Politiikan aika, osa 2

Myös Britanniassa äänestetään näillä näppäimillä. Tilanne on tosin hiukan erilainen kuin suomessa, koska työväenpuolue ja konservatiivit kamppailevat noin sadasta eduskuntapaikasta, ja keskittyvät siksi lupauksillaan kääntämään noin sadatuhannen keskituloisen tai eläkeläisen päät, jotta saisivat mahdollisimman monta paikkaa puolueensa hyväksi. Se tarkoittaa sitä, että loput 60 miljoonaa brittiä jäävät vaille huomiota, edustusta ja toivoa.

Työväen asunto.

Kuvaavaa on naapurini päätös asettaa työväenpuolueen vaalimainos pihamaalleen julistamaan poliittista näkökulmaa. Kuvassa on kuitenkin jotakin pahasti pielessä. en näe pahana, että omaksi koettua puoluetta tuetaan mainostamalla. Eivätkä tuollaiset kyltit varmasti häiritse ketään. Mutta miten kummassa viidensadantuhannen punnan arvoisen talon omistaja voi äänestää työväenpuoluetta? Mitä se sellainen työväki on?

Tähän on helppo vastata. Britannian vaalijärjestelmä päästää parlamenttiin jokaisesta (n. 700) vaalipiiristä sen eniten ääniä saaneen ehdokkaan. Se tarkoittaa sitä, että noin kolmenkymmenen prosentin kannatus tavallisesti riittää loppujen 70% jäädessä ilman edustajaa. Ja se taas tarkoittaa sitä, että vaalikampanjat kannattaa suunnata niille, jotka varmimmin äänestävät - eläkeläiset ja rikkaat, minkä seurauksena Britanniassa on äärioikeistopuolue ja oikeistopuolue eikä muilla ole parlamenttiin asiaa (paitsi Skotlannissa). Ja siksi puolen miljoonan kämpän omistaja kokee työväenpuolueen asian omakseen. Paikallinen"työväenpuolue" on Suomeen verrattuna noin mailin kokoomuksesta oikealla, jossakin siellä psykopaattien ja fasistien välimaastossa (konservatiivit ovat ihan oikeasti psykopaatteja). Ja kaiken tämän seurauksena monet muutkin hullut saavat Britanniassa kannatusta, tosin kaikeiksi onneksi vailla mahdollisuutta päästä parlamenttiin. Se ei tosin estä herra Chris Wrightia, paikallista Britannian itsenäisyyspuolueen edustajaa, jakamasta  minulle lentolehtisiä (pieleen menee, koska en omaa äänioikeutta ja olen sellainen ikävä maahanmuuttaja).

Herra Wright.

Herra Wright kuvaa itsensä bisnesmieheksi, mitä todellakin kuvastaa puolueen logo, joka ensisilmäyksellä saa puolueen jäsenet vaikuttamaan rahanhimoisilta paskiaisilta. Annetaan heille kuitenkin mahdollisuus, koska ajatuksena on käyttää punnan symbolia kuvastamaan Britannian itsenäisyyttä.

"Uskon, että on tärkeää auttaa pieniä yrityksiä kasvamaan, palkkaamaan lisää henkilökuntaa, parantamaan voittomarginaaliaan ja siten tukemaan paikallisia yhteisöjä."

Kauniita sanoja. Ja sitten kun yritys on rekisteröity Jerseyn saarelle tai johonkin muuhun veroparatiisiin ja se maksaa työntekijöilleen minimipalkkaa, jolla ei tule toimeen ilman valtion tukiaisia, niin miten tarkalleen yritys auttaa "paikallisia yhteisöjä"? Sillä tavalla Britanniassa tehdään yrityksistä tuottavampia. Ja kas, mies sanoo seuraavaa:

"UKIP:n politiikka hallituksessa on tarkistaa EU:n lainsäädäntöä ja sääntelyä, jotta hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn esteet voidaan poistaa. UKIP haluaa vetäytyä Euroopan vapaakauppa- ja talous-alueesta, koska ne vaativat työvoiman vapaata liikkuvuutta."

