Sotahullut

Jotain on todella pahasti vialla tässä piskuisessa saarivaltakunnassa, jota kutsutaan toisinaan myös nimellä "The United Serfdom of Great Britain and Northern Ireland". Tajusin taudinaiheuttajan luonteen seistessäni bussipysäkillä aamuhämärissä. Britit ovat sotaa ihannoivia lasten tappajia palvovia militaristeja, jotka imperiuminsa kaipuussa haluavat alistaa kaukaisia kansoja asein ja pommein (tietenkin rauhan ja rakkauden pommein, ei tappavin sellaisin).

Rakkauden ilmavoimat.

Britannian ilmavoimat ovatkin modifioineet logoaan hiukan, jotta näyttäisivät inhimillisemmiltä paikallisten orjien... anteeksi, tarkoitan maaorjien... siis pakkotyöläisten tyhjissä silmissä. Sitä kutsutaan tietenkin valkopesuksi. Ja ymmärtäähän sen. Jos valkopesua ei harrastettaisi valtakunnanmedian voimin, maaorj... siis työläisten päihin sattaisi hiipiä poikkeavia ajatuksia siitä, kuinka toisten ihmisten tappaminen ei oikeasti olekaan niin oikeudenmukaista, vaikka heidät onkin leimattu kätevän yleiskäsitteen "terroristi" alle, ja joita saa siksi viedä teuraalle kuin sitä kuuluisaa vaalikarjaa. Voin kuulla jo mielessäni sen valtakunnanmedian mylvinnän, jos Pakistanin sotilasjuntta päättäisi leimata jonkun britin "terroristiksi" ja käydä päästämässä päiviltä pudottamalla pommin hänen kotitalonsa päälle jossakin etelärannikon pikkukylässä. Sotahan siitä syttyisi. Mutta ilmeisesti pakistanilaiset ovat sivistyneempiä, koska eivät ryhdy käymään sotaa brittejä ja amerikkalaisia vastaan heidän toimiessaan täsmälleen samalla tavalla. Tai ehkä olen vain käsittänyt jotakin väärin.

Mielenkiintoinen yhteensattuma on muuten se, että sotaa on ihannoitu historian saatossa kaikkein vähiten silloin, kun sitä on käyty omalla maaperällä. Muistan kuulleeni YK:n perustamisen mainoslauseen "ei koskaan enää", ja toivon todellakin sen pitävän paikkansa. Sotaa vain tunnutaan ihannoivan sitä enemmän mitä kauemmin siitä on, mikä puolestaan selittää amerikkalaisten agressiivisen varustautumisen kolmanteen maailmansotaan (jonka mitä luultavimmin myös hulluudessaan piakkoin aloittavat) - hehän eivät ole sotineet omalla maaperällään miesmuistiin (ja toinen maailmansota on alkanut hälvetä myös eurooppalaisten mielistä).

Eli kaikki sitten joukolla pudottamaan niitä rauhan ja rakkauden pommeja kanssaihmisten niskaan. Tai voisimmeko kuitenkin ajatella asian uudelleen ja lakata kannattamasta terrorismin vastaista "sotaa" ihan aikuisten oikeasti? Varsinkin, kun terrori on ainoastaan taktiikka, ei vihollinen, kuten amerikkalaiset ja britit, nuo maailman suurimmat terrorin harjoittajat ja terroristit varsin hyvin tietävät.

Aivan ensimmäiseksi suosittelen kaiken militarismin ihannoimisen lakkauttamista. Ja suomalaiset "rauhanturvaajat", joita paikallisesta näkökulmasta voi kutsua ikävästi miehittäjiksi (kysykää vaikka keneltä tahansa afgaanilta - suomalaiset poliitikot eivät tosin pidä sanasta "miehittäjä" mutta kutsutaan mielummin asioita niiden oikeilla nimillä), olisikin siksi syytä hakea pois sieltä vuoristomaasta, jota on yritetty miehittää vuodesta ja vuosisadasta toiseen siinä kenenkään koskaan onnistumatta. Vai äänestikö joku sen puolesta, että maamme lähtisi imperialistiseen miehityssotaan mukaan? Niin arvelinkin.