Saatanan tunarit

Tienristeys.

Kun pakkanen koettaa ajaa porsaat kotiin ja paljastuukin, että kaikilla pikku nasseilla ei olekaan sellaista kotia, josta pakkanen pysyisi loitolla, niin pitää mennä turruttamaan päätä voimakasta narkoosia aiheuttavilla ainesosilla. Siinä tienristeyksessä äidin pikku Jose Mariakin toteaa, että crackpiippuun on saatava täytettä ja lähtee kapuamaan naapuruston aitojen yli tarkoituksenaan löytää talo ilman niin sähköaitoja, vartiokoiria, kuin hälytyslaitteitakin. Tai vihaista pohjoismaalaista, joka osaa heiluttaa pesäpallomailaa ja tietää, että Chilessä kotiin tunkeutujan saa pahoinpidellä sairaalakuntoon (pikkuisen vain pohjois-irlantilaisittain polviin napauttamalla). Ja mielellään saisi olla vielä jotakin varastamisen arvoista. Muutakin kuin lattialla lojuvia likapyykkejä ja keittiötä peittävää tiskivuorta (siivoojatäti ei ole käynyt kolmeen viikkoon, joten ihmekös tuo).

Ja niinpä pikku Jose Maria kapusi takapihan piikkilangan yli, kurkisti keittiön ikkunasta, rikkoi sen ja yritti päästä sisään vain huomatakseen huoneen nurkassa vilkkuvan liikkeentunnistimen, joka järjestäisi hälytyksen suoraan lähikorttelin poliisiasemalle. Ei kannata vaivautua - tai niin tämä pieni pahantekijämme ajatteli kun ei parempaankaan kyennyt. Jestas mikä amatööri. Kunnon murtovaras varmistaa aina etukäteen, että kohteessa on jotakin varastamisen arvoista ja sitten keksii jonkin tavan saada kyseinen arvotavara haltuunsa. Ja taulutelkkaria ei edes saa kannettua siitä pikkuisesta keittiön ikkunasta, koska se on aivan liian suuri. Taas nähtiin miten koulutuksen heikko taso heijastuu vääjäämättä kaikkiin yhteiskuntaluokkiin.

Mutta sitä ne valtaapitävät vain haluavatkin. Kun ihmiset pysyvät typerinä, idiootit pysyvät vallassa. Vai mitä muutakaan pitäisi ajatella Suomen tunaritusinasta, joka pääsee nauttimaan Brysselin kaviaaripöydistä veronmaksajien piikkiin. Mitä siitä, että yksitoista heistä haluaa tukea kansainvälistä rikollisuutta ja kannattaa 20-30 prosentin väestönosan heittämistä vankilaan (kyllä, niin paljon Euroopan mittakaavassa löytyy harmittomia myssyttelijöitä) ja argumentit ovat sitä ojanpohjalta löytyvää tuotetta, jotka on todettu melkoisiksi idiotismeiksi (onneksi on ratkaisu); kahden mielestä väärän väristen kanssa ei pidä olla kavereita (terveisiä Jussille ja Sampolle, minulla on aivan eri kulttuuri kuin teillä, joten dissaatte varmaan minuakin); ja suurin osa ei osaa päättää pitäisikö eurooppalaisten yleensäkään tehdä yhteistyötä vai ei.

Jos hankkisin vahtikoiran ja opettaisin sen puremaan nilkkaan jokaista pihalle astuvaa poliitikkoa ja murtovarasta, niin olisin varmaankin paremmalla tuulella. Ei sillä, että mokomat loiseläjät kovasti häiritsevät mutta loisista nyt on parasta aina koettaa päästä eroon ennen kuin aiheuttavat vahinkoa. Munivat vielä niitä käenmuniaan lasten ja lastenmielisten pesiin ja myrkyttävät ilmapiirin. Menen nyt nuuhkimaan raikasta vuoristoilmaa ennen kuin tulee kiukku. Niin, ja pahoittelut herra Saatanalle, että yhdistin hänet iljettäviin yhteiskunnan rikkaruohoihin (pahoittelut myös rikkaruohoille ja loiseläimille, jotka ovat pääsääntöisesti ihan mukavia).

Vuoristoilma.

Ihme touhua

Puistopyöräilyä.

