Kuka kouluttaisi brittiä?

Se oli otsikoitu ovelasti "vesitiedotteeksi", joten otin lehdykän käteeni nähdäkseni mitä se sisältää. Ei koskaan tiedä, vaikka jokin orava poikineen taikka lepakkoparvi olisi pudonnut paikalliseen vesitorniin mätänemään ja juomavesi olisi muuttunut juomakelvottomaksi muutaman päivän ajaksi. Sellaisesta ainakin kuvittelisi saavan tiedotteen jollakin tasolla, jottei syntyisi niitä vatsatautiepidemioita tai ripulieboloita ja hyppykoleroita (ripuli tunnetaan myös nimellä hallitustauti: perskusta kokkareilla). Mutta sitten ajattelin tarkemmin, ja totesin, että saarella ei taida olla ainuttakaan vesitornia päätellen siitä, että veden paine putkistossa vastaa, asteikolla yhdestä kymmeneen, "säälittävää kakkosen lirutusta" ja en ole kertaakaan nähnyt ainuttakaan vesitornia möllöttämässä kylillä ja toreilla. Sinällään tilanne on tosin hyvinkin looginen - sitten vesilaitosten yksityistämisten Margaret Thatcherin tultua valtaan, yksikään niitä omistava firma ei ole keskittynyt vesijohtoverkon parantamiseen, vaan ovat tilittäneet kaikki kiskurihintaisesta vesikuutiosta saamansa pennit osakkeenomistajilleen. Hauska yksityiskohta on, että yksityistäminen tapahtui ideologisista syistä, koska "yksityinen on tehokkaampaa" mutta laitosten omistajiin kuuluu niin Ranskan kuin Belgiankin kansallisia vesiyhtiöitä. Britannian kansalliselta yhtiöltä kiellettiin laitosten omistaminen ja vesijohdot vuotavat siksi 50% vedestä kadunvarsien kasviston kasteluvedeksi.

Kovaa vai pehmeää?

Tämä kryptinen lehdykkä kuitenkin vaivasi minua - ei tosin siksi, että siinä opetettiin briteille mitä tarkoittaa ero "kovan" ja "pehmeän" veden välillä. Ja vaikka onnistuivatkin selittämään eron mainitsematta sanallakaan sellaisia asioita kuin "kalkkikivi", josta koko saari on rakennettu, tai "ph-arvo", joka on ehkä liiaksi asian ytimessä, pamfletista kävi kiltisti selville, että pehmeämpi vesi olisi kivempaa ja siksi siitä kannattaisi jopa hiukan maksaakin. Luonnollisesti, painokustannukset oli maksanut firma, joka myy laitteistoja kraanaveden pehmentämiseen. Olisi pitänyt arvata, että he kouluttavat ihmisiä vain (pienikin opetuspamfletti lasketaan), koska se on taloudellisesti kannattavaa. Ja siinä piileekin saaren suurin yksittäinen ongelma.

Britit katsovat koulutusta erikoisesta näkökulmasta. Heidän maailmankuvaansa on paukutettu jo vuodesta 1979 asti, että koulutuksen tarkoituksena on vain ja ainoastaan saada tuottava työpaikka - muutoin se on hukkaanheitettyä puuhastelua. Muistan anekdoottina kiistelleeni baarissa siitä, että halusin lukea alalleni kuulumattomia julkaisuja ja mies ei kyennyt käsittämään sitä, että aikomuksenani ei ollut vaihtaa alaa, saada parempaa palkkaa tai parempaa työpaikkaa. Hän ei käsittänyt ajatusta oppimisesta oppimisen vuoksi, koska koki asian pelkkänä hyödykkeenä, jolla kasvatetaan tilipussia. Ja siksi britit ovat valmiita maksamaan yliopistokoulutuksestaan kymmeniä tuhansia puntia olettaen koulutuksen tuovan tilipussin, jolla maksaa kiusalliset opintolainat seuraavan kahden vuosikymmenen kuluessa. Mitä he sen sijaan eivät (vielä) ymmärrä, on se, että myös yliopistot katsovat asiaa samasta näkökulmasta. Ne ottavat vastaan lukukausimaksut ja opettavat opiskelijoille mitä hyvänsä he sattuvat haluamaan riippumatta sen hyödyllisyydestä (tai edes siitä, onko se totta vai ei). Esimerkiksi ekonomiaa opetetaan kaikkialla mutta opiskelijat eivät pidä matematiikasta, joten britannia on täynnä ekonomisteja, jotka eivät osaa yhteenlaskua työskennellessään valmistuttuaan Starbucksin kassalla minimipalkalla. Ekonomistien työpaikat menevät niille ikäville maahanmuuttajille, jotka osaavat yhteenlaskun.