Herra Wright haluaa siis pitää huolen, että Britannian kilpailukyky heikkenee maan joutuessa neuvottelemaan kauppasopimuksensa ilman EU:n vaikutusvaltaa ja jatkamaan kaupankäyntiä EU:n kanssa ilman minkäänlaista sananvaltaa sääntöihin (kysykää vaikka norjalaisilta, joilla ei tosiaankaan ole sananvaltaa siihen miten EU:n maiden kanssa käydään kauppaa). Ja kun sitten työvoimaa estetään liikkumasta, britit joutuvat tekemään paskaduuninsa itse vielä entistäkin huonommalla palkalla hintojen noustessa tuontitullien myötä maan ollessa EU:n ulkopuolella.

Vaikuttaa kilpajuoksulta pohjalle. Varsinkin kun nuo "kilpailukyvyn esteet" tarkoittavat ympäristöllainsäädäntöä, joka takaa niin luonnon, hengitysilman kuin juomavedenkin puhtauden, työntekijöiden oikeudet, joilla vältetään nykyajan maaorjuus, ja ihmisoikeudet, joista ei voi tehdä poikkeuksia missään olosuhteissa. UKIP haluaa Britannian vetäytyvän muun muassa Euroopan ihmissoikeussopimuksesta, koska se haittaa bisnestä. Melkoista laitaoikeistoa nationalismin naamarin takana (vai ovatko ne sama asia?). Ei tosin varsinaisesti kuulosta muutokselta verrattuna nykyiseen konservatiivien politiikkaan, jonka päämäärät ovat aivan samat. Mutta se on kätevää, koska sitten voi syyttää kaikesta saavutetusta pahoinvoinnista maahanmuuttajia, millä saadaan kasvatettua kannatusta.

Tunnettua kuitenkin on, että älykkyys saa ihmiset kääntymään poliittisesti vasemmalle (mistä riittää riemua, kun asia julkaistaan Daily Mailissa, jonka lukijoita ei tunnetusti ole älyllä varustettu). Tuskin tarvitsee ihmetellä miksi.

Arkkitehtuurinen Sheffield

Vesiputous.

Sheffieldissä tulijaa tervehtii niin joukko kerjäläisiä (britannia on nykyään niitä täynnä ahneuden vallatessa polittista pelikenttää), joita on hiukan tuupittava syrjään, jotteivät häiritse, kuin seinällinen putoavaa vettä, joka on kaiketi jonkinlainen tilataideteos tai sensellainen. En tosin oikein päässyt selville sen tarkoituksesta tai edes siitä mitä kyseinen veden virtaama edustaa. Luultavasti "dynaamisuutta", "eteenpäin suuntautuneisuutta" sekä "uusiutuvuutta" (lisää tähän tyylikkäältä kuulostava termi) tai jotakin sellaista, jolla taiteilijat myyvät teoksiaan hämmentyneille kaupunginjohtajille.

Taiteilijakahvila.

Ja eipä aikaakaan kun löysin paikan, josta ne pirun taiteilijat sikiävät. Siellä kivasti suunnitellaan sellaista "taidetta" ja "kulttuuria", joten perussuomalaiset kiertäisivät paikan kauempaa, jottei mokoma tyhjäntoimittaminen tarttuisi. Itse kurkistin sisään mutta puolen päivän aikaan taiteilijat taitavat olla lasillisella punkkua lähikapakassa, kuten asiaan kuuluu (mistä kummasta sen inspiraation muualta saisi).

Sheffieldin taiteilijapiireissä vain liikkuu jokseenkin häiriintynyttä väkeä - päätellen arkkitehtuurisista ilmiöistä kaupungin keskustassa. Hyväksyn tosiasiana sen, että kyseessä ei ehkä sittenkään ole taide, vaan Britannian armeijan epäonnistunut kokeilu rakentaa panssaroituja lentäviä lautasia, joka päätyi uusiokäyttöön kodittomien asunnoiksi kaupungin keskustaan (se oli ensimmäinen mielikuva - ovat muuten oikeasti osa yliopistoa). Mutta jokin siinä sittenkin vaikuttaa kovin omituiselta. Miksi joku rakentaisi lentäviin lautasiin kahvan katolle saaden ne muistuttamaan jonkinlaista silitysraudan ja teepannun sikiötä?

