Propagandan äärellä

En oikein tiedä miksi ostan sanomalehtiä tietäen hyvin niiden sisällön vain aiheuttavan suunnattomia kiukunpurkauksia, kun huomaan "älykköjen" ja "ajattelijoiden" lehteen painaman mielipideilmapiirin niin kokolailla vääristyneeksi, että Josef Göbbelskin punastuisi ja häpeäisi propagandakoneistonsa amatöörimäistä otetta. Siksi on miellyttävää lukea ajoittani aidosti kiinnostavia kirjoituksia, joista paistaa, ainakin päällisin puolin, läpi kyky itsenäiseen ajatteluun. Sellainen oli esimerkiksi A.C. Graylingin kirjoitus uskonnostaa viime lauantain lehdessä. Mies totesi kyynisesti, että:

Belief in supernatural beings, miracles and the fantastic tales told in ancient scriptures is, at least, irrational and, at worst, pathological.

En voisi olla vankemmin samaa mieltä. Hän lisäsi kuitenkin, että:

To the ordinary sane mind, such acts as butchering a stranger in the street in broad daylight, and engineering a mass murder such as happened on 9/11, are in equal proportions lunatic and disgusting.

mikä taas sai minut pohtimaan miksei mediassa voida koskaan esittää puhtaasti objektiivisia näkemyksiä.

Puolueeton ääni.

Oletetaan nyt kuitenkin huvin vuoksi, että esimerkiksi 9/11 oli muutaman uskonnollisen hullun aikaan saama terroriteko sotatoimen sijaan. Noin kolmetuhatta uhria vaatinut isku oli todellakin "hullu ja ällöttävä". On kuitenkin aiheellista asettaa isku kontekstiinsa. On helppoa sivuuttaa lähihistoriassa tapahtuneet muut joukkosurmat, kuten 200 000 siviilin pommittaminen hengiltä ensimmäisessä persianlahden sodassa (lukema on Yhdysvaltain ja Ranskan tiedustelupalveluiden arvio), koska siitä on jo niin kauan. Ja sitäpaitsi, kukapa sitä nyt haluaa muistella kun vastuussa olivat maailman mahtavimmat terroristivaltiot, USA ja Britannia - eihän sellaista nyt saa sanoa ääneen. Samalla logiikalla voimme siis lisätä uskonnollisten hullujen listaan vaikkapa vanhemman Bushin ja Robin Cookin, Brittien entisen ulkoministerin.

Tai entäpä uudempi Irakin invaasio, joka kansainvälisen lain mukaan on sotarikos siinä missä natsien Puolan valloituskin (ainakin, jos Nurnbergin sotarikostuomioistuimen tuomareita on uskominen - ja miksei olisi). Eikä miljoona siviiliuhria vaatinut invaasiota seurannut kaaos kalpene kovinkaan pahasti toisen maailmansodan kauhujen rinnalla - paitsi, että toteuttajina olivat maailman vaarallisimmat vapaalla jalalla kulkevat sotarikolliset, Tony Blair ja Bush nuorempi. Olivatko hekin uskonnollisia hulluja? Niin kai sitten. Ainakin kyseinen sotarikos ja sitä seurannut kansanmurha on ollut kirjaimellisesti "hullua ja ällöttävää".

Näyttää siis siltä, että vuorilla piileskelevät islamistit ovat todellakin "hulluja ja ällöttäviä" mutta lisäksi varsinaisia amatöörejä ihmisten tappamisen taidossa, jonka hallitsevat parhaiten länsimaiset "vapauden ja rauhan" lähettiläät. Mutta ymmärrän kuitenkin Graylingin näkökulman, sillä eihän isänmaansa hallintoa voi kutsua terroristeiksi ja massamurhaajiksi, vaikka todistetusti sitä ovatkin. Ilmiölle on oma termikin. Sitä kutsutaan propagandaksi.