Vieläkin hurjemmalta kuulostaa, ainakin omasta mielestäni, Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen kampanja levittää tietoa yliopisto-opetuksesta julkisiin kouluihin (sikäli kun niitä vielä on jäljellä). Tarkoituksena on tietenkin mainostaa kyseisiä historiallisia opinahjoja mutta sanoma on suomalasiesta näkökulmasta katsottuna vähintäänkin omalaatuinen. Ajatus on nimittäin kertoa julkisten koulujen, ja siten kaikkein köyhimpien perheiden, lapsille, että yliopisto-opetus ei ole ainoastaan ylempää keskiluokkaa (l. rikkaita) varten, vaan ihan kaikille. Se kuitenkin valuu hukkaan, koska samaisten lapsien vanhemmat "tietävät", että heidän penskansa eivät ole sellaisia "akateemisia tyhjäntoimittajia" ja heidän pitää siksi mennä "oikeisiin töihin" heti kuudennentoista kesän täytyttyä. Ja niin se pyörä pyörii, pitäen luokkayhteiskunnan voimissaan.

Entäs se typerä esite? Se lensi roskiin kuten kaikki muukin "ilmaisjakelu" (ei se ole ilmaista, koska sen joutuu omalla vaivannäöllä kiikuttamaan lehtiroskikseen). Herättipähän kuitenkin ajatuksia, joten kai se oli sen arvoista.

Huijaavat saksalaiset

Naurahdin ääneen Volkkarin johtajan pahoitellessa sitä, että yhtiö jäi kiinni päästötesteissä huijaamisesta, asiakkaidensa harhaanjohtamisesta ja yhtiön tuotteiden tappavasta viherpesusta ottaen huomioon, että dieselpolttoaineiden typpioksidipäästöt tappavat jo pelkästään Britanniassa 23500 ihmistä joka vuosi. Kyseinen lukema perustuu Britannian hallituksen omiin laskelmiin, jotka julkaistiin poikkeuksellisesti lauantaina 12. syyskuuta arkipäivän sijaan erittäin hyvästä syystä. Samana päivänä nimittäin valittiin oppositiopuolueelle uusi johtaja, joten lehdistöllä ei olisi aikaa paneutua moiseen viherpiiperrykseen - tai oikeammin sen tappavaan puutteeseen. En kuitenkaan nauranut siksi, että Volkkari jäi kiinni, vaan siksi, että lehdistön kommentaattorit yllättyivät suuryhtiön suuresta kusetuksesta ja koska eivät tuntuneet pyytelevän anteeksi itse huijausta, vaan sitä, että jäivät kiinni, mikä leikkasi leijonan osan firman osakkeen hinnasta aiheuttaen irtisanomisuhan johtoportaalle.

Kukaan tuskin uskoo, että kilpailevat autonvalmistajat eivät olisi virittäneet omia huijausmenetelmiään saadakseen autonsa näyttämään vihreämmiltä kuin ne todellisuudessa ovat. Markkinoitiinhan tupakointiakin terveellisenä niiden puolesta, jotka tekivät rahaa myymällä syöpäkääryleitään. Ja aivan samalla tavalla öljy-yhtiöt pumppaavat mediaa täyteen informaatiota, jonka mukaan ilmaston muutosta ei tapahdu. Ja jos tapahtuu, se on vain luonnollista ja/tai hyvästä. Ja jos onkin pahasta ja ihmisen aiheuttamaa, niin ei ole hiilidioksidipäästöjen syytä. Ja jos onkin, niin se on vain joidenkin tutkijoiden mielipide. Ja median "juorunalistit" juoksevat kuin pässit narussa ja taluttavat jokaiseen asiantuntijahaastatteluun teollisuuden palkkaaman "tutkijan" sanomaan poikkeavan mielipiteensä - "tasapuolisuuden" nimissä. Koska kukaan ei tee sillä rahaa, että maata luultaisiin litteäksi, tähtitieteestä puhuttaessa ei juurikaan näe, tasapuolisuuden nimissä, litteän maan kannattajia (kun tosi on kyseessä, niin saksalaisille homeopaatikoillekin kelpasi, yllättäen, "valtavirtalääketiede" sen sijaan, että olisivat hörppineet uskonsa mukaisesti ravistettua vettä LSD-yliannostukseensa).