Panssaroidut teepannu-ufot.

En jaksanut enää ihmetellä asiaa, koska teepannu-ufojen (jotka tosin tuskin lentävät ja ovat oikeinkin hyvin tunnistettavissa) luo oli ajokielto, jotta autoilijat eivät hätkähtäisi ja ruttaisi Fiiattejaan postilaatikoihin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kaupungin rumin arkkitehtuurinen kokeilu. Se löytyi heti naapurista lasisten toimistotalojen keskeltä. En tiedä mikä kumma saa ihmisiä rakentamaan jotakin tuollaista mutta olen täysin varma, että hommaan palkattu arkkitehti nauraa kuohuviinin ääressä vielä eläkepäivillään miten typeriä kännivedonlyönnin tuloksena suunniteltuja rakennelmia joku sitten päättää oikeasti jopa rakentaa. Ryhdyn välittömästi harkitsemaan uraa arkkitehtinä mutten vain taida olla tarpeeksi juoppo. Enkä käytä muitakaan mieltä muokkaavia ainesosia riittävissä määrin.

Mikä näistä on Sheffieldin rumin talo?

Kisakaupunki

Sheffieldin yliopisto.

Sheffieldissä on yliopisto. Sellainen tavallinen yliopisto, jossa opiskellaan. Ja sen enempää en siitä sitten tiedäkään, koska huhtikuun lopulla kaupungissa on parempaakin tekemistä kuin kampuskierrokset. On snookerin maailmanmestaruuskisojen aika. Ja kuten kuvaan sopii, suomalaiset ovat jo pudonneet (no melkein) mestaruustaistelusta lyötyään liian monta palloa ohi. Osaan samaistua. Itselläni on sama ikävä tapa alisuorittaa kaikissa kilpailutilanteissa, koska kulttuuriin kuuluu täydellinen itsevarmuuden puute ja oman osaamisen vähättely. ("Menen tekemään omaa suoritusta ja katsotaan mihin se riittää.") Se on sitä jo koulumaailmasta tuttua "tasapäistämistä", jossa heikoimmat eivät opi, koska eivät kuitenkaan ymmärrä ja parhaimmat eivät opi, koska osaavat jo ja siksi pitkästyvät kuoliaaksi mutta tasoryhmiin jakaminen on silti pahasta.

Areena.

Snookerareenalla, Crucibelissa, ei onneksi tarvinnut pitkästyä kun sedät kepittivät toisiaan ja paiskivat punaisia koppaan melkoisella vimmalla. Edes tunnin maratonerät eivät pitkästyttäneet, kun oli mahdollista poistua hörppimään viileää olutta vartin taukojen ajaksi baarin puolelle. Kaksi asiaa kuitenkin herättivät ihmetystä enemmän kuin laki sallii. Kuinka suuri idiootti sitä saa olla, jotta kykenee ostamaan lipun snookerin maailmanmestaruuskisoihin muttei onnistu asettamaan luuriaan äänettömälle, jotta sen pirinä ei saisi pelaajien pasmoja sekoamaan ja voittopalloja karahtamaan kassien kulmiin? tai ehkäpä modernit älyttömyyspuhelimet vain ovat liian monimutkaisia kyseiseen toimenpiteeseen (omasta mielestäni koko puhelimen pirinä on niin ysikytlukuista, että sitä sietävät pitäisi siirtää sinne maaseudulle, mistä ovat tulleetkin).

