Jokin vialla Santiagossa

Santiagon "sumuinen" ilme.

Vuoria, suurkaupungin saasteet, sininen taivas, ja jokin niin pirusti vinossa, että meinaan hengästyä, joskaan en osaa aivan sanoa mikä (vuorelle kapuaminen voi liittyä asiaan). Kamera kyllä oli vinossa, ainakin tuota ylläolevaa kuvaa ottaessani, mutta en puhu nyt siitä. Taisin itsekin olla hiukan vinossa laahustaessani vuorenrinnettä ylös mennessäni ensimmäistä kertaa uuteen toimistooni Cerro Calanin huipulle. Ja sitten asiat vasta vinossa olivatkin kun pääsin perille - ainakin pipo oli vinossa ja hikinen kavuttuani sataviisikymmentä metriä muuta kaupunginosaa ylemmäs observatorion pihalle valmiina tarkkailemaan niitä, niin, niitä tähtitiedejuttuja. Tähtiä ja taivaanmerkkejä. Ja mitäniitänyton.

Keksin ongelmakohdan vasta hiukan myöhemmin illalla. Aurinko laskee väärään suuntaan. Se pentele katoaa horisonttiin aivan samalla tavalla idässä mutta kiertää sinne mokoma ketku vastapäivään pohjoisen kautta. Ettäs kehtaa kiusata - juuri kun ehdin riemuitsemaan siitä, että toimistoni akkunat aukeavat viileään pohjoiseen kohti Atacaman autiomaata ja lumipeitteisiä vuorenhuippuja. Tiiraile siinä sitten maisemia kun trooppinen aurinko paistaa silmään pahemmin kuin tuhat diskopalloa kepulaisten puolueen kuoppausjuhlissa (aika tekee vääjäämätöntä työtään sivistyksen hyväksi ja ajaa historian suohon, kuokkaan ja Jussiin takertuneet neardentaalit sukupuuttoon).

Eivätkä viat rajoitu siihen. Autot ajavat väärällä puolella katua (siis verrattuna siihen Euroopan liepeillä kelluvaan saareeni), tuulettimet pyörivät vastapäivään, sähkö kulkee töpselistä pistorasiaan (selittää tuulettimien pyörimisen mutta on kovin kiusallista kun koettaa ladata luurin akkua), joet virtaavat ylämäkeen ja luulen, että baarireissullakin tulee ensin krapula ja sitten myöhemmin saa päällensä sellaisen kesäisen auringonpistosten sekaisen hutikan, jota ainakin Turussa tavoittelee heinäkuussa noin puoli kaupunkia päätellen siitä, että sielläkin pientareet ja puistikot täyttyvät aina lämpimän sään vallitessa sympaattisista oluitaan imevistä setämiehistä.

Jälkimmäiseen asiaan saa tosin vastauksen huomattavan helpolla tavalla. Onneksi osaan tilata oluen noin kahdellakymmenellä kielellä.