Mutta niin tappavia kuin typioksidit ovatkin joutuessaan ihmisten hengittämäksi, vielä tappavampaa on Euroopan suurmaiden hallitusten suhtautuminen asiaan. Britannia, Saksa ja Ranska vähät välittävät edes omien kansalaistensa kuolemista, jos kyseessä on miljardeja euroja. Tilanne on oikeasti vielä tätäkin pahempi. Britannia on aktiivisesti lobannut, jotta EU:n päästö- ja saasterajoituksia saataisiin heikennettyä (ja miltä kuulostaisi päästöjen maksimointi?). He eivät tosin puhu asiasta asian oikealla nimellä - tarkoituksena on antaa yrityksille vapaus saastuttaa enemmän - vaan naamioivat likaisen lobbauksensa sanomalla toimivansa "kilpailukyvyn parantamisen" tai "sääntöviidakon karsimisen" puolesta. Kuka nyt sellaisia toimenpiteitö voisi vastustaa? Retoriikka on tuttua myös Suomesta. Hallituksen suunitelma "kehittää" koulutusjärjestelmää on vain pseudonyymi sanoille "kurjistaa" tai "tuhota". Ainakin se vaikuttaa ikävältä tekosyyltä niille, 1200:lle jotka pakotetaan Helsingin yliopistosta "kehittämään" itselleen uutta työpaikkaa.

Kyynisenä oletan Volkkarin pääsevän pälkähästä, koska lainsäädännöstä löytyy jokin porsaanreikä. Itse katsoisin olevan kohtuullista, että yhtiö maksaa jokaiselle viimeisen kymmenen vuoden aikana firman auton ostaneelle korvauksena vähintäänkin 50% auton hinnasta ja noin kaksisataatuhatta euroa jokaisesta huijauksen aikaansaamasta myrkytystapauksesta. Tämä tarkoittaisi varovasti arvioiden noin 80 miljardin laskua pelkästään Euroopassa, jonka luulisi toimivan edes jonkinlaisena varoittavana esimerkkinä ja saavan yhtiöt miettimään ennen kuin huijaavat jo pelkistä taloudellisista syistä (moraalisille syille ne eivät jaksaisi edes nauraa matkalla pankkiin). En tosin usko Euroopan hallituksilla, EU:sta puhumattakaan, olevan intressejä moiseen vaatimukseen, koska sillä on "työttömyyttä lisäävä vaikutus" (tietenkin tekosyy, koska työttömyys kiinnostaa poliitikkoja vain heidän omassa vaalipiirissään, jotta voisivat jatkaa uraansa).

Parempi syy on kuitenkin saksalaisten myyntitaito. Vaatii nimittäin melkoisesti taitoa markkinoida euromaiden saksalaisille pankeille antama ilmainen raha korvaukseksi niiden virheinvestoinneista "tukena kreikkalaisille". Kapitalisimia kansalle, sosialismia rikkaille - onneksi edes ilmansaasteet tappavat tasapuolisesti kukkaroon katsomatta.

Leikkaukset

Kuuntelin sattumalta (no, jos politiikkaa kommentoi edes hiukan, olisi syytä tietää mitä poliitikot oikeasti sanovat) tämän viikon välikysymystä ja hallituksen hiillostusta koulutuksesta - lähinnä yliopistojen tuhoamisesta, jota Arhinmäki ja Niinistö erityisen ansiokkaasti vastustivat (demarit eivät tunnu osaavan mitään niin hallituksessa kuin oppositiossakaan). Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ole "tuhoaminen", vaan "kehittäminen", joskin minulle jäi epäselväksi niiden välinen ero, koska Helsingin yliopisto, tuo Suomen paras ja maailmallakin sadan parhaan joukossa oleva akateeminen instituutio, joutuu joka tapauksessa potkimaan pois 1200 työntekijää kutsuttiinpa sitä kummaksi tahansa. Mutta miksi kummassa hallitus leikkaa? Juha "bisnesmiljonääri" Sipilä sanoo syyn olevan se, että voitaisiin vähentää lainanottoa ja kutistaa valtion velkaa. Ja koska ei ole vaihtoehtoja. Aivan kuten yritysmaailmassakin, jossa parannetaan kvartaalin tulosta potkimalla ihmisiä pihalle - pitkällä tähtäimellä se tosin johtaa firman näivettymiseen (joskin silloin puhutaan "uudistamisesta" ja "virtaviivaistamisesta" - lohduttaa varmasti niitä, jotka "virtaviivaistettiin" kilometritehtaalle).