Toinen hämmästyttävä piirre oli se, että snookerfanit ovat luultavasti urheilua seuraavasta väestönosasta niitä huonokuntoisimpia. Ei riittänyt, että pelkäsin takanani istuneen herrasmiehen tukehtuvan hengenahdistukseen hänen hengityksensä pitäessä kovempaa ääntä kuin voittofreimin jälkeiset ablodit. Luulin sedän kuolevan ja putoavan niskaani kuin se kuuluisa kananpojan taivas ja siinä sitä sitten oltaisiin sadanviidenkymmenen kilon keijukaisen liiskaamana matkalla sairaalaan suoristamaan vääntynyttä selkärankaa. Se olisi kuitenkin ollut vielä pientä verrattuna eturivin sipsuja kaksin käsin mässyttäneeseen mammaan, joka lentokoneessa matkustaessaan olisi vaatinut noin neljä penkkiä pelkälle sievälle ahterilleen. Mietin hetken miten kyseinen nainen pääsi koko teatteriin, koska en nähnyt trukkia enkä usko hänen kyenneen yhteenkään porras-askeleeseen - maailmassa ei vain ole sellaista pohjetta, joka kantaisi kolmesataa kiloa ihraa.

Mutta väliäkös sillä. Selvisin terveenä Damokleen miekasta (tai ehkä Damokleen ihrasta) huolimatta. Davisin Steve tosin jäi näkemättä enkä siis saanut mahdollisuutta haastaa herraa kuudensadantuhannen rahapeliin. Tiedä sitten, vaikka olisin voittanut.

Crucible.

Politiikan aika

Suomessa on sitten taas äänestetty. Kaunista. Ensimmäinen ajatukseni oli perussuomalaisten ja keskustan hallituksesta, nimeltään tietenkin "pers-kusta". Näyttää kuitenkin siltä, että Timo "paavin palvelija" Soini, jonka mielestä maailman päällikkö, jonka tahtoa tulee ensisijaisesti noudattaa kaikissa asioissa, istuu Vatikaanissa, ja ihan hiukan sekopäisen lestadiolaislahkon jäsen Sipilä pääsevät muodostamaan hallituksen. Ja silloin "raamatun laki on maallisen lain yläpuolella"-Räsänen saatetaan ottaa mukaan hallitukseen nimeltään "kristuksen pers-kusta". Eli hyvin tehty siellä Suomessa, toivottavasti olette ylpeitä. Jää nähtäväksi opetetaanko hallituskauden jälkeen koulussa enää sanaakaan siitä ikävästä evoluutio teoriasta, koska Päivi ei ainakaan polveudu apinasta.

Luonnollista on tietenkin se, että kaikenlaisesta höpöhöpöstä, kuten kulttuurista hankkiudutaan eroon ensi tilassa ja lopetetaan samalla sellainen inhottava homostelijoiden hyysääminen. Sittemmin otetaan käyttöön kansan kattava kameravalvonta, joten kannattaa hankkia palanen mustaa ilmastointiteippiä ja teipata läppärien ja puhelimien kamerat umpeen, jos haluaa pitää yksityiset asiansa salassa valtionhallinnolta. Autoilu otetaan myös valtiontukiaisten kohteeksi ensi tilassa, jotta Suomessa voisi asua ekologisesti mahdollisimman kestämättömällä tavalla. Itse pidän kaupunkien keskustoja ihmisten, en autojen alueena mutta pers-kustan kävelemään kykenemättömille henkisille läskeille (fyysinen läskeys on sitten toisinaan seurauksena) autolla pitää saada käydä vaikka siinä naapurikorttelin kulmakaupassa - vaikka sitten ruuhka-aikaan. Mutta siinä kaupassa ei sitten tietenkään saa myydä keskiolutta (vaikka Sipilä tosin käyttikin vanhaa kunnon takinkääntömenetelmää johtaakseen äänestäjiään harhaan).