Tarkistinkin samalla onko rakkaalla isänmaallamme Suomella yhtään sen puhtaampia jauhoja omassa pussissaan. Irakin valtausten välissä maa nimittäin kärsi YK:n asettamasta kauppasaarrosta, mikä johti noin miljoonan irakilaisen kuolemaan ravinnon ja lääkkeiden puutteessa. Puolet kuolleista olivat lapsia - niin sanottu "kadotettu sukupolvi" - ja YK:n omat asiantuntijat totesivatkin pakotteiden muistuttavan lähinnä kansanmurhaa, sillä niille ei ollut mitään muuta rationaalista perustetta kuin, että irakilaisten oli kärsittävä johtajansa varsin mitättömien syntien tähden. Saddamin synti kun ei ollut se, että hän ei olisi halunnut luopua USA:n maahan toimittamasta joukkotuhoase-arsenaalista (tai se, että kaasutti kurdeja ja iranilaisia, mikä ei ollut rikos, koska Saddam oli silloin "meidän" puolella) - mies hankkiutui vaatimusten mukaisesti eroon koko hoidosta - vaan se, että hän ei halunnut käydä petrokemian alan kauppaa amerikkalaisten yhtiöiden kanssa, eikä sellainen nyt käy. Ja Suomi ei todellakaan vastustanut kyseisiä pakotteita, vaikka oli YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenmaana (ehkäpä amerikkalaisten invaasion pelossa). Irakilaisten verta on siis meidänkin käsissämme. Mutta en muista suomalaisen lehdistön maininneen koko asiaa koskaan aikuisikäni aikana. Ja valikoitua totuutta kutsuisin propagandaksi. Mutta kun kansa on turrutettu oman erinomaisuutensa tuntoon, se on helpommin vietävissä kuin demarien äänestäjäkunta.

Lontoossa sattuu ja tapahtuu

Satuin pistäytymään pubissa eilen, aivan sattumalta, ja huomasin BBC:n arvostetussa uutislähetyksessä pääuutisena olleen erään imperiumin tukipilarin, eli sotilaan tietenkin, lahtaaminen varuskunnan ulkopuolella lihaveitsellä. Jokseenkin tietenkin poikkeuksellinen tilanne keskellä Lontoota, koska yleensä lahdatuksi tulee siviili ja välineenä on sotilaan tai poliisin kädessä oleva pyssy, mutta sotilaat ovat siitä erikoinen ammattiryhmä, että heidän osanaan on tulla tapetuksi. Ja kun kyseessä on sotaa käyvä maa, niin ihmekös tuo, koska rintamalinjat ovat nykysodankäynnissä hyvinkin usein keskellä siviiliväestöä, eli kaupunkien keskustoissa - kysykää vaikka keskiverto afgaanilta miltä muukalaisten tulo tuntuu. Tästä syystä en kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota.

Havaitsin kuitenkin kaksi asiaa, jotka tekivät uutisesta jokseenkin, sanoisinko, mieleen painuvamman kuin pelkkä kuollut sotilas - niitähän uutiset nyt ovat täynnä päivästä toiseen. Ensinnäkin, surman jälkeen kuvatulla videolla, jolla nuori mies selittää suu vaahdossa tekosensa ideologista taustaa (ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa henkisesti kehitysvammaisten selitykset), näkyy kuinka 20-30 vuotias sievään kesämekkoon pukeutunut naishenkilö astelee reippaasti muiden asioista välittämättä ensin kymmenen metrin päästä sotilaan raadosta, josta veri vielä valuu kohti katuojaa, vaikkei hyökkääjä onnistunutkaan irroittamaan miehen päätä (mikä amatööri, takaisin punttisalille). Tämän jälkeen ansiokas sankaritar ohittaa verisen lihakirveen kanssa kameralle puhuvan miehen noin metrin etäisyydeltä, jottei joutuisi astumaan ajoradalle (sehän on Lontoossa hengenvaarallista) ja jatkaa matkaansa poistumalla kameran näkökentän ulkopuolelle. Kuulostaa uskomattomalta mutta kyseessä on Lontoo. Suuressa kaupungissa näkee niin paljon kaikenlaisia sekopäitä puuhaamassa kadunvarressa ties mitä omituisuuksia, että natiivit eivät enää edes huomaa, jos teurastamoon kuuluville toimenpiteille annetaan hiukan katu-uskottavuutta kirjaimellisesti puhuen. Nainen luultavasti huomasi kaiken mutta ajatteli, että lienee ollut jokin tavallisen surkea performanssitaiteilijan esitys.