Aivan aluksi olisi syytä kysyä, että onko Suomella liikaa velkaa ja onko siitä haittaa - varsinkin näin historiallisen alhaisten korkojen ainana (ja varsinkin kun velkojen saatavia on korkomaksuja enemmän)? Todellisuudessa kun Suomella on velkaa vain lievästi niin Euroopan kuin maailmankin mittakaavoissa. Velka on valtioiden tapa rahoittaa toimintaansa ja investointejaan ja alhaisen koron aikana se on erityisen edullista, koska esimerkiksi koulutukseen "tuhlattu" (hallitus sanoi "kulutettu", itse sanoisin "sijoitettu") euro tuo itsensä takaisin valtion budjettiin noin kuusinkertaisena tulona - ei tosin samalla hallituskaudella, vaan pidemmällä tähtäimellä. Samoin, infran ja/tai talojen rakentaminen ja peruskorjaaminen tuo eurot takaisin noin kaksinkertaisena. Ne ovat siis hyviä sijoituskohteita ja auttavat saamaan talouden parempaan kuntoon. Samanlaisia tuloksia saadaan sijoittamalla velkarahaa esimerkiksi terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan, koska terveemmät ihmiset tekevät työtä (ja maksavat veroja) ahkerammin ja tukevat siinä sivussa kotimaista kysyntää ja siten tuotantoa. Eikö olisi viisasta investoida edellä mainittuihin asioihin ja kasvattaa siten valtion tuloja reippaasti verrattuna investointia varten otetun lainan muutoinkin alhaisiin korkokustannuksiin?

Eikä budjetin alijäämä edes ole se suurin potentiaalinen uhkatekijä Suomelle. Se suurin on ilmastonmuutos, joka on osaltaan aiheuttanut myös nykyisen pakolaistilanteen (kieltäydyn kutsumasta tilannetta "kriisiksi", jottei sana koe inflaatiota) Euroopassa Syyrian ajauduttua kriisiin (Syyrian tilanne on oikea kriisi) neljän vuoden kuivuuden seurauksena. Samaa sanoi esimerkiksi Sixten Korkman todetessaan ilmaston muutoksen olevan nimenomaisesti taloudellinen uhkakuva. Paitsi tietenkin, jos velkarahaa investoidaan puhtaaseen teknologiaan ja siten viherretään teollisuutta ja samalla tuotetaan niin työpaikkoja kuin vientituotteitakin - niitä Sipilän peräänkuuluttamia asioita. Tämä keino ei kuitenkaan ole hallitukselle kelvannut. Se taas herättää retorisen kysymyksen, onko hallituksen taustavaikuttajilla taloudellisia intressejä perinteisemmässä, likaisessa, auto- ja öljyteollisuudessa, jota uusiutuvien mukanaan tuoma muutos uhkaisi? Toisaalta, samat hyödyt saataisiin aikaiseksi muidenkin alojen tegnologiseen kehitykseen (ja siten ensisijaisesti koulutukseen) investoitaessa.

Leikkausten tiellä nyt kuitenkin edetään, koska vaihtoehtoja ei ole. Ja samalla pienituloisimmat kärsivät vieläkin pienemmistä tuloista, mikä pienentää niin ostovoimaa kuin kotimaista kysyntääkin ja siten heikentää taloutta huomattavasti. Eikä sitä vientiäkään leikkauksilla paranneta, koska henkilöstökustannukset (jotka eivät edes ole erityisen korkeita Suomessa) ovat vain murto-osa yksityisen sektorin kustannuksista. Leikkauksia siis tehdään, jotta talous saadaan kasvuun, vaikka käytännössä niiden vaikutus on aina päinvastainen, kuten Joseph Stiglitzkin totesi - Sipilän nauraessa miehen vuosikymmenten (talouden nobelilla palkittua) asiantuntemattomuutta omalta insinöörin koulutuspohjaltaan. Jos joku (kuten Sipilä) väittää leikkausten toimivan päinvastaisella tavalla, on todistustaakka hänellä. Ainakaan itse en tunne ainuttakaan esimerkkiä ihmiskunnan historiasta niin Euroopasta, Amerikoista, kuin Aasiastakaan. Eesimerkiksi, ison sodan jälkeen kaikki länsimaat vaurastuivat suunnattomasti juuri koulutukseen, infrastruktuuriin ja terveydenhuoltoon panostamalla leikaten samalla suunnattomat velkataakkansa minimiin.

