä Euroopan suorastaan hälyttävän vahva kristillinen perinne, jonka mukaan niin lapset kuin laidunmaat ovat olemassa pelkästään täyttääkseen edellämainitun tarkoituksen - kysykää vaikka katolisilta, jotka ovat olleet historian saatossa erityisen ahkeria likaisissa puuhissaan. Siksi haluaisinkin langettaa kirouksen kaikille, jotka itsekkyyspäissään kajoavat yhteiseen omaisuuteemme tai haluavat muuten toteuttaa sadistisia tarkoitusperiään vetoamalla suosikkisankarinsa heille kertomiin satuihin. Vieköön villisiat viimeisetkin perunanne ja tehköön katovuodet teistä nöyriä. Ihmiskunta kun tuskin oppii mitään muutoin kuin kantapään kautta. Vahinko vain, että uusia kantapäitä syntyy jatkuvasti lisää ja opit on annettava uudestaan.