MM-kisa-areena

Kesällä tosiaan pidetään jotkin pallonpotkimiskilpailut keskellä kauneinta Etelä-Amerikkaa. Paitsi, että ne eivät ole kesällä, vaan talvella paikallista aikaa ("it's five o'clock somewhere" -periaate ei oikeasti ole kovinkaan vakuuttava perustelu sille, että voiko painua baariin, joten englantilaisten ulinat siitä, että Brasiliassa on liian kuuma kun on kesä voi jättää omaan arvoonsa). Paitsi, että kuuma siellä on. Kuuma kuin helvetin tulissa, jos sellaisia jostakin löytyy (olisi kiva, jos löytyisi, koska sitten olisi paikka, jossa viettää grillijuhlia ympäri vuoden).

Ukkosilma.

Käyttääkseni tuota kulunutta seksististä käsitettä "ukkonen" (niin, miksei esimerkiksi "akkanen" tai vaikka "henkilöinen" näin tasa-arvon ja sovinnaisuuden aikoina), ainakin Rio de Janeiron ilmasto oli jalkapallon pelaamiseen täysin sopimaton jyrinöineen, salamoineen, ja tummine taivaineen - siis ukkossää. Ja kyseessä ei todellakaan ole mikään raikas kesäsade, kun saavikaan ei enää riitä kuvaamaan trooppista ukkoskuuroa, vaan sitä vain odottaa delfiinien uivan vastaan keskellä kaupunkia (Amazonin jokidelfiinit ovat tosin niin sukupuuton partaalla, että turha luulo). Pelaa siinä sitten potkupalloja. Tai ehkäpä otteluita voisi pelata keskellä yötä elohopean pudottua miellyttävän viileään 33 asteeseen porottavan kuumemittarin lukemia lähestyvän päivälämpötilan sijaan (siis varjossa). Aivan sama. Potkikoon palloa missä haluavat. Minä en voinut kuin istua terassin katveessa imemässä paikallista lageria, koska hengittämisestä tuli hiki, hiki kasteli kaikki vaatteet, joita sadan prosentin ilmankosteus esti kuivumasta ja kaiken lisäksi tuopillisesta nauttiminen oli lähes mahdotonta, koska lämpö johtuu kuumemmasta kylmempään sitä nopeammin mitä suurempi niiden lämpötilojen ero on (kuten jokainen fyysikko tietää). Onnea vain niille raukoille, jotka haluavat katsoa jalkapalloa keskipäivän auringon kuumottaessa taivaalla. Itse katsoisin mielummin vaikkapa ilmastoidun hotellihuoneen seinässä juoksentelevia torakoita ja hämyhäkkejä (joskin ilmastoidun ravitsemusliikkeen seinää on vieläkin mukavampi tuijottaa).

Lähiö.

Eikä Riossa sitäpaitsi ole edes mitään nähtävää (juu, se vuorenhuipun jeesuspatsas on jokseenkin nolo). Kuten vaikkapa Cambridgessa, ihmiset saattavat huudella toisilleen rivoja. Sitten tulee nenä kipeäksi. Sitten tulee ambulanssi. Ja sitten neuvotellaan siitä, kuinka monta tikkiä ommellaan. Ja sitten mennään takaisin baariin jatkamaan - tai oikeammin kadulle, koska baarit tuntuivat olevan keskustan alueella jokseenkin tukkoisia, joten terasseja laajennetaan tilanteen mukaan keskelle katua blokkaamaan kaikki liikenne ja ruuhkauttamaan jo valmiiksi tukkoisia teitä entisestään. Mutta ainakin kadut ovat ihmisiä, eivät peltilehmiä varten, kuten kylmässä pohjolassa, jossa ihmisten väliset kontaktit rajoittuvat muutenkin vain puukkohippaan ja tekstiviestiin. Ehkäpä sittenkin kestän kuumuuden. Ja ainakin brasilialainen lageri on varsin maistuvaa ja turruttaa pään sillä tavalla mukavasti, että pieni hikoilukaan ei enää haittaa.