"Rantaloma" Brightonissa

Brightonin kaupunki Lontoon eteläpuolella on yksi saaren suosituimpia rantakohteita. Vaikka englantilaiset eivät pääsääntöisesti osaakaan uida - mistä muistutuksena uiminen kielletty -kyltit jokaisen yli 50 senttiä syvän rapakon äärellä - he kyllä osaavat nauttia rannasta muilla tavoin. Kuten vaikkapa Espanjalle kuuluvan Ibizan saaren asukkaat hyvin tietävät, näihin tapoihin kuuluvat railakas suomalaistyyppinen alkoholinkäyttö ja kaikki sen lieveilmiöt, kuten tappelut, perheriidat ja muu häiritsevä kovaääninen yleissikailu.

Brightonin rantabulevardi.

Brightonin rantaa seuraa pitkä katu, joka on aurinkoisena päivänä oikein leppoisa - tosin paikallisten halu lenkkeillä sitä pitkin vähissä vaatteissa aiheuttaa ajoittain eri asteisia stressikohtauksia. Kun ilmakin sattui vielä aurinkoiseksi ja lämpötila nousi aina 15 asteeseen, ei rannan väenpaljouskaan (ei kuvassa) haitannut kovin paljoa, ja jaksoin sitä jopa useita minuutteja. Näin talvellakin rannalla oli satoja turisteja nauttimassa auringosta, ja kuinkas muuten, huurteisesta tuopista täynnä mallasjuomaa. Ja mikseivät olisi. Ilmassa kun oli runsaasti kesäistä tunnelmaa ja taivaskin oli lähes pilvetön.

Silmiinpistävin piirre tosin oli postin työntekijöiden järjestämä mielenosoitus, jossa vastustettiin hallituksen aikomuksia yksityistää kuninkaallisen postin toiminta. Sinällään jo erikoista maassa, jossa lähes kaikki muu paitsi poliisivoimat on jo yksityistetty. Seurasin ihmetellen ja jokseenkin huvittuneena, kun noin kolmesataapäinen joukko marssi keskustan halki ja huusi iskulauseita, kuten "Royal mail, not for sale". Mieleeni tuli, että mitä suomalaisen ammattiliiton tulisi tehdä, jotta se saisi mobilisoitua vastaavan määrän jäseniään osoittamaan mieltään kadulle. En keksinyt yhtään yleisesti hyväksyttyä tapaa. Helpoin tapa olisi tietenkin tarjota ilmaista viinaa mutta se aiheuttaisi luultavasti paheksuntaa, eikä oikein edistäisi liiton asiaa.

Brightonista löytyi runsaasti erilaisia pieniä ravintoloita, joissa tarjottiin luullakseni aivan kaikenlaista ruokaa, mitä maa päällään kantaa. Näin tunisialaisia, marokkolaisia, egyptiläisiä, syyrialaisia, irakilaisia, turkkilaisia, afganistanilaisia, intialaisia, thaimaalaisia, japanilaisia tai kiinalaisia ravintoloita jokaisella vähänkään pienemmällä kadulla. Eipähän tarvinnut turvautua pahaan ruokaan. Liberaalit muslimiravintolat ovat omaksuneet erikoisen politiikan kieltäytymällä myymästä viiniä tai muutakaan alkoholipitoista ruoan kanssa mutta sallimalla asiakkaiden tuoda omat viinipullonsa mukanaan tullessaan syömään. Eli pullo punkkua kioskista mukaan ja pakistanilaiseen syömään. Pullonavaaja ja viinilasit kyllä löytyvät ravintolan puolesta.

Brightonin kuninkaallinen paviljonki.

Intialais-saraseeniseen (tai mitä lieneekään suomeksi) tyyliin rakennettu kuninkaallinen paviljonki, joka on toiminut muun muassa kuninkaallisten kesämökkinä, kuvastaa Brightonin monikulttuurista katukuvaa. Se myös heijastaa brittien Intiasta ja Arabian niemimaalta saamia vaikutteita ja muistutti ironiseen tyyliinsä ainakin minua brittien käynnistämistä massamurhista ja etnisistä puhdistuksista 1800 -luvun Intiassa ja lähi-idässä. Jos nuo tornit kyseisen talon kulmissa olisivat hiukan korkeampia, voisi rakennusta erehtyä luulemaan vaikkapa moskeijaksi minareetteineen. Nykyisellään se on kuitenkin lähes puhtaasti museona toimiva turistinähtävyys, jonka pihalla lukuisat katusoittajat, joogaajat ja puistopummit esittelevät osaamistaan - tai silmiin- ja korviinpistävästi sen puutetta.