Kuuntelin sattumalta (no, jos politiikkaa kommentoi edes hiukan, olisi syytä tietää mitä poliitikot oikeasti sanovat) tämän viikon välikysymystä ja hallituksen hiillostusta koulutuksesta - lähinnä yliopistojen tuhoamisesta, jota Arhinmäki ja Niinistö erityisen ansiokkaasti vastustivat (demarit eivät tunnu osaavan mitään niin hallituksessa kuin oppositiossakaan). Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ole "tuhoaminen", vaan "kehittäminen", joskin minulle jäi epäselväksi niiden välinen ero, koska Helsingin yliopisto, tuo Suomen paras ja maailmallakin sadan parhaan joukossa oleva akateeminen instituutio, joutuu joka tapauksessa
potkimaan pois 1200 työntekijää kutsuttiinpa sitä kummaksi tahansa. Mutta miksi kummassa hallitus leikkaa? Juha "bisnesmiljonääri" Sipilä sanoo syyn olevan se, että voitaisiin vähentää lainanottoa ja kutistaa valtion velkaa. Ja koska ei ole vaihtoehtoja. Aivan kuten yritysmaailmassakin, jossa parannetaan kvartaalin tulosta potkimalla ihmisiä pihalle - pitkällä tähtäimellä se tosin johtaa firman näivettymiseen (joskin silloin puhutaan "uudistamisesta" ja "virtaviivaistamisesta" - lohduttaa varmasti niitä, jotka "virtaviivaistettiin" kilometritehtaalle).
Aivan aluksi olisi syytä kysyä, että onko Suomella liikaa velkaa ja onko siitä haittaa - varsinkin näin historiallisen alhaisten korkojen ainana (ja varsinkin kun velkojen saatavia on korkomaksuja enemmän)? Todellisuudessa kun Suomella on velkaa vain lievästi niin Euroopan kuin maailmankin mittakaavoissa. Velka on valtioiden tapa rahoittaa toimintaansa ja investointejaan ja alhaisen koron aikana se on erityisen edullista, koska esimerkiksi koulutukseen "tuhlattu" (hallitus sanoi "kulutettu", itse sanoisin "sijoitettu") euro tuo itsensä takaisin valtion budjettiin noin kuusinkertaisena tulona - ei tosin samalla hallituskaudella, vaan pidemmällä tähtäimellä. Samoin, infran ja/tai talojen rakentaminen ja peruskorjaaminen tuo eurot takaisin noin kaksinkertaisena. Ne ovat siis hyviä sijoituskohteita ja auttavat saamaan talouden parempaan kuntoon. Samanlaisia tuloksia saadaan sijoittamalla velkarahaa esimerkiksi terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan, koska terveemmät ihmiset tekevät työtä (ja maksavat veroja) ahkerammin ja tukevat siinä sivussa kotimaista kysyntää ja siten tuotantoa. Eikö olisi viisasta investoida edellä mainittuihin asioihin ja kasvattaa siten valtion tuloja reippaasti verrattuna investointia varten otetun lainan muutoinkin alhaisiin korkokustannuksiin?
Eikä budjetin alijäämä edes ole se suurin potentiaalinen uhkatekijä Suomelle. Se suurin on ilmastonmuutos, joka on osaltaan aiheuttanut myös nykyisen pakolaistilanteen (kieltäydyn kutsumasta tilannetta "kriisiksi", jottei sana koe inflaatiota) Euroopassa Syyrian ajauduttua kriisiin (Syyrian tilanne on oikea kriisi) neljän vuoden kuivuuden seurauksena. Samaa sanoi esimerkiksi Sixten Korkman todetessaan ilmaston muutoksen olevan nimenomaisesti taloudellinen uhkakuva. Paitsi tietenkin, jos velkarahaa investoidaan puhtaaseen teknologiaan ja siten viherretään teollisuutta ja samalla tuotetaan niin työpaikkoja kuin vientituotteitakin - niitä Sipilän peräänkuuluttamia asioita. Tämä keino ei kuitenkaan ole hallitukselle kelvannut. Se taas herättää retorisen kysymyksen, onko hallituksen taustavaikuttajilla taloudellisia intressejä perinteisemmässä, likaisessa, auto- ja öljyteollisuudessa, jota uusiutuvien mukanaan tuoma muutos uhkaisi? Toisaalta, samat hyödyt saataisiin aikaiseksi muidenkin alojen tegnologiseen kehitykseen (ja siten ensisijaisesti koulutukseen) investoitaessa.