Natiiveilla on hassuja tapoja. Miltä kuulostaisi esimerkiksi "pyörälenkki" puistossa siten, että fillari on sidottu roikkumaan lähimmän hongan (tai mikä lienee kasvusto) oksistosta? Ei tarvitse polkea hiki hatussa, voi jutella kivasti ohi kulkeville ihmisille, ja parin marisätkän pössyttely ei aiheuta liikennerikkomuksia tai vaaratilanteita. Ei oikeastaan kuulosta lainkaan hassulta, vaan lähinnä leppoisalta ajanvietteeltä. En tosin ymmärrä mihin sitä polkupyörää sitten oikeastaan tarvittiinkaan. Eikö olisi mukavampaa vaikkapa lepuuttaa nurmikolla?

Vihannesten kaupustelu torilla sen sijaan on hiukan helpommin hahmotettavissa ja tuntuu jotenkin ymmärrettävämmältä ajanvietteeltä, koska hedelmien ja vihannesten mutustelu nyt vain on järkevää - niistä saa kaikki tarvittavat vitamiinit, kunhan vain muistaa huuhdella kurkkunsa vähänkäyneellä rypälemehulla. Ajatuksena tässä on ihan vain nielun desinfiointi. Kuka sitä nyt haluaisi sellaisia pahoja bakteereja elävänä suuhunsa. Tarttuu vielä jokin härkästauti tai patakonialainen laukkakuppa tai mitä niitä nyt on. Varsinkin, kun torin jätehuolto on järjestetty laukkaavien konien avulla, vaikka osaavat myös möllöttää siististi asennossa natiivien toimittaessa puhtaanapitoon liittyviä toimenpiteitä kuten turkulaiset kaupungin työntekijät (yksi sanoo mitä toinen tekee kolmannen ja neljännen seuratessa vieressä).

Puhtaanapito.

Niin, on täällä autojakin, teistä ja sen sellaisista puhumattakaan. Mutta kun bensiini on yhtä kallista kuin punkku (eli aivan saman hintaista kuin Euroopassa, puolitoista lanttia litra), niin kuka sitä viitsii autoja käyttää. Siinä menee hukkaan mahdollisuus nauttia lounas- illallis ja välipaladrinksuja ainakin laillisessa mielessä koska täällä on laitonta ajaa hutikassa vaikka käyttäisikin pelkkää kakkosvaihdetta ja ajelisi vain oman kotikunnan alueella (perinteikäs varsinaissuomalainen käytäntö, jonka poliisisedätkin ymmärtävät). Paikalliseen kulttuuriin tosin kuuluu se, että ratin taakse laitetaan seurueesta se, joka on eniten maistissa, koska silloin muut ehtivät ottaa kiinni. Säännöt nyt ovat enemmänkin sellaisia suuntaa antavia ohjeistuksia paikallisen tapakulttuurin mukaisesti. Ja hevosella saa ajaa vaikka olisi sammunut. Se ei ole kulkuneuvo ja osaa itseohjautumisen jalon taidon.

Itse en tosin aio enää koettaa hevospelejä matkanteossa. Viimeksi kun kokeilin, tuli takapuoli kipiäksi. Siperia (tai oikeastaan Mongolia) opetti.

Perähikiän porteilla

Luin taas uutisia ja nyt kiukuttaa. Kiukuttaa aivan valtavasti. Antakaahan kun kerron miksi.

Tuntuuko joskus siltä, että Suomi olisi osa globaalia perähikiää, jossa lentäviin, näkymättömiin menninkäisiin uskovat sekopäät katsovat asiakseen päättää mitä muut ihmiset saavat tehdä, vaikkeivät vahingoittaisi ketään, ja mitä eivät? Katsokaa vaikka Suomen päiviräsäsiä ja timosoineja ja muita talebaneja, jotka kuiskailevat historian hämäristä ja toivovat naisten hoitavan aborttinsa vanhalla kunnon "kaavi se pois henkarilla" -menetelmällä. Jos joskus pääsevät valtaan, niin saatan ryhtyä pitämään poliittisia "eliminointeja" varsin valideina ratkaisuina, vaikka sitten muuttuisinkin valtiovallan silmissä sellaiseksi "terroristiksi".

En kuitenkaan osaa sanoa onko missään muualla sen sivistyneempää. Chilessä abortti on laiton, joten henkarit viuhuvat aina kun rahan puute estää matkustamasta Argentiinaan. UK:ssa tilanne on sama, jos sattuu olemaan köyhä ja kotoisin Pohjois-Irlannista. Britannia, tuo sivistyksen mallimaa, ulottaa sivistyksen ja hyvinvoinnin vain niille, jotka ovat rikkaita tai kotoisin oikealta saarelta (ensimmäinen kohta tuskin tulee yllätyksenä muille kuin oikeistopropagandan uhreille mutta jälkimmäinen saattaa kuulostaa hämmästyttävän epäreilulta). Muille tarjotaan lämmintä kättä ja kylmää kohtelua. Varsin sivistynyttä.