Leikkauksia ei siis tehdä talouden tasapainottamiseksi, koska en usko edes Juha Sipilän olevan niin typerä, ettei hän ymmärtäisi yksinkertaisia syy- ja seuraussuhteita. Sanoessaan leikkausten tasapainottavan Suomen taloutta tai sen olevan päämääränä, Sipilä siis kertoo epätotuuksia (no, mitä siihen sanoisi muuta kuin, että kepu pettää aina) - sitä kutsutaan myös valehteluksi. Mikä se todellinen syy sitten on? Uskallan väittää syyn olevan leikkaukset itse: ideologisista syistä, hallituksen oikeistolaiset katsovat julkisen sektorin olevan paha ja yksityisen hyvä, koska niin sen vain on oltava. Yksityistäminen on käynnissä useilla aloilla ja samaan aikaan julkista sektoria tulee pienentää, koska se estää yksityistä ottamasta haltuunsa tuottavia valtion toimialueita, kuten vaikkapa vankiloita, terveydenhuoltoa, koululaitosta, rajavalvontaa, oikeuslaitosta, sosiaalitoimea, ja sen sellaista, joita yksityistetään Britanniassa kovaa vauhtia Ameriikan malliin (katastrofaalisin seurauksin - mutta vain, jos sattuu olemaan köyhä). Tältä tilanne ainakin näyttää ja tavallisesti tilanne on juuri sellainen kuin miltä se näyttää. Jos joku keksii leikkauksille jonkin todennäköisemmän syyn, olisin kiinnostunut kuulemaan.

Mutta oletetaan nyt leikin vuoksi, että leikkaukset parantaisivat taloudellista tilannetta. Onko niille silloin vaihtoehtoja? No tietenkin on, kuten monikin on jo suureen ääneen sanonut hallituksen ummistaessa siltä korvansa. Luulen, että suomalaiset eivät tienneet mitä tekivät äänestäessään hallitukseen rikkaita porvareita ja veronkirtäjiä. Toivottavasti Siperia opettaa ja toppatakit (pseudonyymi sukan varressa majailevalle setelinipulle) on hankittuna, sillä Siperiaan tässä ollaan kovaa vauhtia menossa. Täällä Britanniassa ollaan tosin huomattavalla etumatkalla - Ural ohitettiin jo vuonna 1979. Kyseinen vuosi tosin oli noin muutoin aivan ensiluokkainen.

Omituinen Britannia

Luin lehdestä, että Poundworldin kilpailija Poundland - näitä hilpeyttä herättäviä halpamyyntiketjuja - päätti ottaa peribrittiläisen lähestymistavan kaupan "kovaan" kilpailuun maan kyläkeskustoissa. Ratkaisu on tietenkin se, että parempien tuotteiden tai halvempien hintojen sijaan, firma päätti ostaa yhden pahimmista kilpailijoistaan. Siis sen syntisen 99 pennin kaupan, joka kehtaa kaupitella samaa roskaa pennin halvemmalla.

Kilpailutilanne.

Tämä omaperäinen ratkaisu on hiukan samankaltainen, kuin esimerkiksi suuren kauppaketjun, Tescon, vastaava ostaa liikekiinteistöille varatut maat ja mannut pikkukylien keskustoista, jotta kilpailijat eivät pääse perustamaan kauppojaan ja haittaamaan liiketoimintaa tarjoamalla asiakkaille vaihtoehtoja. Tai Sainsburyn, tuon herra suuriherra lordi Sainsburyn kauppaketjun ratkaisu myydä leipänsä penneillä kunnes paikalliset leipomot joutuvat laittamaan laput luukuille ja joutavat siten pois haittaamasta liikevoittoa kilpailullaan - ja liikevoitolle kilpailun puute tekeekin hyvää, koska sitten sen leivänkannikan voi myydä paikallisessa monopoliasemassa mansikoitakin kalliimmalla. Britannian, tämän kapitalismin ihmemaan vähittäiskauppa on vielä pahemmin monopolisoitunut kuin Suomen - johtuen näistä erittäin mukavista paikallisista monopoleista, joita edesauttaa se, että köyhillä alueilla asukkailla ei ole varaa matkata naapuripitäjään ja kilpailijan kaupoille.