Leikkausten tiellä nyt kuitenkin edetään, koska vaihtoehtoja ei ole. Ja samalla pienituloisimmat kärsivät vieläkin pienemmistä tuloista, mikä pienentää niin ostovoimaa kuin kotimaista kysyntääkin ja siten heikentää taloutta huomattavasti. Eikä sitä vientiäkään leikkauksilla paranneta, koska henkilöstökustannukset (jotka eivät edes ole erityisen korkeita Suomessa) ovat vain murto-osa yksityisen sektorin kustannuksista. Leikkauksia siis tehdään, jotta talous saadaan kasvuun, vaikka käytännössä niiden vaikutus on aina päinvastainen,
kuten Joseph Stiglitzkin totesi - Sipilän nauraessa miehen vuosikymmenten (talouden nobelilla palkittua) asiantuntemattomuutta omalta insinöörin koulutuspohjaltaan. Jos joku (kuten Sipilä) väittää leikkausten toimivan päinvastaisella tavalla, on todistustaakka hänellä. Ainakaan itse en tunne ainuttakaan esimerkkiä ihmiskunnan historiasta niin Euroopasta, Amerikoista, kuin Aasiastakaan. Eesimerkiksi, ison sodan jälkeen kaikki länsimaat vaurastuivat suunnattomasti juuri koulutukseen, infrastruktuuriin ja terveydenhuoltoon panostamalla leikaten samalla suunnattomat velkataakkansa minimiin.
Leikkauksia ei siis tehdä talouden tasapainottamiseksi, koska en usko edes Juha Sipilän olevan niin typerä, ettei hän ymmärtäisi yksinkertaisia syy- ja seuraussuhteita. Sanoessaan leikkausten tasapainottavan Suomen taloutta tai sen olevan päämääränä, Sipilä siis kertoo epätotuuksia (no, mitä siihen sanoisi muuta kuin, että kepu pettää aina) - sitä kutsutaan myös valehteluksi. Mikä se todellinen syy sitten on? Uskallan väittää syyn olevan leikkaukset itse: ideologisista syistä, hallituksen oikeistolaiset katsovat julkisen sektorin olevan paha ja yksityisen hyvä, koska niin sen vain on oltava. Yksityistäminen on käynnissä useilla aloilla ja samaan aikaan julkista sektoria tulee pienentää, koska se estää yksityistä ottamasta haltuunsa tuottavia valtion toimialueita, kuten vaikkapa vankiloita, terveydenhuoltoa, koululaitosta, rajavalvontaa, oikeuslaitosta, sosiaalitoimea, ja sen sellaista, joita yksityistetään Britanniassa kovaa vauhtia Ameriikan malliin (katastrofaalisin seurauksin - mutta vain, jos sattuu olemaan köyhä). Tältä tilanne ainakin näyttää ja tavallisesti tilanne on juuri sellainen kuin miltä se näyttää. Jos joku keksii leikkauksille jonkin todennäköisemmän syyn, olisin kiinnostunut kuulemaan.
Mutta oletetaan nyt leikin vuoksi, että leikkaukset parantaisivat taloudellista tilannetta. Onko niille silloin vaihtoehtoja?
No tietenkin on, kuten monikin on jo suureen ääneen sanonut
hallituksen ummistaessa siltä korvansa. Luulen, että suomalaiset eivät tienneet mitä tekivät äänestäessään hallitukseen rikkaita porvareita ja veronkirtäjiä. Toivottavasti Siperia opettaa ja toppatakit (pseudonyymi sukan varressa majailevalle setelinipulle) on hankittuna, sillä Siperiaan tässä ollaan kovaa vauhtia menossa. Täällä Britanniassa ollaan tosin huomattavalla etumatkalla - Ural ohitettiin jo vuonna 1979. Kyseinen vuosi tosin oli noin muutoin aivan ensiluokkainen.