Mutta mitä muutakaan voi odottaa mielikuvitusolentoja ympärillään näkevien valopäiden hallinnoimalta maalta. Lähihistoria tietää kertoa, miten nämä näkymättömät menninkäiset kuiskailivat parinkin länsimaisen sotapäällikön (no mitä lienee lasten tappajia) korvaan, että nyt on mentävä Irakiin lahtaamaan miljoona ihmistä, joita aiemmin asetettu kauppasaarto ja sitä seurannut lääkkeiden puute ei onnistunut nujertamaan. Kysykää vaikka Tony "valehtelija" Blairilta ja George "jeesuspuhuuminulle" Bushilta. Iljettävää ihmiskunnan pohjasakkaa, joka rikkoi niin iloisesti Geneven sopimusta, että Nurnbergin tuomarit olisivat kopauttaneet nuijiaan muutamassa sekunnissa ja silmiään räpäyttämättä hirttotuomion merkiksi (ei, en kannata kuolemantuomiota, eloon jättäminen on aina pahempi rangaistus, mieluiten vielä siten, että pääsee katsomaan uhriensa kärsimystä mahdollisimman läheltä).

Päätin juuri etsiä itselleni planeetan, joka tarjoaa edellytykset sivistyneelle elämälle. Sinne pääsevät kaikki, jotka kunnioittavat muiden oikeuksia päättää omasta elämästään (ja kuolemastaan). Ei haittaa, vaikka kuulee päissään (pun) ääniä. Kunhan vain tiedostaa niiden olevan mielikuvituksen tuotetta, jotka eivät oikeuta toteuttamaan sadistisia mielihaluja. Sovitaan vaikkapa Jacobus Kapteynin tähteä kiertävä elinkelpoinen planeetta talebaneista ja muista vatipäistä vapaaksi vyöhykkeeksi (sopivan lähellä, joten miksikäs ei). Kuka lähtee mukaan?

Hopeareunus

Punainen taivas.

Jotkut sanovat, että kaikkein synkimmissäkin pilvissä on hopeareunus. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan on vieläkin synkempiä pilviä, joiden hopeareunus on korvattu verenpunaisella (tai vappumarssinpunaisella) värillä. En ole tosin nähnyt kumpiakaan (lienee urbaanilegenda) mutta sanonnan olen kuullut moneen otteeseen. Sanonnan tarkoituksena on se, että kun talo palaa, koira kuolee, kumppani jättää ja sitä sitten vielä hutikassa katkoo kätensä ennen kuin joutuu ryöstetyksi ja alkaa vaikuttamaan, että sillan alla onkin oikeastaan ihan mukava nukkua, niin heikoille ihmispoloille ei tule mieleen ryhtyä kannattamaan niitä kultaisia aamunkoittoja tai muita perussuomalaisten aateveljiä, vaan sopeutuvat tilanteeseen, kun voisi olla niin, että siltaakaan ei olisi olemassa ja joutuisi nukkumaan maakuopassa keskellä autiomaata. Joku yltiöoptimisti on nyt vain keksinyt itselleen lohduketta kun myrskypilvet peittävät taivaan ja kuoppa tulvii. Mutta onpahan hopeareunuksia.

Kyseessä siis ei ole suomalainen sananlasku, koska suomalaiseen mielenlaatuun kuuluu kuoppaan jouduttuaan juoda pari pulloa kossua ennen juoksua alasti hankeen viimeiselle leposijalle. Ja kun sekään ei onnistu, niin ajetaan vaimo ja lapset sinne hankeen kirveen kanssa ennen kolmatta kossupulloa. Luulisi helpottavan.

Itse aion ilmaista pessimismini toteamalla, että niitä hankeen juoksuja saattaa jatkossa ilmetä entistä useammin, koska nykyisen pääministeripuolueen tuleva pääministeriehdokas totesi, että "tasa-arvohöpinät aiheuttavat talouden epävakaisuutta". Suomeksi: "jos kaikille annetaan mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, niin porvarin kassavirta kutistuu kestämättömän pieneksi." Juokse siinä sitten hankeen kunnialla kun kossukin on liian kallista ja hanget on ulkoistettu matkailuyrittäjien omaisuudeksi. Jostakin syystä en osaa käsittää miksi ihmiset kestävät kapinoimatta sen, että köyhille tarjotaan ihmelääkkeeksi kapitalismia mutta rikkaat saavat sosialisoida tappionsa keinotellessaan esimerkiksi ruoan hinnan noin parinsadan miljoonan ihmisen ostokyvyn ulottumattomiin.

