"Ja ne nesteet pitää sitten pakata niihin pikkuisiin avattaviin ja suljettaviin läpinäkyviin pussukoihin." Ja sekös vasta v***ttaa. Onko pakko? No tietenkin on. Jos lentokoneeseen saisi viedä hammastahnaa yli sadan millilitran putkilossa, niin olisimme kaikki siinä kuuluisassa nesteessä kaulaa myöten, koska silloin terroristit saisivat vietyä lentokoneisiin, tuota, hammastahnaa yli sadan millilitran putkiloissa. Melko vaarallista.
 |
| Nestepussukka. |
"Tuota anteeksi, arvon neiti, mutta..." jaa, se edustaakin älytöntä tekoälyä. Pleksiin heijastettu puhuva virkailija edustaa itse asiassa muutakin kuin vain tekoälyä (tai sen puutetta). Se edustaa palveluammattien kiihtyvää katoamista, matalapalkkaisten ammattien jatkuvaa katoamista ja muidenkin alojen palkkatason kiihtyvää putoamista inflaation hevoskärryjen kyydistä. Ihmisten työpanoksen saa lunastettua halvemmalla kuin muinoin antiikin Kreikassa, jossa orjuus oli vielä muutakin kuin katoavaa kansanperinnettä. Orjat olivat kalliita ja siksi hyvä bisnes, kuten Afrikkalaiset hyvin tietävät, toisin kuin länsimainen työvoima. Eivätkä eurooppalaiset hallitukset tee asialle juuri mitään, koska asiantilan muuttaminen ei olisi taloudellisen eliitin toiveiden mukaista. Siksi turvallisuuden tunnetta, kutsutaan sitä vaikkapa henkiseksi turvaistuimeksi (tai avovankilaksi), voi kasvattaa vaikkapa vaatimalla, että ne hammastahnat pitää pakata pieniin pusseihin, jos tarkoituksena on matkustaa lentokoneessa. Luuleeko joku, että toimenpide vaikuttaa oikeasti mihinkään muuhun kuin poliittisiin päättäjiin, jotka voivat nyttemmin sanoa tekevänsä kaikkensa ihmisten turvallisuuden edistämiseksi? Ja lampaat määkivät kuorossa tyytyväisyyttään. Nythän me olemme turvassa niiltä ilkeiltä terroristeilta.
Mietin tässä itsekin miksi kirjoitan jatkuvasti terroristeista (siis sen lisäksi, että blogi saa runsaasti hittejä amerikkalaisilta kansallisesta turvallisuudesta vastaavien virastojen palvelimilta - kuinkahan monella mustalla listalla jo olen?). Tietenkin siksi, että valkoisemmat lampaat eivät edes ajattele asiaa vaan määkivät valtaapitävien kanssa samaa virttä. Ja muovipussikauppiaat ovat tilanteeseen äärimmäisen tyytyväisiä. Mutta tuo poloinen tyttö, joka antoi äänensä lisäksi myös viehättävän olemuksensa pleksiin heijastetulle lentokenttävirkailijalle sai vaivastaan palkaksi, mitä luultavimmin, lämmintä kättä, kupposen teetä ja vain hiukan sympatiaa - ennen kuin hänet ulkoistettiin nollasopimuksella yhteiskunnan elätiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?