Seurasin tuota eilisillan vaalihässäkkää radiosta ja täytyy vain todeta, että onneksi ei tarvitse olla maassa. Tervemenoa keskiajalle, Suomi. Edustuksellinen demokratia on hieno keksintö mutta sen varjopuolena on se, että ihmiset, jotka eivät kykene minkäänlaisiin älyllisiin toimenpiteisiin tai edes huolehtimaan itsestään saavat äänestää itselleen kaltaisiaan johtajia. Kyllä kansa tietää.
Mieleeni heräsi kysymyksiä. Miten hemmetissä on mahdollista, että maailman koulutetuimpiin ja fiksuimpiin kuuluva väestö äänestää itselleen johtajia, jotka takaavat paluun vähintäänkin kansalaisoikeuksien kehityksen värittämää 70 -lukua edeltäneeseen ahdistuneisuuden aikaan. Jos puolueen äänenkannattajat tarjoavat aborttien kieltoa, uskovat satuolentoihin, haluavat potkia "värivirheelliset" ja seksuaalisesti vääriä "valintoja" tehneet pois maastamme ja lakkauttaa humanitäärisen avun, haluavat ajaa Euroalueen vielä entistäkin syvempään kriisiin ja ajaa sitä myöten entistäkin enemmän työpaikkoja maamme ja Euroopan rajojen ulkopuolelle, haluavat rajoittaa taidetta, jota taiteilijat saavat tehdä ja haluavat maalle johtajat, joiden tavoitteena on tehdä Suomesta "oikeudenmukaisempi ja rehellisempi" maa tarjoamatta mitään konkreettista näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, sitä he luultavasti tulevat myös saamaan. Ja jos suomalaiset haluavat kaikkea tuota (vain joitakin iljettäviä asioita mainitakseni), häpeän olla suomalainen.
Kansallismielisyys on kaiketi jossain määrin annosteltuna hyväkin asia mutta jestas sentään, jos sen verukkeella aletaan Suomessakin kiristämään jo entisestään tiukkaa kieltoilmapiiriä lisäämällä rasistisia ja yksilönvapautta rankalla kädellä loukkaavia kieltoja, kuten moskeijojen rakennuskieltoja tai huntukieltoja. Asioita on niin helppoa kieltää ja tehdä laittomiksi mutta kuten esimerkiksi huumausaineiden tapauksessa, kielloista saattaa aiheutua huomattavasti enemmän haittaa kuin kielletystä asiasta olisi koskaan aiheutunut, kuten kaikki alkoholin historiallisesta kieltolaista tietävät varmasti voivat myöntää. Seuraamalla Ranskan sairasta rasismin vahvasti sävyttämää huntukieltoa ja sen lieveilmiöitä, tai eteläisen Espanjan maakuntien aikomusta kieltää satelliittiantennit ja pyykin kuivaaminen talojen seinien ulkopuolella - asiat, joita harrastavat lähinnä Marokosta tulleet siirtolaiset - päädymme vain epäluuloisuuden ja sulkeutuneisuuden synkälle polulle.
Pysytäänpä nyt kuitenkin blogin aihepiirissä edes väljästi. Luin lauantaina The Timesin artikkelin perussuomalaisista ja heidän näkökulmistaan. Artikkelissa ihmeteltiin miten vain muodollisesti uskovaiset älykkäät suomalaiset haluavat äänestää puoluetta, jota johtaa "diktaattorimaisin ottein" umpikatolinen satuolentoihin uskova aborttien ja esiaviollisen seksin vastustaja, joka vastustaa myös maahanmuuttoa ja oleellisesti koko loppuosaa Euroopan Unionista? Ihmettelen samaa ja niin ihmettelee koko muukin Eurooppa. Ja siksi aionkin pysytellä visusti Englannin maaperällä, koska vaikka englantilaiset ovatkin jokseenkin konservatiivisia verrattuna itseeni ja omaan tuttavapiiriini, on Suomen poliittinen ilmapiiri muuttunut suuntaan, jossa helpottaa enää vain tukeva humalatila tai ranteiden aukaiseminen - noin kuvainnollisesti. Hyvästi suvaitsevaisuus. Hyvästi toistaiseksi jokseenkin vahvasti älyllisyyteen ja tutkittuun tietoon perustunut poliittinen ilmapiiri. Paheksun syvästi maanmiesteni toimintaa ja tarkkailen pelonsekaisin tuntein seurauksia, joita ylläkuvatun kaltaisten henkilöiden päätymisellä hallitukseen voisi pahimmillaan olla. Ja sitäpaitsi, olen palatessani sellainen "maahanmuuttaja", joka heittäytyy varmasti yhteiskunnan elätiksi, eikä taatusti tee päivääkään "oikeaa" työtä. Eihän se yliopistolla näpertely voi oikeaa työtä olla.
Parempaa ei ole myöskään "unelmahöttöpuolueeksi" lukeutuvien demareiden menestys. Vaikka olenkin koettanut selvittää mitä puolueen edustajat Jugnerista Urpilaiseen haluavat tehdä päästessään päättämään asioista hallitukseen, en ole kyennyt löytämään yhtään realismiin, tutkittuun tietoon ja vapaamieliseen ihmisten itsemääräämisoikeuteen perustuvaa näkemystä. Konkretia puuttuu ja sitä myöten kaikki - ainoa mitä puolue on kyennyt uskottavasti tarjoamaan ovat kiellot, rajoitukset, esteet ja muut hankaluudet toteuttaa itseään, työskennellä tuottavalla tavalla ja koettaa parantaa taloudellista tilannettaan. Ilmeisesti on epäreilua, että kovemmin työtä tekevä saa enemmän rahaa. Olisiko kuitenkin epäreilumpaa, että laiskalle maksetaan saman verran?
Haluaisin asua maassa, jossa yksilöllä olisi vapaus toteuttaa itseään ja mahdollisuus saada siitä palkinto osoittaessaan erityistä pätevyyttä. Haluan maahan ilmapiirin, jossa jokaisella on mahdollisuus nauttia olostaan haluamallaan tavalla kenenkään häiritsemättä, kunhan ei vahingoita muita. Haluan, että ihmisiä arvostetaan riippumatta siitä mihin he uskovat tai eivät usko, miltä he näyttävät, tai mihin he haluavat aikansa ja rahansa käyttää.
Jotakin positiivistakin vaaleissa oli. Maamme historian ylivoimaisesti luontovihamielisin metsien ja vesistöjen raiskaajapuolue koki karvaan tappion. Sille voin nostaa maljan. Muutoin juon korkeintaan suruuni.
En jaksa jauhaa aiheesta enempää. Suututtaa. Taidan mennä ottamaan tänään semikännit. Tehdään ihmeessä Suomesta parempi paikka elää mutta sen aika ei tainnut olla ihan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?