Toinen asia tuli mieleeni herra lihakirvessankarin selostuksesta (kiinnosti se kuitenkin sen verran - ainakin akateemisessa mielessä). Mies sanoi lahdanneensa sotilaan, koska hänen kotimaassaan lahdataan ihmisiä jatkuvasti. Loogista. Aivan vastaavasti minä haluan, kun joku suomalainen seuraavan kerran kärsii ripulista ja paska lentää kuin varpusparvi, että joku englantilainenkin saa vatsanväänteitä. Tai että jos se samainen varpusparvi ulostaa maanmieheni Audin konepellille, niin toivon, että parvi kottaraisia tekee tarpeensa englantilaisen Mersun takaikkunaan. Jos näin tapahtuu, niin maailma on paljon parempi ja oikeudenmukaisempi paikka. Eli mikä olikaan nuoren viiltäjäjaakon ajatusmaailmassa se oleellinen asia?

No asiassa on jotakin samaa kuin suomalaisessa luonteenlaadussa. Kyseessä on kateus. Jos minulla on paha olla, niin muillakin tulee olla kurjaa. Jos minä saan pientä palkkaa, niin muiltakin pitää ottaa ylimääräiset markat talteen. Kukaan ei saa olla onnellisempi, älykkäämpi, rikkaampi tai vain omalaatuisempi kuin muut. Ja jos on, niin Suomessa asia hoidetaan demarien toimesta lisäämällä kieltoja, rajoituksia ja määräyksiä, Englannissa lähdetään puukkohippasille, koska käsiaseita on niin pirun vaikeaa saada, Ranskassa niitä saa, joten voi marssia Notre Dameen ja ampua itsensä ja Ruotsissa marssitaan kadulle polttamaan autoja ja kivittämään palomiehiä. Ei kuulosta reilulta. Mutta se vasta epäreilua olisikin, jos muilla olisi hyvä olla silloin kun minua v***ttaa.

Suosittelen kaikille Ranskan mallia. Jos ahdistaa aivan vallattoman paljon, niin eurooppalaisessa oikeusvaltiossa voi päättää päivänsä eikä siitä saa edes sakkoja, vaikka demarit olisivat luultavasti kieltäneet senkin, ellei sakkomaksujen periminen postyymisti olisi niin pirun vaikeaa.

Poliittinen pelikenttä

Paikallinen uusnatsipuolue "Uusnatsien Kolmannen valtakunnan Idiokraattinen Puolue" tai lyhyesti UKIP, on hyvin samankaltainen kuin eräs suomalainen näennäisesti yhtenäinen poliittinen ryhmittymä. Itse asiassa, yhtäläisyydet ovat niin suuria, että luulin nähneeni kyseisen suomalaisen ryhmittymän mainoksen paikallislehdessä - kunnes tajusin, että Suomessa ei ole vaaleja ja että mainos oli painettu englanniksi, tuolla ulkomaalaisten kielellä Suomen pienistä peräkylistä katsottuna.

Ei-puolue.

Katsotaanpa hiukan tarkemmin. Ensimmäinen yhtäläisyys on vastahankaisuus. Sanotaan mielummin heti "ei", ettei tarvitse ajatella itse. Kyseinen "maalais järjen" kyllästämä porukka siis pelkää muutosta, kaikkea uutta, ja vieläpä mainostaa itseään "ei"-puolueena. Kuulostaa tutulta, ikoska oppositiossa on helppo huudella. Olkoonkin, että "taistelemme puolestasi sinun maassasi" nyt ei minua niin sytytä, kuin ei myöskään noin 60% natiiveista, koska heidän sukujuurensa ovat saaren ulkopuolella, niin sanovat kuitenkin "kyllä" paikalliselle demokratialle. Raukat eivät ole huomanneet, että kunnanvaltuustot valitaan jo kansanäänestyksellä.

Ensimmäinen "ei" kuitenkin kertoo paljon. Vaikka miten itkisi ja potkisi, niin Britannia on osa Eurooppaa - ainakin saaren nakutteleminen irti mantereesta olisi kovin työlästä ja minne sen sitten veisi kellumaan? Bahaman naapuriin? Tuskin onnistuisi, koska maan suurimmat kauppakumppanit sattuvat olemaan Saksa ja Ranska - nuo pahan euroopan pahat maat, jotka luultavasti vain haluavat viedä brittiläisiltä maajusseilta leivät suusta ja viljat pellosta (ja tuopit kädestä tuoden viinilasit tilalle - asia, jota kyseinen porukka varmasti pelkää enemmän kuin mitään muuta).