Mutta ajatteliko puntakaupan johtoporras asiaa sen pidemmälle? Kyseessä on tietenkin selvä yritys eliminoida kilpailua ja parantaa omaa myyntiosuutta - ja jopa valtio kiinnostui meniköhän kaikki ihan laillisesti päättäen selvittää asiaa. Sattuu nimittäin olemaan niin, että 99p kaupan pahin paikallinen kilpailija on juuri Poundland. Mutta kilpailun vääristäminen ei ole ennenkään haitannut Britanniassa, jossa paikallisia monopoleja on jo niin tiuhassa, että heikompaa hirvittää - ja hintoja on kätevä nostaa kun ihmisiltä puuttuvat vaihtoehdot.

Ja kaiken tämän keskellä, kun hallitus päätti leikata 4.4 miljardia työtätekevien verovähennysoikeuksista pakottaen arvion mukaan noin 2 miljoonaa minimipalkkalaista leipäjonoihin (koska leipä on köyhimmillä alueilla monopolien vuoksi kallista), lehdistö keskittyi lähinnä siihen, että tuore oppositiojohtaja ei laulanut kansallislaulua (jossa muuten jännästi sanotaan, että "kapinalliset skotit tulee murskata" - kylläpäs muuten onkin sadistinen laulu) kuten kunnon patriootin kuuluu. Herää kysymys: kumpi onkaan isänmaallisempaa, nuotin vierestä laulaminen vai työväestön tuomitseminen kirjaimellisesti taloudelliseen (ja osittain kirjaimelliseen) katuojaan?

Pelon kauppiaat

Sadismi.

Britannian lehdistön verinen kampanja alkaa oikeasti olemaan hiukan pelottavaa luettavaa. On kuitenkin yksi asia, joka on pelottavampaa: Britannian pääministeri voi tehdä päätöksen terroristiksi kutsumansa ihmisen taposta ulkomailla, oli tämä sitten Britannian kansalainen tai ei (vaikka parlamentti äänesti sitä vastaan). Ja lehdistö kiittää miestä siitä, että poisti tämän valtavan uhan maan päältä. Koska tiedämme, että Britannian pääministerit eivät koskaan valehtele, ja ovat aina oikeassa, on tietenkin mahdotonta, että iskuissa olisi kuollut muitakin ihmisiä. Pahat miehet kuolivat yhtä varmasti kuin Irakissa oli joukkotuhoaseita. Ja mitä eroa onkaan ihmisen pään irroittamisessa veitsellä tai räjähdyksen voimasta? Kuka tässä nyt on se terroristi?

Ryhdyin kuitenkin miettimään periaatteellisia seurauksia. Yksi hellfire -ohjus maksaa Wikipedian mukaan $110000. Lisäkustannuksia koitui robottipommikoneen käytöstä, joten arvioin kokonaishinnaksi £100000. Sillä olisi voinut palkata yhden lääkärin tai kolme hoitajaa henkilöstöpulasta kärsivään terveydenhoitojärjestelmään vuodeksi. Oliko tämä säälittävä islamistireppana todellakin sen arvoinen - sikäli kun kyseessä oli islamistireppana, herra Cameronin sanaa kun ei voi pitää kaikkein luotettavimpana lähteenä.

Ansaittu kuolema.

Ilmeisesti kyseiset islamistireppanat kuitenkin saivat mitä ansaitsivat. Hehän fantasioivat iskusta kuningatarta vastaan (siis herra Cameronin mukaan, ja herra Cameronin sana on aina totuus) ja eihän sellainen ajatusrikos sovi. Ryhdyin itse ajattelemaan, että konservatiivisen puolueen vallasta kampeamiseen olisi oikeutettua käyttää väkivaltaa jos jatkavat valitsemallaan tiellä ja kieltäytyvät kunnioittamasta ihmisoikeuksia - ja koska suhtautuvat itse niin omaan kansaansa kuin muihin ihmisiin (elleivät ole rikkaita) lähinnä sillan alle lakaistavana roskaväkenä. Olenko minäkin nyt siis oikeutettu ohjusiskun kohde?

Minulla onkin siis ajatus maailman muuttamiseksi paremmaksi paikaksi. Ostetaan kaikille Suomen persuille lippu Britanniaan ja annetaan maan sulkeutua omaan erinomaisuuteensa. Katkaistaan kauppasuhteet ja lakataan lukemasta BBC:n propagandaa. Täällä saavat sitten olla kiltisti valkoisena herraskansana muunväristen pysytellessä poissa. Itse taidan kuitenkin muuttaa siinä tapauksessa suunnilleen mihin tahansa muuhun maahan. Ei se ainakaan sen pahemmaksi voi mennä.