Tämä Gary -niminen mies kuitenkin yritti myydä minulle mokkulaa, jonka mukana ei ole ajureita tai ohjelmistoja Linux -järjestelmää varten, ja kieltäytyi ymmärtämästä, että Windows ei ole se ainoa käyttöjärjestelmä. Totesi vain, että "Onhan se Vistakin olemassa." Hänellä kesti myös noin 15 minuuttia kirjoittaa nimeni ja osoitetietoni ylös. Ilmeisesti innokkuus ei korvaa kirjoitustaitoa. Tosin syynä taisi olla miehen kyvyttömyys tavata sanoja, vaikka ne esittäisi kirjain kirjaimelta. Lisäksi hän yritti aivan aluksi myydä minulle puhelinta, jota heillä ei edes ollut. Sanoisin, että aika optimistista markkinointia. Olen tosin ehtinyt jo tottua tällaiseen ja koko toiminta herätti lähinnä hilpeyttä, jota en osannut pitää sisälläni.
Tuntia myöhemmin poistuin kaupasta puhelin taskussani. Ja onhan siinä tosiaan se kamerakin, noin sadan muun täysin tarpeettoman sovelluksen ja ominaisuuden lisäksi. Vain sateenvarjo puuttuu...
Muistin ottaa kuviakin vielä samana päivänä, tosin vasta päästyäni lounaalle yliopiston vieressä sijaitsevaan opiskelijaruokalaan. Erotuksena suomalaisiin vastaaviin, erityisen hienoa on se, että lounaalla voi juoda ruoan kanssa olutta. Siinä asiassa - lienee muuten ainoita asioita - englantilainen ruokakulttuuri on suomalaista parempaa.
![]() |
Yliopiston sisäpiha poikkeuksellisen aurinkoisena päivänä. |
Myönnettäköön, että ei siitä kuvien räpsimisestä sitten kuitenkaan tullut mitään, koska poistuttuani ikkunattomasta toimistostani, tähtitaivas oli ehtinyt jo tulla näkyviin ja kuvien otto ei oikein enää onnistunut. Siksi päätinkin toteuttaa peribrittiläiseen tapaan sen, mitä miljoonat paikalliset ovat tehneet jo satoja vuosia töiden jälkeen. Painuin pubiin.
![]() |
Jamaikalaista olutta englantilaisessa pubissa. |
Vaikka oli maanantai, oli pubi kohtuullisen täynnä väkeä ja syykin siihen selvisi heti astuttuani sisään. Jalkapalloa. Arsenal pelasi jotakin toista valioliigajoukkuetta vastaan, ja Lontoolaisena seurana, sen pelit herättävät melkoista mielenkiintoa paikallisessa yleisössä. Pubissa oli kuitenkin myös - tietenkin vasta pelin jälkeen - muutakin ohjelmaa. Eräs paikallinen laulajakitaristi oli tullu jokaviikkoiseen tapaansa soittamaan omia ja muiden tekemiä kappaleita yhteen paikan nurkkauksista. Mies osoittautui kohtuullisen taitavaksi ja kykeni soittamaan lähes minkä tahansa yhdellä kitaralla soitettavan kappaleen yleisön sitä vain pyytäessä. Ja hyvä äänikin hänellä oli. Ei hassumpi tapa viettää maanantai-iltaa.
On kyllä hienoa, että on kuvia!
VastaaPoista