Toinen "ei" nyt on perinteistä muukalaisvastaisuutta, eikä anna aihetta kommenttiin. UKIP vain menettää sillä noin 60% äänistä, joten ei siitä sen enempää. He eivät myöskään halua "asfalttia vehreyden ylle". Kannatettava ajatus. Annetaan sitten kiinteistöjen hintojen nousta pilviin ja työttömyyden rehottaa kun ei rakenneta taloja eikä kauppoja - ja sitten voidaankin kätevästi sanoa, että nuo pahuksen maahanmuuttajat vievät meidän työt (ja elleivät vie työtä, niin elävät meidän rahoilla, kuten väitetään). Ovat myös kätevästi kateellisia rikkaille, kuten käy ilmi neljännestä "ei"stä. Ja sitten kun kunnan johtoon ei saada palkattua pähkinöillä ketään pätevää, niin sitten syytetään taas ulkomaalaisia asioiden pilaamisesta (kuten toisessa "ei"ssä sanotaan hyvin selvästi).

Viidettä "ei"tä en tosin ymmärrä. Mitä haittaa tuulimyllyistä on? Saaren rannoilla tuulee aina ja hallitus on sitoutunut tuulivoiman tukien asteittaiseen poistoon, joten rahan hukkaamisestakaan ei voi olla kyse. Mutta ehkäpä se on vain tapakulttuuria puolueen sisällä. Mitä ikinä vihreät haluavat, pitää vastustaa kovaan ääneen. Osasi sitä perustella tai ei. Kuulostaako tutulta?

Naurettava ajatus

Kesä on taas saapunut. Linnut livertävät ja kakkivat ikkunalaudalle. Oravat etsivät kuumeisesti edellisenä syksynä hukkaamiaan tammenterhoja ja kasvimaailma on ryhtynyt vetämään puoleensa kaikkia varpusta pienempiä lentäviä öttiäisiä ja hiukan ehkä varpusiakin. Mutta koska ilma on lämmin ja kaikkialla vihertää, tekee mieleni jopa hiukan hymyillä matkalla aurinkoiselle terassille nauttimaan kesäistä koktailia.

Naapuri kukkii.

Paitsi, että kaikkialla ei hymyillä. Eräässä pohjoisessa pitäjässä on päätetty, että kaikenlainen nauraminen, ilakointi ja hihittely on täten kielletty kansalaisilta ikuisiksi ajoiksi. Eihän se nyt käy, että kansalla on hauskaa. Jos ne mokomat vain ilakoivat, niin kuka maksaa verot ja tekee työt? Kuka huolehtii, että kaikilla on tarpeelliset elektroniikkahärpäkkeet, jotteivät ryhdy kiusallisesti ajattelemaan itse, vaan turruttavat päivänsä tuijottamalla television valkopesuohjelmaa? Ja mitä siitä tulisi, jos saisivat päättää omista asioistaan? Ryhtyisivät vielä nauttimaan päivistään, ottaisivat iisimmin ja tekisivät vähemmän työtä. Eihän se sellainen ole ensinkään sopivaa, koska luterilaiseen kulttuuriin kuuluu alituinen kärsiminen, kyräily, kateus ja kaikenlaisen häiritsevän, kuten ilakoinnin aiheiden kitkeminen omasta naapurustosta, kaupungista ja valtakunnasta.

On monestakin syystä vaikeaa ymmärtää logiikkaa hiljattaisen ilokaasun kieltämiseen tähtäävien puheiden taustalla. Mutta naurettavaa se ei ole. Mitä seuraavaksi? Kielletään saman tien vedyn oksidien hengittäminen ja aidataan kaikki järvet, jotta kukaan ei pääse hukkumaan kesähelteellä (ennustan muuten 12 raatoa Jussina). Jos se täten kielletään, niin tietenkään kukaan ei enää vedä vettä henkeen (Englannissa on muuten uiminen kielletty kaikissa plutikoissa, jotta niiden omistajat eivät joutuisi syytteeseen hukkumiskuolemista - se ei vain auta, kun nämä uimataidottomat britit menevät siitäkin huolimatta liian syvälle ja vetävät vetyoksidia henkeen).

Mutta kielto tunnetusti auttaa - muistakaa vaikka miten alkoholin käyttö loppui kokonaan kieltolain aikana. Ehdotankin, että kielletään samalla kannabiksen käyttö, niin päästään siitäkin. Vai mitenkä se nyt meni? Obaman tavoin otin hiljattain hatsit ja vedin henkeen - sehän siinä on se pointti. Ja tavoitteeni täyttyi. Minua alkoi naurattamaan.

Kesäilma.