Mutta entäpä, jos kokoomus otetaan hallitukseen yhdessä keskustan, kristillisten ja persujen kanssa? Kyseinen hallitus, nimeltään pers-KKK, olisi sekin melkoinen askel kohti kolmekymmenlukua. Kokoomuksen nuoret hymymannekiinit nyt eivät luultavasti saa kovinkaan paljoa harmia aikaiseksi (erikoisesti eivät saaneet toteuttaa omaa politiikkaansa itse muodostamassaan hallituksessa mutta onnistuvat siinä, kun hallituksen muodostaa Sipilä) mutta puolueen fasistisiipi saattaa osoittautua varsin tehokkaaksi. Ensin tapetaan nälkään ja kylmään ne, jotka eivät ole löytäneet työpaikkaa viidessäsadassa päivässä viemällä mokomilta loisilta tuet, sitten vapautetaan yritysmaailman kädet ja annetaan mahdollisuus tuoda maaorjuus takaisin, kuten Britanniassa tapahtuu parhaillaan. Mutta toisin kuin Suomi (vielä toistaiseksi), Britannia ei olekaan demokratia. Tarkoituksena on siis "kukistaa työväenluokka... eikun siis ammattiyhdistykset", koska ne estävät ikävästi työväen orjuuttamista. Vaikeaa kuvitella kumpi joustaa, kokoomus, joka haluaa, että kaikki muuttavat työn perässä, vai pers-kusta, joka haluaa pitää koko Suomen asuttuna. Molempia kun ei voi saada.

Oli hallitustunnustelujen lopputulos sitten mikä hyvänsä, minä en aio palata maahan ennen kuin nuo konservatiivit (lue: ihmisvihaajat ja omaan napaan tuijottajat) saadaan pois vallasta. Puhumattakaan siitä, että maahan on tulossa historian ympäristövihamielisin hallitus. Onneksi Suomessa vielä riittää maita ja mantuja, joita pilata, puhtaana virtaavaa vettä, joka voidaan valjastaa teollisuuden likaviemäriksi ja raitista ilmaa, joka voidaan täyttää pienhiukkasilla ja muilla syöpää aiheuttavilla päästöillä.

Ympäristön tuhoajat.

Markkinointi

Markkinointi.

Jos olisin uskovainen (tai venäläinen), niin ihmettelisin miksi "taivaan isä" järjestää alamaisilleen homopropagandaa taivaan täydeltä. Mutta mielenkiintoisempaa on se, että väitetty kulta-aarre makaa tuolla löytäjäänsä odottamassa tuon talon takana (tai sen alla, joka tekee kyseisestä torpasta melko kiinnostavan sijoituskohteen). Olin jo ryntäämässä valtaamaan aarrekirstun itselleni kun ymmärsin mistä oikeasti on kyse. Ne penteleen menninkäiset, irlantia puhuvat vihreään takkiin ja hattuun pukeutuneet kääpiöt, ovat järjestäneet mokoman näytelmän ihan vain promotakseen irlantilaista kulttuuria ja Guinnesin kittaamista (jota toden teolla kitataan Irlannissa - kaikista kolmesta myydystä tuopposesta kaksi on mainittua mallasherkkua).

Päivänselvästi tämä kaikki on kuitenkin vain markkinoitimiesten (tai markkinointimenninkäisten) suuri huijaus. Sateenkaaren päässä ei tietenkään ole enää kulta-aarretta, koska se on jo käytetty, jotta irlantilaiset saisivat haltuunsa paikallisen juottolan muuttaakseen sen irkkupubiksi, jossa kelpaa katsella urheilua rahvaan mölytessä Guinnesin voimin ja tuottaen samalla panimolle karkkirahaa. Vallan mahdottoman nerokasta.

Käärmeöljyautomaatti.

Nerokkaampaa on ainoastaan myydä baarikärpäsille toivoa paremmasta huomisesta karapulanpoistopillereiden muodossa. Tietenkään ne eivät toimi, mikä tekee asiasta vieläkin nerokkaampaa - huomatkaa mainoksessa tuo aavistuksen viitettä antava fraasi "saattaa saada sinut tuntemaan itsesi tuoreeksi seuraavana päivänä". Aivan kuin mikä hyvänsä minttupastilli "saattaa" tehdä saman. Periaatteena on sama kuin 1800-luvun käärmeöljykauppiailla. Jos asiakas ei uskonut, että öljy parantaa ruton, malarian ja köydyyden, lisätään pakettiin vielä "kaunistaa ja lisää voimia", ja johan löytyi ostajia. Pahimmat taudit on voitettu mutta krapula on ikuista. Siksi Briteille luvataan krapulanparannusta pillerien muodossa, vaikka pieni aamupalajekku tekisi asian paljon varmemmin. Ja eivätkös nämä onnettomat, joita ei koulussa opeteta juuri mihinkään - puhumattakaan huijareiden varomisesta - survo puntansa automaattiin paremman huomisen toivossa.