Missä se hopeareunus sitten piilee? No tietenkin siinä, että kun feodaaliyhteiskunta marssii takaisin, niin ainakin tiedämme miten sen voi muuttaa paremmaksi - tapahtuihan se jo kertaalleen 1800-luvun hämärissä. Vikana on tietenkin se, että koulutuslaitosten alasajo estää ihmisiä älyämästä alennustilaansa ennen kuin on liian myöhäistä. Jos kossun hinta kuitenkin karkaa riittävän monen ihmisen ulottumattomiin (en keksi muutakaan syytä miksi suomalaiset marssisivat kaduille vastustamaan nousevaa poliisivaltiota), niin sisällissotahan siitä seuraa. Täällä asiat ovat tosin hiukan (ja vain hyvin pienen hiukan) paremmin. Hallitus on ymmärtänyt, että jos punkkua ei saa ruokapöytään, niin hallitus vaihtuu joko laillisin tai laittomin keinoin. Siksi täällä puuhataan tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. En tosin sano, että se onnistuu. Sanonpahan vain, että punkku on edelleen halpaa ja pitää ihmiset tyytyväisinä.

Liskojen laakso

Iguaani.

Herra jalokivilisko (Liolaemus tenuis) ei tiedä olevansa pahassa pulassa. Aivan kuten monen muunkin eläinlajin uroksia, sitä kiinnostaa vain se, että vatsa on täynnä ja elin pysyy kosteana (kyseessä on perinteikäs skottien sanonta). Ja kun on päässyt parkkeeraamaan mukavasti kaktuksen rungolle (saattaa se olla jokin muukin kasvi, hittoako minä tiedän), voi sulatella mukavasti hämähäkkisaalistaan ja elvistellä värikkäällä hännällään siltä varalta, että joku naapureista sattuu tarkkailemaan.

Kyseinen uros ei tiedä sitäkään, ettei kuulu niihin kuppaisiin sisiliskoihin, joita pohjoisen kivikot ja kalmistot ovat pullollaan. Se on oikeasti iguaani, jonka muut sukulaiset kansoittavat Etelä-Amerikan rantoja, vuoria ja metsiä. Ajattelin jo, että kyseessä on niiden "oikeiden" iguaanien kääpiöserkku mutta asia saattaa olla päinvastoin ja liskorukka onkin se normi muutamien serkkujen kasvettua huomattavasti suurempiin saappaisiin. Mutta, kuten todettua, hittoako minä tiedän, biologian opintoni ovat jääneet jokseenkin keveiksi (eli wiki ei kertonut asiasta enempää).

Mutta liskoparan hätä on kyllä aivan aiheellista, vaikkei se sitä vielä ymmärräkään. Kun jää pakenee Andien huipuilta, Atacaman kuivat tuulet yltävät Chilen alangolle (uhaten viinintuotantoa, mikä aiheuttaa hengenvaaraa myös alueen kaksijalkaisille nisäkkäille), hyönteiset kuivuvat kuoliaaksi yhdessä kaktusten kanssa ja ystävämme Liolaemuksen jälkeläisten munat eivät pysy riittävän kosteina ja siniset hännät eivät enää välkähtele aluskasvustossa entiseen tapaan. Niin, ja ihmisille voi tulla puutetta juomavedestä, joka entisestään vaikeuttaa viinintuotantoa (kuka nyt vettä joisi, jos viiniäkin saa kaupasta).

Siksi päätin pitää huolta, että juon viinin pois ennen kuin köynnökset kuivuvat ja lakkaavat tuottamasta rypäleitä. Aivan välitöntä syytä huoleen ei tosin ole, sillä syksyn ensimmäiset sateet syvävalkaisivat läheiset huiput kauttaaltaan ja kasvattivat osaltaan jäätikköjen paksuutta tällä erää. Tekisi mieleni mennä koettamaan lähistön rinteitä, kun ne parin viikon sisällä avataan, mutta en taida jaksaa vaivautua. Ensiksikin, katkennut jalka haittaa harrastuksia, ja toiseksi, muut saattavat ryypätä parhaat viinit pois ollessani hoidettavana klinikalla. Ei kuulosta niin houkuttelevalta näin maailmanlopun aikoina, joten herään huomennakin turvallisesti tässä liskojen laaksossa. Toisin kuin Las Vegasissa (ainakin näkemäni dokumenttielokuvan mukaan), en tosin aio vielä sortua meskaliiniin, joka saa taatusti liskot lisääntymään laaksossa kuin laaksossa riippumatta heikentyneistä elinolosuhteista (tarkoitettu pun).