Biljardia pelimiesten maassa

Innokkaana biljardin harrastajana, ensimmäisiä projektejani oli etsiä kohtuullinen biljardisali kaupungin ytimestä. Kävi ilmi, että sellaista ei ollut mutta kaupunkin laitamilta löytyi kuin löytyikin laadukas sali, jossa on noin 20 snookerpöytää (kertoo selvää kieltään siitä, mikä se ykköslaji on), kahdeksan pool -pöytää ja muutama pöytä englantilaiselle biljardille, jota olen pelannut heikkouksissani vain yhden ainoan kerran. Selityksenä moiselle kerettiläiselle kokeilulle kerrottakoon, että olin pienessä hutikassa vietettyäni erään paikallisen tuttavan 40-vuotis synttäreitä. Tarkoitan, että eihän kukaan nyt oikeasti voi pitää englantilaista biljardia varteenotettavana pelinä - pallotkin ovat jostain taivaan syystä eri kokoisia. Pelaa siinä sitten.

Salin nimi on "Hurricane Room" ja sieltä löytyikin sitten kaivattua peliseuraa. Ja vieläpä tasokasta sellaista. Paikallisessa biljardiliigassa pelaa nimittäin useita Englannin ranking sarjan pelaajia, jotka ovatkin sitten taidoiltaan aivan SM-sarjan pelaajien luokkaa - elleivät jopa kovempia. Ainakaan tasokkaista peleistä ei siis olisi puutetta. Eivätkä paikalliset pelimiehet sitten mitään tylsää porukkaa olekaan. Rahapelejä pääsee aina pelaamaan ja on oltava tarkkana, ettei yhtäkkiä häviä satasta ihan vain siksi, että löi pari palloa ohi, eikä päässytkään enää takaisin pöydälle vastustajan tyhjentäessä sen kerta toisensa jälkeen. Vedonlyönti-intoa siis riittää ja sehän vain sopii. Jos ei halua hävitä rahojaan, on pakko pelata korkeatasoista biljardia ja se jos mikä on kehittävää. Oppiipahan olemaan tekemättä typeriä lyöntejä.

Vaikka sali onkin kaupungin laidalla, odotin sentään paikkaa etsiessäni, että kadulla olisi jonkinlainen mainoskyltti, jossa kerrotaan mahdollisuudesta pelata biljardia. Länsimaissa sitä kutsutaan mainostamiseksi mutta kyseinen käsite tuntuu olevan hyvin rajatusti käytössä tietyissä yhteyksissä tässä maassa. Jouduin kävelemään rautatiesillan ali, kääntymään pimeälle teollisuusalueelle ja kiertämään ränsistynyttä varastorakennusta, kunnes löysin jonkin ovea muistuttavan sisäänkäynnin. Salin ulko-ovi oli - kuinkas muutenkaan - lukossa mutta sisään pääsi ovisummeria soittamalla, kun henkilökunta oli ensin varmistanut turvakamerasta minkä näköinen setämies sieltä onkaan tulossa. Ihme, että avasivat oven.

Hyvin piilotettu biljardisali kaupungin laitamilla.

Kun katsoo kuvasta oikein tarkasti, näkee vasemmalla olevan oven yläpuolella kyltin "snooker". Siinä onkin kaikki, mikä kertoo biljardisalin olinpaikasta kyseisessä talossa. Valoisaan aikaan se olisi luultavasti ollut helpompi löytää mutta jos viettää päivät toimistolla, ei siihen oikeastaan ole mahdollisuuksia. Salilla pelaamiseen vaadittiin luonnollisesti klubin jäsenyys mutta se ei onneksi ollut kovinkaan kallista. Vain parikymmentä puntaa. Karkkirahaa kovapalkkaiselle tutkijalle...

Melkoisen uskomaton piirre Hurricane Roomissa on sen liberaali avoinnaolopolitiikka. Kävi ilmi, että biljardia voi pelata seitsemänä päivänä viikossa 24 tuntia vuorokaudessa. Tiedän, kuulostaa uskomattomalta mutta katsokaa vaikka kuvasta. Eipähän tarvitse jättää loppuillan rahapelejä kesken vain siitä syystä, että sali sulkee ovensa. Sopii minulle.

Liberaalit aukioloajat.