Kylläpä on markkinamiehillä aurinkoiset ajat.

Vihertävä propaganda

Nurmikko.

Taas on se aika vuodesta kun pienet pörröiset lentävät dinosaurukset huutelevat rivouksia toisilleen keikkuessaan oksistossa ja kaikenlaiset koppisiemeniset, kuten kuvan nurmikkovarvut tai mitä ovatkaan, työntävät sukuelimiään esille kilpaillen surisijoiden ja pörisijöiden huomiosta. Luulisi puritaanien jo älähtävän moisesta irstailusta mutta saaren uskovaiset ovat kierosti valikoivia ja loukkaantuvat vain, jos sitä harrastetaan tavalla, jota itse pitävät vääränä. Ihmettelen aina uskovaisten vastustaessa homoseksuaalisuutta, että onko asia todellakin jatkuvasti niin päällimmäisenä mielessä, että on pakko vastustaa asioita, jotka eivät kosketa ketään muita kuin asianosaisia? Ja sitten päädyn aina toteamaan, että kyseessä on tietenkin projektio, jonka avulla torjutaan omia viettejä. Esimerkkinä, kun ystäväni Vlad, suur-Venäjän ylikeisari, vastustaa homopropagandaa, syynä on tietenkin se, että mies on kaappihomo - ainakin harrastaa Tom of Finland -tyyppistä paidattakeikistelyä ja isojen hikisten miesten halaamista tatamilla. Tämä saattaa selittää myös yleisemmin Venäjän johtajien tunnetun tavan suudella vierailevia valtionpäämiehiä.

Vihertää.

Nyt kun silmut ovat alkaneet pamahdella puihin ja maailma näyttää päivä päivältä aurinkoisemmalta (paitsi silloin kun sataa), on Euroopan yllä synkkiä pilviä, jotka eivät liity säähän. Fasismi nostaa päätään niin Britanniassa, Saksassa, kuin Ranskassakin. Venäjällä asia on jo lähtenyt täysin lapasesta, ja tankit rullaavat naapurimaiden kaupunkeihin kuin Prahassa 1968. Entisissä Neuvostotasavalloissa kannattaa miettiä kahteen kertaan ennen kuin ryhtyy harjoittamaan "deputinisaatiota" ja reformoi talouttaa länsi-Euroopan mallin mukaisesti.

Siksi ehdotankin, että otamme kasvimaailmasta mallia ja ryhdymme vihertymään. Ensin tulee hylätä homofobiat ja fasismi, ja sitten on ryhdyttävä toimiin humanitäärisen katastrofin välttämiseksi. Tarkoitan tietenkin sitä, että polttaessamme kaikki kartoitetut öljy, kivihiili, ja kaasuvarannot, Maan lämpötila nousee noin 6-8 astetta korkeammalle johtaen merenpinnan kymmenien metrien nousuun (merenrantatonttien arvo saattaa kärsiä, joten suosittelen myymään nyt kun joku vielä ostaa) ja ihmiskunnan koon putoamiseen pieneen osaan nykyisestä. Hämmästyttävää on se, että ihmiset edelleen ostavat öljy-yhtiöiden osakkeita, vaikka ne ovat tehneet käsittämättömän lyhytkatseisia virhe-investointeja lapioimalla rahaa uusiin öljykenttiin, joita ei koskaan voi ottaa käyttöön.

Kaikki mahdollinen hiili on pidettävä maassa. Ja parasta siinä on - ainakin näin keväällä - se, että ystävämme kasvikunnan vihreät tekevät asiassa enemmän kuin oman osuutensa. Ja aivan ilmaiseksi.